tag:blogger.com,1999:blog-53008256944192143942024-03-19T12:53:20.036+02:00My favourite thingsKirjoja, musiikkia ja elokuvia.Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.comBlogger80125tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-73048271018751184642019-12-27T17:13:00.001+02:002019-12-27T17:13:34.304+02:00Top-10 lapsuudenkirjat<div style="text-align: justify;">
Omien lasten myötä lastenkirjat ovat taas tulleet tutuiksi. Lämmöllä aloin muistella lapsuuden lukukokemuksiani ja osan tässä top-10 listassa olevista kirjoista olenkin jo lukenut omille tytöilleni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
10. Miina ja Manu - Teuvo "Teutori" Koskinen<br />
Kahden kissalapsen avustuksella opeteltiin liikennemerkkejä ja aakkosia. Hyllystä löytyy muutama uusi Miina ja Manu kirja, mutta myös omia vanhoja.<br />
<br />
9. Puppe-kirjat<br />
<div style="text-align: justify;">
Puppe-koira on todella hellyyttävä keltainen koira, jonka seikkailuista minulle pienenä luettiin. Omat lapset pitävät myös Pupesta, josta meillä löytyykin useampi kirja.<br />
<br />
8. Alfons Åberg - Gunilla Bergström<br />
<div style="text-align: justify;">
Minulle luettiin useimmiten suomalaisia kirjoja, joten en nyt ole varma olivatko myös Alfons Åbergit (suomeksi Mikko Mallikas) samalla kielellä. Kyseessä on kuitenkin ruotsalainen kirjasarja, joka kertaa pienestä Alfons-pojasta, joka keksii yhtä sun toista vilkkaan mielikuvituksensa avulla. </div>
</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
7. Vihreä Varis kirjasarja</div>
<div style="text-align: justify;">
Täytyy sanoa, etten muista mitä kirjoja tästä sarjasta luin, mieleen on vain jäänyt variksen kuva kirjan kannessa. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
6. Peppi aikoo merille - Astrid Lindgren</div>
<div style="text-align: justify;">
Peppiä tuli seurattua televisiosta, mutta myös kirja löytyy hyllystä. Astrid Lindgreniltä olen lukenut omille lapsilleni vasta Melukylän lapsista. </div>
<br />
5. Topi ja Tessu äänikirja<br />
<div style="text-align: justify;">
Kuuntelin aika paljon äänikirjoja pienempänä, mutta jostain syystä niistä jäi parhaiten mieleen Topi ja Tessu. Tarina tuli c-kasetilta ja kirjan sivua piti kääntää aina äänimerkin kohdalla. </div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
4. Hanhiemon satuaarre</div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä kirja löytyy meiltä hyllystä ihan omille lapsille ostettuna. Itse muistan elävästi sadun, jossa kettu on luvannut kuljettaa piparkakkupojan selässään tämän haluamaan paikkaan. Lopulta kettu kuitenkin söi piparkakun. Tämä oli pienenä aivan järkyttävää! Omat lapset taas pitävät juuri tästä sadusta. </div>
<br />
3. The Baby-sitters Club - Ann M.Martin</div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjasarja kertoi nimensä mukaan kerhosta, jossa nuoret tytöt kokoontuivat ja tarjosivat lastenhoitopalvelua naapureille ja tutuille. Melkeinpä olin jo perustamassa oman tällaisen kerhon, mutta idea jäi suunnittelupöydälle. Oli miten oli, aivan mahtava kirjasarja!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
2. Viisikko - Enid Blyton</div>
<div style="text-align: justify;">
Tarvitseeko tätä edes perustella? Luin kaikki Viisikot, jotka paikallisesta kirjastosta löytyivät ja aina tuli yhtä nälkä. Oli hätä miten suuri tahansa, ei näissä kirjoissa eväitä unohdettu. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
1. Sweet Valley High - Francine Pascal</div>
<div style="text-align: justify;">
Täydellinen sisaruspari täydellisine vanhempineen ja poikaystävineen. Täydellistä.<br />
<br />
+ Sudenpentujen käsikirja<br />
Erityismainintana vielä kaikkien eränkävijöiden ykkösteos, eli Sudenpentujen käsikirja. Itse en ole koskaan ollut mikään metsäihminen, mutta tätä kirjaa lukiessani halusin kyllä sellaiseksi. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-15437239628620928522019-12-27T16:56:00.000+02:002019-12-27T16:56:11.738+02:00Äänikirjoista<div style="text-align: justify;">
Kirjoitellessani blogiin vuoden 2019 luetut kirjat, huomasin että listaan kertyi aika paljon äänikirjoja. Innostus sai alkunsa kesällä kun aloin kuunnella podcasteja YleAreenasta. Erityisesti vanhemmuutta ja satuja koskevat ohjelmat olivat mielenkiintoisia. Sitten innostuin kuuntelemaan Lasse Pöystin lukemana (oikeastaan voisi sanoa näyttelemänä) "Muumipappa ja meri". Muumit ovat kyllä lähellä sydäntäni, mutta Muumikirjoihin en ole koskaan oikein päässyt sisään. Tämä äänikirja kuitenkin käännytti minut. Päätin kokeilla BookBeatia parin viikon ajan ja totesin, että palvelu on hyvä. Tilausjakso sai siis jatkua. Äänikirjat ovat käteviä ruokaa laittaessa tai leipoessa. Myös lenkkeillessä on mukavaa tavallaan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eli saada liikuntaa, mutta myös hieman sivistää itseään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tähänastinen suosikkini BookBeatin valikoimassa on Agatha Christien "Ruumis kirjastossa". Lars Svedbergin ääntä olen kuunnellut aiemminkin äänikirjan muodossa kun kuuntelin Christien "Kuolema Niilillä", tällöin ihan CD:ltä. Äänikirjan lukijalta vaaditaan tiettyjä näyttelijäntaitoja, erityisesti jos kyseessä on Christielle tyypillinen laaja henkilögalleria. Hahmot täytyy pystyä erottamaan toisistaan äänen perusteella. Lars Svedberg onnistuu tässä loistavasti. Toinen ääripää oli "Murha Thamesin varrella", jonka lukija ei tehnyt elettäkään erotellakseen kahta päähenkilöä toisistaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Turhauttavin ja pitkäveteisin äänikirjakokemus oli Sara Medbergin "Kultaportin kaunottaret". Sitä en melkein jaksanut kuunnella loppuun, mutta sinnittelin kuitenkin. Kirjoitustyyli muistutti ajoittain enemmän faktatekstiä kuin kaunokirjallisuutta. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että saan tietää enemmän 1800-luvun Suomesta, mutta silloin valitsen mieluiten varta vasten sellaisen teoksen. "Kultaportin kaunottaret" oli kömpelösti kirjoitettu ja täynnä kliseitä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jatkan siis äänikirjojen parissa myös seuraavana vuonna. Lukulistalle on kertynyt runsaasti teoksia, m.m. lisää Christietä ja teos Pohjois-Koreasta. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-48768816963886426352018-01-31T13:31:00.000+02:002018-01-31T13:31:08.602+02:00Elina Koivunen - Kuninkaalliset - Valtaa ja vallattomuutta<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY9sPHkw9flADW_nRs4jhROIGJSjtPU_Zp5DDvIWTo_bJOCN7xdOiSzjtSmn6HfkKolnXYNyuekjqlMY0HB1OhHag_U4XsKpWKnjVRNzWecmSNBJJPwlKxLoTLv2_B11puCN8L-NIX2aBf/s1600/IMG_5375.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1066" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY9sPHkw9flADW_nRs4jhROIGJSjtPU_Zp5DDvIWTo_bJOCN7xdOiSzjtSmn6HfkKolnXYNyuekjqlMY0HB1OhHag_U4XsKpWKnjVRNzWecmSNBJJPwlKxLoTLv2_B11puCN8L-NIX2aBf/s400/IMG_5375.jpg" width="266" /></a></div>
Tämän kirjan löysin kirjakaupan alelaarista. Maksoinkohan siitä viisi euroa. Kirjassa luetellaan kaikki modernit kuningashuoneet ympäri maailmaa (vaikkakin pääpaino on Euroopassa). Koivunen käy kuitenkin aina kappaleen alussa läpi myös historiaa ja esim. Britannian kuningashuoneen käsittely lähtee liikkeelle Egbertistä, joka eli 700-800-luvulla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan kiinnostavinta antia olivat muinaiset kuninkaalliset. Noin 1900-luvulta alkaen kuvaukset alkoivat käydä puiseviksi. Kuninkaallisten historia on todella värikästä kun ottaa huomioon juonittelut ja salamurhat. Nykypäivänä tällaista ei näe, mikä on tietysti positiivinen asia, mutta kyllä siinä samalla kiinnostavuus karisee. Mitä teen esimerkiksi sillä tiedolla että Alankomaiden kuningattaren Beatrixin sisko Christina on hyvä laulamaan? Kirjassa on paljon tämän kaltaista nippelitietoa, minkä en usko kiinnostavan kovinkaan monia.<br />
<br />
Historiallisen näkökulman lisäksi pidin kappaleesta, jossa käsiteltiin Euroopan ulkopuolisia kuningashuoneita. Japani-osio oli mielenkiintoista luettavaa, samoin Etelä-Amerikan. Nämä ovatkin sellaisia kuninkaallisia, joista emme Euroopassa paljon tiedä. Myös osio kuninkaallisten läheisistä (ei-kuninkaallisista) ystävistä oli kiinnostava. Britannian kuningatar Viktoria joutui pahojen huhujen kohteeksi hänen tukeutuessaan skotlantilaiseen palvelijaansa John Browniin. Brown ei myöskään puhutellut kuningatarta samoin kuin muut vaan saattoi kutsua häntä pelkällä sanalla "woman". Britanniaan liittyy myös huomautus siitä, että Camilla (Charlesin nykyinen vaimo) voi olla sukua miehelleen:<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Camillan väitetään olevan ylpeä railakkaasta </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>esiäidistään; hänen kerrotaan jopa alkuaan</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>esittäytyneen Charlesille tokaisemalla:</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>"Isoäitini äiti oli isoisänne isoisän rakastajatar.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Mitäs siihen sanotte?!" (s.281)</i></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulle ei tullut yllätyksensä, ettei muslimimaissa hyväksytä naispuolista hallitsijaa. Yllätyin kuitenkin siitä, että myös joissain Euroopan maissa on edelleen sääntönä se, ettei nainen voi hallita. Piste. Joissakin kuningaskunnissa poika menee tytön edelle perimysjärjestyksessä, mutta jos poikaa ei synny niin tyttökin voi nousta hallitsijaksi. Luulisi, että näin 2000-luvulla ei ihmisen sukupuolella enää olisi mitään merkitystä siihen voiko johtaa maataan. Lisäksi kuninkaallisten rooli yhteiskunnassa on muuttunut yhä enenevässä määrin seremonialliseksi joten olisiko se nyt niin kamalaa jos valtaistuimella istuisikin nainen? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä teos kuuluu varmasti niihin, jotka päätyvät kirjastoon raahattaviin kirjoihini. Jos minua kiinnostaa ottaa selville jotain esim. Belgian kuninkaallisista voin ihan hyvin kääntyä Googlen puoleen. Lukukokemuksena <i>Kuninkaalliset - Valtaa ja vallattomuutta</i> oli aika puuduttava tapaus sen pitkien listauksien vuoksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elina Koivunen: Kuninkaalliset - Valtaa ja vallattomuutta (Otava 2014), 319 s.</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-11852433355025507932018-01-30T15:57:00.002+02:002018-01-30T15:57:54.571+02:00Kirjat 2017<div style="text-align: justify;">
Tammikuu vetelee viimeisiään, joten paras tehdä pieni yhteenveto vuoden 2017 kirjoista ennen kuin ne vaipuvat unholaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vuotta 2017 hallitsi projektini saattaa loppuun keskeneräiset kirjat. Niitä oli kertynyt yllättävän paljon. Minulla on paha tapa aloittaa usea kirja samaan aikaan eikä sitten lukea yhtäkään niistä loppuun. Keskeneräisiin teoksiini kuuluivat <i>Sinuhe egyptiläinen, Kaunis turhuus, Vadelmavenepakolainen, Puhevalta, Titanics undergång - En natt att minnas, Scottish words, Kiintymysvanhemmuus, Kleopatra, Kartanon vuosi - Downton Abbey, Noitavasara ja Sivistyksen käsikirja</i> (kirjailijat löytyvät välilehdestä <i>Kirjat 2017</i>). Näistä erityismaininnan ansaitsee <i>Noitavasara</i> koska olen niin ylpeä itsestäni että sain kahlattua sen läpi. Kuulin kirjasta joitain vuosia sitten ja mieheni näki ison vaivan etsiessään teoksen minulle joululahjaksi. En kuitenkaan ollut käsittänyt, että kirja oli täyttä 1400-luvun lakitekstiä pitkine lauseineen ja monimutkaisine sanajärjestyksineen. Mutta niin minä sen vaan luin! Ja järkytyin siinä sivussa niistä hatarista argumenteista millä ns. noitia on vangittu, kidutettu ja tapettu. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Esikoisen nukuttaminen oli aikamoinen projekti vuonna 2017 (ja on sitä vieläkin) joten päätin liittyä BookBeatiin, jotta saisin jotain järkevää tekemistä nukuttamisen aikana. Tytölle tärkeintä oli nimittäin, että joku oli vieressä niin pitkään että hän nukahti ja joskus siinä saattoi mennä tuntikin. Siinä tuli sitten kuunneltua monta äänikirjaa: <i>Mielensäpahoittaja, Tulitikkuja lainaamassa, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ja Lost in Suomi</i>. <i>Lost in Suomi</i> sisälsi osuvia huomioita suomalaisesta kulttuurista. Erityisen kiinnostavaa (näin opettajana) oli kuunnella kommentteja suomalaisesta koulumaailmasta. <i>Tulitikkuja lainaamassa</i> taas koetteli. Jaarittelu otti välillä hermoille vaikka ymmärrän kyllä, että kyse on tyylistä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Kon Mari</i> avasi silmäni. Onhan se meidän asunto aika sekainen. Onhan noita puseroita ihan liikaa. Eihän sitä aina tarvitse kirjoja ostaa, joskus voi lainatakin. Aluksi luin kappaleen kirjoista luopumisesta naureskellen; niin varmaan, en minä voi luopua yhdestäkään rakkaastani. Vähitellen kuitenkin kypsyin ajatukselle ja käsitin, että sen sijaan että haaveilen huoneesta, johon saan kaikki kirjamme, voisin sen sijaan hieman karsia kokoelmaa. Loppujen lopuksi meiltä muutti kolme kauppakassillista kirjoja lähikirjastoon. Se kirjasto on antanut minulle niin paljon vuosien varrella, joten oli aika antaa jotain takaisinkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Siinä joitain mainintoja vuodesta 2017. Olin äitiyslomalla ihan elokuuhun saakka, joten lasten päikkäreiden aikana sain luettua todella paljon. Tahti hiipui kun palasin töihin, joten vuosi 2018 ei ehkä ole näin tuottoisa. Yritys on kuitenkin kova ja haaveilen Helmet 2018 lukuhaasteesta. We'll see. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-37157998747232298852018-01-30T15:16:00.000+02:002018-01-30T15:16:03.538+02:00Edgar Allan Poe - Arthur Gordon Pymin selonteko<div style="text-align: justify;">
Jostain syystä minulle tuli yhtäkkiä hirvittävä himo lukea Poeta. Viimeksi luin hänen kertomuksiaan lukioikäisenä. Paikallisesta kirjastosta löytyi <i>Ajan ja avaruuden kartat, </i>jota muistelen vieläkin kauhulla. Erityisesti tarina eloon heräävästä muumiosta oli karmiva. Nyt päätin palata samaan paikalliseen kirjastoon ja vilkuilla josko siellä olisi lisää Poen tuotantoa. Löysin kuin löysinkin jotain dekkaripuolelta: <i>Arthur Gordon Pymin selonteko</i>. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Takakansi ilmoitti minulle, että kirja kertoi meriseikkailusta. Tarina alkaa Amerikasta, jossa nuori Arthur Gordon Pym haaveilee merimiehen elämästä. Hän piiloutuu valaanpyyntialukseen ystävänsä Augustuksen avulla. Laivalla kuitenkin puhkeaa kapina, joka monen mutkan kautta johtaa siihen, että hengissä selviävät vain Arthur ja hänen ystävänsä Augustus sekä kaksi muuta miestä (Richard Parker ja Dirk Peters). Hylky joutuu täysin meren armoille ja miehet ovat melkein täysin vailla juomaa ja ruokaa. Hengissä selviävät lopulta vain Arthur ja Peters, jotka Jane Guy nimisen aluksen miehistö pelastaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Arthur ja Peters päätyvät lopulta Etelänavalle, joka ei muistuta meidän tuntemaamme napa-aluetta. Siellä asuu villi-ihmisiä keskellä runsasta kasvillisuutta ja mitä erikoisimpia eläimiä. Alkuasukkaat onnistuvat surmaamaan kaikki muut miehistön jäsenet paitsi Arthurin ja Petersin, jotka lopulta syöksyvät alas eriskummallista vesiputousta alkuasukkaiden kanootilla. Tähän kirja päättyy.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hetkinen. Kirjan alussa Arthur kertoo miten hänet on ylipuhuttu kirjoittamaan selonteko seikkailuistaan. Eikö tämä tarkoita, että hänen täytyisi selvitä seikkailustaan hengissä? Kirjan päättää kustannustoimittajan huomio, joka on aito. Toimittaja pahoittelee viimeisten sivujen puuttumista sillä Arthur vei ne mukanaan hautaan. Peters on kyllä elossa jossain päin Amerikkaa, mutta häntä ei valitettavasti ole saatu kiinni. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Osalle aikalaisista <i>Arthur Gordon Pymin selonteko</i> oli siis aito matkakertomus. Tuohon aikaan olikin ilmestynyt jo useita samantapaisia kertomuksia, muun muassa Cook oli kirjoittanut omansa. Kirja ei ollut fiktiota vaan Arthur oli oikeasti olemassa ja hän oli oikeasti kokenut kaiken kirjoittamansa. Kustannustoimittaja ei koskaan lukenut kirjaa kokonaan ennen julkaisua ja joutui täten noloon tilanteeseen kun koskaan ei selviä miten Arthur ja Peters selviävät takaisin kotiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Loppujen lopuksi <i>Arthur Gordon Pymin selonteko</i> oli kaikkea muuta kuin meriseikkailu. Oli se toki sitäkin, mutta siinä vaiheessa kun neljä eloonjäänyttä hylyllä ajelehtivaa miestä vetävät tikkua siitä kuka uhrataan ja syödään, tajusin taas lukevani Poeta. Tarina muuttuu scifiksi siinä vaiheessa kun aluksen keula kääntyy kohti Etelänapaa. Edes kaikki Poen aikalaiset eivät uskoneet tarinaa todeksi, mutta osa piti sitä aitona. Tämä herätti ajatuksia. Mitkä niistä asioista joita nykyään pidämme paikkansapitävinä ovatkin mullistuneet sadan vuoden päästä? Naureskelevatko ihmiset meille koska uskoimme olevamme ainoat tässä universumissa? Onko heistä huvittavaa, että Marsin asuttaminen tuntui meistä utopialta? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Arthur Gordon Pymin selonteko</i> oli samalla pitkästyttävä ja uskomattoman jännittävä. Se sisältää pitkiä kuvauksia laivoista, saarista ja eläimistä. Yllättäen tempo kuitenkin nousee ja tapahtumat etenevät huimaa vauhtia. Kannibalismista huolimatta halusin jatkaa kirjan lukemista sillä halusin tietää millä ihmeen ilveellä Arthur pääsisi kotiin. Loppuratkaisua ei kuitenkaan ole. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjasta on erilaisia analyyseja. Joidenkin mielestä Pym on Poe itse. Loppuratkaisua ei ole, koska Poe ei tiennyt miten hänen elämänsä päättyisi. Joidenkin mielestä Pym on itseään etsivä nuori Amerikka. Oli miten oli, ei tarina ole vain meriseikkailu. Siinä on syvempi merkitys, joka ehkä selviäisi minullekin useamman lukukerran jälkeen. Olen kuitenkin pinnallinen enkä lue kirjaa enää uudestaan juuri sen lyhyen kannibalismikohtauksen takia. Se jää kummittelemaan mieleeni samalla tavalla kuin alussa mainitsemani henkiin heräävä muumio. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-40343301095388354772014-05-09T10:38:00.002+03:002014-05-09T10:38:15.498+03:00Jane Austen - Northanger Abbey<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2II8XqMScb19hCQ6pQGHJYQm0LATxTaU-SLACWVOkFUAU_C2eNoQfRrUkhEhMDqXhKzdtgLL58ah0L64G_hp4hxFA_k7OOznFBqVdF6fOfVyoI3ZJA-PlBZuji9LJ-RtWBNl0oSBL1EDa/s1600/IMG_2658.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2II8XqMScb19hCQ6pQGHJYQm0LATxTaU-SLACWVOkFUAU_C2eNoQfRrUkhEhMDqXhKzdtgLL58ah0L64G_hp4hxFA_k7OOznFBqVdF6fOfVyoI3ZJA-PlBZuji9LJ-RtWBNl0oSBL1EDa/s1600/IMG_2658.jpg" height="400" width="286" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Palasin hetkeksi kirjahyllymme tarjontaan ja aakkosjärjestysprojektiin. Aina yhden Austenin kirjan luettuani en vain yksinkertaisesti jaksa paneutua saman genren teokseen sillä kirjat toistavat tiettyä kaavaa. <i>Northanger Abbey</i> on kirjoitettu 1798-99, mutta julkaistu vasta 1818 Austenin kuoleman jälkeen. Kirja on siis ensimmäinen Austenin romaaneista, jonka hän sai valmiiksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Northanger Abbeyn</i> pääosassa on 17-vuotias Catherine Morland, joka pääsee ensimmäistä kertaa Bathin hienostopiireihin naapureidensa herra ja rouva Allenin kanssa. Bathissa hän tapaa sisarukset Isabella ja John Thorpen, joiden kanssa hän alkaa viettää aikaa. Isabella ahmii romaaneja ja suosittelee Catherinelle eri kirjailijoiden teoksia, m.m. Ann Radcliffeä, joka kirjoitti kauhua. Catherine tutustuu myös Tilneyn perheeseen, johon kuuluvat kenraali Tilney, Eleanor, Henry sekä kapteeni Tilney. Catherine ihastuu Henryyn ja saa sydänystävän Eleanorista. Vähitellen hän myös huomaa Isabellan hölmöyden ja Johnin ärsyttävyyden. Kun Catherine kutsutaan vieraaksi Northanger Abbeyyn, entiseen luostariin, jossa Tilneyt asuvat, on matka hänen mielestään täydellinen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yritin verrata Catherinea muihin Austenin kirjojen sankarittariin ja löysin sekä yhtenäisyyksiä että eroavaisuuksia. Catherine on nuorempi kuin Elizabeth, Emma tai Elinor ja täten hieman naiivi. Hän on mielikuvituksellisempi ja röyhkeämpi. Kun hänet kutsutaan Tilneyn perheen vieraaksi alkaa hänen mielikuvituksensa juosta Radcliffen tuotannon takia/ansiosta. Vanha luostari herättää hänessä sekä pelkoa että ihastusta ja lopulta hän päättelee, että kenraali Tilney on murhannut vaimonsa tai mahdollisesti pitää tätä vankina. Hän tutkii taloa röyhkeästi ja huomaa hävetä vasta kun Henry saa hänet kiinni itse teossa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Isabella ja John Thorpe ovat raivostuttavia. Isabella on hyvin itsekeskeinen ja flirttaileva, mikä tuohon aikaan oli suuri synti. Hän kihlautuu Catherinen veljen Jamesin kanssa, mutta kuultuaan, etteivät he voi mennä naimisiin vielä pariin vuoteen, siirtyy hänen huomionsa kapteeni Tilneyhin. John Thorpe taas ihastuu Catherineen ja yrittää kaikin tavoin sabotoida tämän suhteen Eleanoriin ja Johniin. Erityisen raivostuttavaa oli kun John omin päin päätti mennä muuttamaan Catherinen suunnitelmia Tilneyn sisarusten kanssa. Hän on hyvin röyhkeä, mutta räikeämmin kuin Catherine. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vastapainona kirjan nuorisolle ovat herra ja rouva Allen, jotka toimivat Catherinen esiliinana matkalla. Myös Thorpen sisarusten äiti on paikalla. Hän on yhtä ärsyttävä kuin tyttärensä. Kenraali Tilney on aluksi hyvin miellyttävä henkilö. Hän näyttää kuitenkin itsestään uuden puolen ajaessaan Catherinen ulos kodistaan kuultuaan John Thorpen (valheellisen) kertomuksen Catherinen perheen köyhyydestä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lukemani versio kirjasta on Penguin Classics-sarjaan kuuluva ja se pohjautuu alkuperäiseen painokseen. Kieltä ei siis ole muokattu vaan se on 1700-1800-luvun muodossaan. Joko olen kehittynyt vanhemman englannin lukemisessa tai sitten tämän kirjan kieli oli helpompaa, sillä en kokenut yhtään turhautumisen hetkeä. Kappaleet ovat sopivan pituisia ja tarina etenee mukavasti. Dialogeja on jälleen runsaasti, mutta ne ovat jotenkin sujuvampia ja helppotajuisempia kuin esim. kirjassa <i>Sense and Sensibility</i>. Kirjan henkilögalleria herätti tunteita, sekä hyviä että huonoja. Loppu oli jälleen hieman kliseinen, mutta tällä kertaa en kuitenkaan ollut täysin varma, että tarina päättyisi onnellisesti. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Austen viittaa tiuhaan tahtiin tuon ajan goottilaiseen kirjallisuuteen, josta esimerkkinä on aiemmin mainittu Ann Radcliffe. <i>Northanger Abbeyn</i> viimeiset tapahtumat viittaavat itsekin kauhugenreen, mutta hyvin lievennettynä versiona. Radcliffen tuotanto jäi siis houkuttelemaan minua, sillä sain siitä jo esimakua tämän kirjan sivuilta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Northanger Abbey</i> on ehdoton suosikkini Austenin tähän asti lukemistani kirjoista. Se voittaa jopa <i>Ylpeyden ja ennakkoluulon</i>. Catherine hahmona on ihastuttava ja hänen tuttavansa poikkeavat räikeästi siitä ihmiskuvasta, jota Austen välittää muissa romaaneissaan. <i>Northanger Abbey</i> oli mukavan erilainen ja yllätti minut positiivisesti. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jane Austen: Northanger Abbey, Penguin Group 2003, 235 s.</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-13616251813077131192014-05-09T09:47:00.000+03:002014-05-09T09:47:12.096+03:00Agatha Christie - Murha Mesopotamiassa<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiMUcj5hZhQTQIitSOrN8d46GCzO5Af8qFE_q3-Z7t9R5jpa_4MAkAlp46BQKWLYTO0yLz2upOabhyphenhyphenmQl14E_u8UZ7wg1ktIY_dsp6nRyvKXTpSGJUAcD0kens31_vjd7xi30dixJneYGM/s1600/IMG_2638.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiMUcj5hZhQTQIitSOrN8d46GCzO5Af8qFE_q3-Z7t9R5jpa_4MAkAlp46BQKWLYTO0yLz2upOabhyphenhyphenmQl14E_u8UZ7wg1ktIY_dsp6nRyvKXTpSGJUAcD0kens31_vjd7xi30dixJneYGM/s1600/IMG_2638.jpg" height="400" width="328" /></a>Olen vähän koukussa Poirot-sarjaan, jonka pääosassa on David Suchet. En ole lukenut montakaan Poirot-kirjaa, mutta kirjastossa haahuillessani päätin korjata tämän virheen. Mukaan tarttui <i>Murha Mesopotamiassa</i>. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Murha Mesopotamiassa</i> kerrotaan sairaanhoitaja Amy Leatheranin näkökulmasta. Hän on saapunut Irakiin arkeologi Leidnerin kutsusta pitämään huolen tämän vaimosta. Retkikuntaan kuuluvat myös komea herra Carey, Leidnerin pitkäaikainen ystävä neiti Johnson, pariskunta Mercado, hiljainen herra Emmott, hieman höpsö herra Coleman, epävarma herra Reiter, sekä isä Lavigny. Mukana ovat myös Leatherania suositellut tohtori Reilly ja tämän suorasanainen tytär Sheila. Murhan tapahtuessa näyttämölle astuvat myös kapteeni Maitland ja luonnollisesti Hercule Poirot, joka sattumalta on ohikulkumatkalla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tein listan henkilöistä heti alkuun, sillä aina kun aloitan Christien kirjan olen hämmentynyt henkilögallerian laajuudesta. Eihän sitä porukkaa loppujen lopuksi niin paljon ollut, mutta alussa nimet, ammatit ja kansallisuudet tuppaavat mennä sekaisin. Listasta olikin paljon hyötyä. Tuttuun tapaansa Christie on rajoittanut alueen ja ihmismäärän, jolloin lukija saa itsekin yrittää päätellä murhaajan identiteettiä. Tässä tapauksessa murhapaikka on seurueen majoitusalue, josta ensimmäisillä sivuilla tarjotaan pohjapiirros. Tarinan taustalla on rouva Leidnerin synkkä menneisyys, johon liittyy epäonnistunut avioliitto ja uhkauskirjeet. Loppujen lopuksi mikään ei jälleen kerran ole sitä miltä näyttää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Murha Mesopotamiassa</i> piti minut otteessaan ihan viimeisille sivuille asti. Sen rakenne on tuttu: Ensin esitellään henkilöt, sitten tapahtuu murha, Poirot saapuu paikalle ja lopuksi kokoonnutaan tiettyyn tilaan, jossa kuullaan Poirot'n pähkäilyn tulos. Christietä lukiessa tietää mitä saa. Hänen dekkarinsa ovat hyvin hienostuneita ja sijoittuvat aikakauteen, joka kuuluu yhteen suosikeistani. Hän onnistuu lyhyessä ajassa (kirja on vain 279 sivua pitkä) esittelemään henkilöt ja saamaan lukijan pitämään/inhoamaan jokaista omalla tavallaan.<br />
<br />
Christien kirjoissa on toki myös omat kliseensä ja välillä mysteerit ratkeavat minun silmissäni hieman liiankin helposti. Toisaalta, en ole yhtä viisas kuin Poirot pienine harmaine aivosoluineen. Christie tuntuu myös kirjoissaan käsittelevän myrskyisää elämäänsä, jossa aviomies petti ja jätti. Joka toinen tarina menee samalla kaavalla ja aina joko aviomies tai rakastajatar murhataan. <i>Murha Mesopotamiassa</i> taas sijoittuu arkeologisille kaivauksille koska Christien toinen aviomies oli arkeologi. Tämän huomioonottaen kirja sisältää yllättävän vähän nippelitietoa juuri tästä tieteenalasta.<br />
<br />
Poirot'n rooli ei sivumääräisesti ole niin suuri, sillä kirjan pohjustusvaiheessa hän ei ole mukana ollenkaan. Sarjaa katsottuani olen muutenkin yllättynyt siitä miten vähän Poirot loppujen lopuksi pääsee esiintymään kirjojen sivuilla. Sen sijaan keskitytään murhenäytelmän henkilöihin. Yksityisetsivästä ei siis saa niinkään selkeää kuvaa vain yhden kirjan perusteella. Häntä kuvaillaan omalaatuiseksi, pieneksi ja pyöreäksi ja hänen päätään kananmunan muotoiseksi. Myös viiksiin kiinnitetään huomiota. Tv-sarjasta välittyvä itsekeskeisyys ja ystävällisyys eivät tulee esiin samassa laajuudessa kirjoissa.<br />
<br />
<i>Murha Mesopotamiassa</i> on lukemisen arvoinen, kuten myös muut Poirot-kirjat. Ne ovat mukavan keveitä, mutta samalla ansaitusti klassikkoja. Tämän kirjan luettuani olen myös innokas näkemään kirjan filmatisoinnin, jonka pääosassa on (kukas muukaan kuin) David Suchet.<br />
<br />
Agatha Christie: Murha Mesopotamiassa (Murder in Mesopotamia), WSOY 2010, Suom. Eero Ahmavaara, 279 s. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-66458620133108553372014-05-07T12:49:00.000+03:002014-05-07T12:49:10.007+03:00Dan Brown - Inferno<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5mo5JYBLScrECZiBpw7VMCv1P-7LBGmsGiaRssbcMVnenVBEtq8vYzIM5deHalxa7uf62lTdW9Jme4-VKk5Z7eJsCQy8pMyunblLiyZP6KtNcAlg6jALARXeL6uvbjvUvstuCS5C7SOTJ/s1600/IMG_2642.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5mo5JYBLScrECZiBpw7VMCv1P-7LBGmsGiaRssbcMVnenVBEtq8vYzIM5deHalxa7uf62lTdW9Jme4-VKk5Z7eJsCQy8pMyunblLiyZP6KtNcAlg6jALARXeL6uvbjvUvstuCS5C7SOTJ/s1600/IMG_2642.jpg" height="400" width="318" /></a></div>
Tämä lukukokemus oli erilainen, sillä luimme kirjan yhdessä mieheni kanssa ääneen. Aloitimme lukemisen kuukausia sitten, mutta jostain syystä vauhti hyytyi kun enää kolmasosa kirjasta oli jäljellä. Nyt pyhien aikaan otimme kuitenkin itseämme niskasta kiinni ja saatoimme päätökseen sarjassaan neljännen Langdon-kirjan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Robert Langdon herää sairaalasta Firenzessä muistamatta mitään edellisen päivän tapahtumista. Pian hän joutuu keskelle dramaattisia tapahtumia, jotka vievät hänet sairaalasta tohtori Sienna Brooksin asunnolle ja sieltä Firenzen historiallisiin kohteisiin. Käy selville, että Langdonia jahdataan ja hänen täytyy selvittää pahamaineisen tutkijan, Bertrand Zobristin, asettama arvoitus ennen kuin maailman koko väestö on vaarassa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Brownin tuotanto ei ole mitenkään uutta meille kummallekaan, joten molemmat tiesivät mitä odottaa kun avasimme kirjan. Pitkälti tämä kirja onkin toisinto edellisistä Langdon-tarinoista, mutta toi se jotain uuttakin pöydälle. Asetelmat kääntyivät välillä rajustikin ja loppu oli jotain täysin uutta (mutta ei niin mahtavaa). Langdon hahmona on tuttu ja turvallinen. Mukana ovat tweed-takki sekä Mikki Hiiri-kello. Langdon pelkää edelleen ahtaita paikkoja ja tietää kaiken hyödyllisen symboleista ja taiteesta. Hän on edelleen suuressa suosiossa naisten keskuudessa. Mietinkin, että jos Brownin kuvaama symbologia olisi oikea tieteenala, olisi se varmasti suosittua nuorten miesten parissa sillä se näyttää houkuttelevan puoleensa kauniita naisia. Sama koskee takuulla Indiana Jonesia ja arkeologiaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sienna Brooks on tällä kertaa pääosaa esittävä nainen, eli juuri se nuori kaunotar, joka ihastuu Langdoniin. Hän on hyvin älykäs, mutta menneisyys vaivaa häntä. Alun alkaen Sienna ei eroa mitenkään Langdonin edellisistä aisapareista. Myöhemmin Brown päättää kuitenkin tehdä kunnon juonenkäänteen, jota en olisi osannut odottaa. Tämän juonenkäänteen avulla Sienna erottuu muista naissankareista, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. Valitettavasti Brown ei kuitenkaan vienyt asiaa loppuun ja viimeisillä sivuilla Sienna vaipuu samaan kategoriaan edeltäjiensä kanssa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarinan pahis, eli Bertrand Zobrist, on älykkö isolla ä:llä, jonka radikaalit mielipiteet miellyttävät harvoja. Hänen mukaansa ihmiskunta on tuhoon tuomittu, koska se lisääntyy liian suuressa määrin ja liian kovalla vauhdilla. Niinpä hän maalailee kuvaa rutosta, joka tuhoaisi kolmanneksen maapallon väestöstä, jolloin luonnonvarat riittäisivät paremmin jäljellejääneille. Ajatukset ovat pelottavia, mutta ajankohtaisia. Huomasin itsekin pohtivani tällaisen karsinnan mahdollisuutta, mutta eettiset seikat tunkeutuivat joka kerta mukaan kuvioon. Tästä samaisesta ongelmasta puhuttiin kerran eräässä television keskusteluohjelmassa, jossa tutkija väitti, että vuoden 2004 tsunami oli itse asiassa hyvä juttu, sillä se karsi väestöä, ei vain tarpeeksi. Itse hän ei kuitenkaan ollut valmis uhrautumaan yhteisen hyvän vuoksi. Ei mitään helppoja kysymyksiä siis.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Brownin kaava on tuttu myös tässä kirjassa. On arvoitus, joka täytyy ratkaista. Ratkaisua etsitään ympäri Firenzeä, myöhemmin myös Venetsiaa ja Istanbulia. Lukija saa tietää lisää taiteilijoista, kirjailijoista sekä arkitehtuurista. Minua nämä seikat kiinnostavat edelleen, mutta joku, joka ei tunne samoin, saattaa kokea, että hänelle syötetään väkisin nippelitietoa. Välillä Brownin kirjat tosiaan tuntuvat historianluennoilta. Tuttua on myös elokuvamainen kirjoitustapa, ts. kappaleet ovat lyhyitä ja ne päättyvät lähes poikkeuksetta cliffhangeriin, eli lukemista täytyy jatkaa yön pikkutunneille saakka. Brown hallitsee koukuttamisen taidon. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten sanoin aiemmin, ei <i>Infernon</i> loppu oikein miellyttänyt minua. En tiedä millä muulla tavalla sen olisi voinut toteuttaa (jos ei sitten väittämällä, että kaikki olikin unta), mutta minua se masensi suuresti. Kun yli sadan kappaleen ajan on kauhisteltu Zobristin julmuutta, kaikki lopahtaakin viimeisillä sivuilla ja yllättäen kaikki onkin ihan ok. Tuli tunne, että olisimme voineet vain hypätä suoraan viimeiseen kappaleeseen ja lopputulema olisi ollut sama. Täytyy myös moittia kirjan suomennosta, joka vilisi kirjoitusvirheitä. Lisäksi kirjan "rehtori" vaihtui tasaisin väliajoin "rovastiksi", mikä myös hieman hämmensi. Kiireellähän tämä on käännetty, mutta itse olisin voinut odottaa vähän pidempään vain saadakseni huolitellumman käännöksen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaiken kaikkiaan <i>Inferno</i> on taattua Brownia muutamalla uudella ja ovelalla juonenkäänteellä. Se koukuttaa ja sivistää, mutta välillä myös ärsyttää ja turhauttaa. Se ei ole suosikkini Langdon-kirjoista, mutta siitäkin huolimatta lukemisen arvoinen.<br />
<br />
Dan Brown: Inferno (Inferno), WSOY 2013, Suom. Jorma-Veikko Sappinen, 468 s.</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-33997741011939618722014-05-07T12:36:00.001+03:002014-05-07T12:36:07.716+03:00Charlaine Harris - Deadlocked<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQAIUKiMpqodO0VSVA92hVipBbyzAqQKNRWBo7q0WBPz6A8f-FxSYA8wRVLrvRxD8gRt3vSmFhplsovIpBA_bAyXpbD5m17fL9j94yWJV8gafJunsoEeYbWG_ySOEigLTxErLUdABHbfL0/s1600/IMG_2646.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQAIUKiMpqodO0VSVA92hVipBbyzAqQKNRWBo7q0WBPz6A8f-FxSYA8wRVLrvRxD8gRt3vSmFhplsovIpBA_bAyXpbD5m17fL9j94yWJV8gafJunsoEeYbWG_ySOEigLTxErLUdABHbfL0/s1600/IMG_2646.jpg" height="320" width="268" /></a>Olen vähän jäljessä arvioissani, vaikka luettujen kirjojen pinoon onkin kertynyt teoksia. Tuleva julkaisujärjestys ei siis välttämättä vastaa lukujärjestystä, mutta tokkopa tuo haittaa. Sivulta <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/p/luetut-2014.html">Luetut 2014</a> voi nähdä tähän asti luetut kirjat, joita on aika vähän. Nyt minulla kuitenkin on taas aikaa uppoutua kirjojen maailmaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen (edelleen) suuri vampyyrikirjallisuuden ystävä ja Charlaine Harrisin Sookie-sarja on parhainta mitä tiedän. <i>Deadlocked</i> on toiseksi viimeinen kirja sarjassa, viimeinen <i>Dead Ever After</i> odottaa jo hyllyssä. Harris jatkaa tuttua kaavaa kun Sookien vampyyripoikaystävää syytetään naisen murhaamisesta. Eric on juonut naisen verta minkä jälkeen nainen löytyy kuolleena Ericin kotipihalta. Sookie taas yrittää selvittää oman keijumaailmansa mysteereitä ja samalla pitää yllä suhdetta Ericiin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En kerro juonesta enempää, sillä kuten sanoin, kaava on vanha tuttu. Voisi kuvitella, että jopa minä olen kyllästynyt samoihin vanhoihin kuvioihin, mutta toisin on. Kirjat ovat tutun turvallisia. Näytän käyttävän usein ilmaisua "tutun turvallinen", pitäisi varmaan vaihtaa välillä genreä kokonaan. No, kaikki aikanaan.<br />
<br />
Luulisi, että Sookie on hahmo, johon on hyvin vaikea samaistua. Hänellä on telepaattisia kykyjä ja lisäksi hän elää maailmassa, jossa yliluonnollinen on kaikkien nähtävillä. Silti Harris onnistuu joka kerta yhdistämään oudon ja tavallisen. Sookien elämällä on myös jokapäiväinen puolensa, kuten laskujen maksaminen ja pyykkien pesu. Samassa hetkessä keittiöön ilmestyy sukulaiskeiju, jolle tarjotaan silmää räpäyttämättä jääteetä. Sookie-sarja ei romantisoi vampyyreja, ihmissusia, keijuja y.m. yliluonnollisen maailman asioita, vaan tuo ne arkipäivään. Tämä juuri tekee sarjasta niin koukuttavan.<br />
<br />
Eric ja Sookie ovat tässä kirjassa naimisissa, koska Eric tahtoo taata Sookielle koskemattomuuden. Ongelmia tuottaa kuitenkin vampyyripolitiikka, joka muistuttaa jotain keskiaikaista järjestelmää järjestettyine avioliittoineen. Rauha täytyy taata ja niinpä Ericin odotetaan naivan Freyda, Oklahoman vampyyrikuningatar. Sookie suhtautuu asiaan yllättävän rauhallisesti, itse olisin jo hermoromahduksen partaalla. Usein käy mielessä, että miksi Sookie ei yksinkertaisesti vain jätä koko yliluonnollista maailmaa taakseen, ottaen huomioon kuinka usein siihen kuuluminen on ollut viedä häneltä hengen. Sookie on kuitenkin osa tätä maailmaa oman erikoisuutensa vuoksi/ansiosta. Selviää vieläpä, että Sookie on osittain keiju. Mitä tulee Sookien suhteisiin, toivon edelleen, että hän päätyy Ericin sijasta yhteen Billin kanssa. Ihanteellisin valinta olisi ollut komea Alcide, mutta se laiva on seilannut tiehensä aikoja sitten.<br />
<br />
Tästä Sookie-sarjan toiseksi viimeisestä osasta minulla ei ole sen enempää sanottavaa. Se oli takuuvarma valinta, ts. hyvin viihdyttävä ja odotan innolla mitä viimeinen osa tuo mukanaan. Samalla olen myös hieman haikeana, mutta toisaalta, ehkä sarja on hyvä lopettaa tähän osaan, jottei idea kuivu kasaan ihan kokonaan. Joku voisi sanoa, että se on kuivahtanut jo aikapäiviä sitten, mutta minä olen edelleen innokas Sookie-sarjan puolestapuhuja.<br />
<br />
Charlaine Harris: Deadlocked, Gollancz 2012, 327 s.</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-52298745605817424212013-12-31T10:39:00.001+02:002013-12-31T10:39:55.240+02:00Homeros - Odysseia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcPWNMnw82v-ZQcIsa6NBfHmy192P7w3Q3TSMQKk9Enmek1v2c4WHl_9kEOQhMsU0Q0foyziLkDzK-GD9LVRJdWmpKofp-dqwYQoHsedzhqXKMuGXJKS79ZASEa15M9mtipxhv23qAzccR/s1600/IMG_2555.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcPWNMnw82v-ZQcIsa6NBfHmy192P7w3Q3TSMQKk9Enmek1v2c4WHl_9kEOQhMsU0Q0foyziLkDzK-GD9LVRJdWmpKofp-dqwYQoHsedzhqXKMuGXJKS79ZASEa15M9mtipxhv23qAzccR/s400/IMG_2555.jpg" width="300" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Homeroksen <i>Odysseian</i> voi sanoa olevan kaikille tuttu tarina. Useimmat tietävät pätkiä kertomuksesta, m.m. tarinan seireeneistä sekä Penelopeiasta, Odysseuksen vaimosta, joka välttelee kosijoita kutomalla ja purkamalla samaa kangasta. Minä innostuin lainaamaan kirjan Stephen Fryn kielestä kertovan dokumentin perusteella. Tämä versio on Pentti Saarikosken suomentama ja se on proosan muodossa. Mukana on kuitenkin alkusointuja ja kieli on vanhahtavaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Saarikoski kirjoittaa, ettei <i>Odysseiaa</i> usein nähdä romanttisena kertomuksena, vaan kostoretkenä. Odysseus on ollut poissa 20 vuotta, jona aikana kosijat ovat valloittaneet hänen kotinsa. He juovat ja syövät häpeilemättä Odysseuksen ruokia sekä vikittelevät tämän vaimoa Penelopeiaa. Palatessaan takaisin Odysseus naamioituu kerjäläiseksi ja paljastaa itsensä vasta koottuaan taakseen kannattajia. Hän surmaa kaikki kosijat ja vaipuu aviovuoteeseensa Penelopeian kanssa. Tarina ei kuitenkaan pääty näin romanttisiin tunnelmiin. Saarikoski kirjoittaa, että alkuperäiset kuulijat tahtoivat tietää, miten kävi kuolleiden kosijoiden omaisten kanssa. Tarinan viimeinen kappale onkin nimeltään <i>Laerteen luona. Sovinto. </i>Kaikista romanttisista piirteistään huolimatta <i>Odysseia</i> siis kertoo tarinaa kostosta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Odysseus kulkee läpi tuulen ja tuiskun päästäkseen takaisin kotimaahansa. Hän joutuu vangiksi useampaan otteeseen sekä menettää miehistöään kaikenlaisille hirviöille. Toiveissani oli, että Odysseuksen päämäärä oli päästä takaisin rakkaan vaimonsa luo ja näin kuvittelinkin aina Saarikosken sanoihin asti. Tarinan lopusta on kuitenkin kiistelty ja minä voin mielihyvin asettua sille kannalle, että kertomus päättyy romanttisesti avioparin jälleennäkemiseen. Sillä mikä pitäisi Penelopeian toivon yllä kahdenkymmenen vuoden ajan ellei rakkaus? Kun Odysseus vihdoin palaa kotiin ei Penelopeia kuitenkaan ole uskoa silmiään. Ensin hän kuvittelee palvelijattaren valehtelevan eikä vielä Odysseuksen nähtyäänkään tunnista miestään. Odysseus joutuu kuvailemaan hänelle heidän aviovuoteensa ennen kuin Penelopeian silmät avautuvat. On merkillistä, että juuri Odysseuksen vaimo on viimeinen, joka tunnistaa Odysseuksen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Antiikin ajan jumalat ovat suuressa roolissa <i>Odysseiassa</i>. Ne ohjailevat ihmisten kohtaloita, pitäen heitä marionetteinaan. Odysseusta kuvataan merenjumala Poseidonin vihaamaksi, minkä vuoksi hänellä on niin suuria vaikeuksia päästä merten yli takaisin kotiin. Athene taas on Odysseuksen suojelija ja neuvoo häntä matkan varrella. Jumalatar ja velho Kirke pelastaa Odysseuksen ja hänen miehistönsä seireeneiltä neuvomalla miehiä laittamaan vahaa korviinsa. Kun Odysseus tappaa kosijat, on hänellä jumalten suostumus. Nämä saavat kosijat ampumaan harhalaukauksia ja täten häviämään. Jumalten apu on siis toivottua. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ottaen huomioon <i>Odysseian</i> aseman maailmankirjallisuudessa, en halunnut analysoida sitä liian suurena kokonaisuutena, vaan poimin siitä asioita, jotka jäivät minulla mieleen. Kirjan lukeminen proosamuodossa helpotti urakkaa ja Saarikosken käännös on erinomainen. En ihan heti uskaltaudu <i>Iliaksen</i> kimppuun, mutta voin ehdottomasti harkita lukevani sen vielä joskus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Homeros: Odysseia (Odyssey), Otava 2012, Suom. Pentti Saarikoski, 307 s. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-1487363602844188102013-12-30T15:11:00.002+02:002013-12-30T15:11:53.642+02:00E.L.James - Fifty Shades Darker<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVxplfzHXiZadpnzh3Twr5tBoyn6lyyVptBCeFENtZm9AkJ-tmCaWXRXzi8Nw170kU1gPYPfFCx9bn8dHblVM9mp1krtzP-eqr85ZiaFsRAaiJtwejcHHlzf2zviuygnIDJ-jZtj9oinqv/s1600/IMG_2546.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVxplfzHXiZadpnzh3Twr5tBoyn6lyyVptBCeFENtZm9AkJ-tmCaWXRXzi8Nw170kU1gPYPfFCx9bn8dHblVM9mp1krtzP-eqr85ZiaFsRAaiJtwejcHHlzf2zviuygnIDJ-jZtj9oinqv/s400/IMG_2546.jpg" width="266" /></a></div>
<i>Fifty Shades Darker</i> jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Ana on jättänyt Christianin taakseen, mutta suree menetystään. Pian Ana huomaakin palanneensa takaisin Fiftynsä luo. Christian on kuitenkin muuttunut. Hän ei tahdo enää satuttaa Anaa ja haluaa tämän kanssa normaalin parisuhteen. Esteenä parin onnelle ovat Christianin kammottava menneisyys, kostonhimoinen exä sekä Anan vihaama Mrs Robinson. Christian ei myöskään malta olla puuttumatta Anan työkuvioihin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäisen osan lukemisesta on vierähtänyt aikaa, joten olin aluksi vähän hukassa juonen suhteen. Oletin, etteivät Ana ja Christian päädy uudelleen yhteen aivan heti, mutta James ei aikaillut tässä suhteessa. Tuskin Ana on ehtinyt toipua menetyksestään kun hän taas onkin yhdessä Christianin kanssa. Alkaa uskomaton viikko, jonka aikana ehtii tapahtua yhtä sun toista. Aluksi Ana on skeptinen Christianin uusien tunteiden suhteen, mutta pian hän antautuu täysin miehelle. He käyvät purjehtimassa, syömässä hienoissa ravintoloissa ja (yllätys yllätys) harrastavat uskomatonta seksiä. Samaan aikaan Christianin entinen <i>sub</i> seuraa Anaa yrittäen keksiä, mikä naisessa onkaan niin ihmeellistä, että Christian rakastaa häntä. Ana muuttaa Christianin luo asumaan ja kun viikko lähenee loppuaan, kosii Christian naista. Viikon aikana ehtii tapahtua paljon.<br />
<br />
Peräänkuulutan todenmukaisuutta myös silloin kun kyseessä on tällainen eroottinen romaani kuin <i>Fifty Shades Darker</i>. En voi käsittää miksi Jamesin on täytynyt ahtaa kaikki nämä tapahtumat yhden viikon ajalle. Kuka ihme kosii toista tunnettuaan tämän kaksi viikkoa? Christian ei tietenkään ole aivan järjissään mitä tulee ihmissuhteisiin, mutta jotain rajaa nyt kuitenkin. Kun Ana sitten epäröi vastaustaan, suutahtaa Christian ja ihmettelee, mikä asiassa muka on niin ongelmallista. Tämä täysi suunnanvaihdos on sitä paitsi hämmentävä. Kirjan nimi viittaa siihen, että luvassa on sairaampaa menoa kuin ensimmäisessä osassa, mutta sarja muuttui mielestäni ällöttävän romanttiseksi. Toki Ana saa tietää enemmän Christianin lapsuudesta ja syistä hänen mielihaluihinsa, mutta tämä ei siltikään oikeuta kirjan nimeä.<br />
<br />
Valitettavasti Jamesilta alkavat loppua ideat kesken ja jo toinen osa toistaa itseään. Kursivoidut <i>Oh</i> ja <i>Oh my</i> ja jopa <i>Holy cow</i> löytyvät edelleen kirjasta. Huulen jyrsiminen jatkuu myös. Seksi on tietysti edelleen parasta ikinä ja Ana kyseleekin viattomasti Christianilta, onko tämä tällaista kaikilla pareilla. Kyseessä on toki eroottinen romaani, joten harrastelu ei tule yllätyksenä, mutta sen määrä alkoi turhauttaa. Käsittääkseni naiset kaipaavat tällaisilta teoksilta jotain syvällisempää juonentynkää. Samanlaisina toistuvat kohtaukset menettävät viehätyksensä todella äkkiä enkä ymmärrä mitä uutta James voi tuoda sarjan viimeiseen osaan.<br />
<br />
Vaikka kirja ei tietyissä suhteissa tuo mitään uutta, onnistui se kuitenkaan pitämään mielenkiintoni. Tämä johtui lukuisista sivuhahmoista, jotka loivat jännitettä Anan ja Christianin suhteeseen. Häiriytynyt Leila, joka uhkailee Anaa aseella ja josta Ana lopulta on mustasukkainen oli sopivan ärsyttävä. Ana on myös mustasukkainen Mrs Robinsoniksi nimeämästään naisesta, jolla on ollut suhde Christianiin kun tämä oli nuorempi. Anan ja Mrs Robinsonin lopullinen kohtaaminen Christianin syntymäpäivillä oli herkullista luettavaa. Mukana ovat myös närää aiheuttavat Anan miespuoliset ystävät José ja Ethan. Anan inhottava pomo Jack taas on uhkaavampi kuin ensinäkemältä voi kuvitellakaan.<br />
<br />
Jollain ihmeen ilveellä juoni siis kantaa läpi koko kirjan. Loppu ei vastannut odotuksiani ja olin hieman pettynyt siihen, millaisen cliffhangerin James lopulta keksi. Mutta kun nyt on alkuun päästy, niin mitäs sitä kesken lopettamaan: yksi kirja jäljellä.<br />
<br />
E.L.James: Fifty Shades Darker, Vintage Books 2011, 532 s.</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-84008951540495712252013-12-29T11:48:00.004+02:002013-12-31T10:43:30.173+02:00Kirjat 2013<div style="text-align: justify;">
Otin tavoitteeksi vuonna 2013 aloittaa oman kirjahyllyn annin lukemisen aakkosjärjestyksessä. Projektini vähän ontui, mutta sain kuitenkin luettua muutaman sellaisen kirjan, jotka ovat olleet lukulistallani jo pidemmän aikaa. Jane Austenilta ensimmäisenä rivissä oli <i>Emma</i>. Myöhemmin luin Austenilta myös <i>Sense and Sensibility</i>. Austen-kiintiön ei voi sanoa tulleen täyteen tältä vuodelta noiden kahden teoksen myötä, mutta jostain syystä en enää löytänyt tietäni takaisin Austenin kohdalle kirjahyllyssä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Boynen <i>Poika raidallisessa pyjamassa</i> kuuluu siihen kategoriaan, joka on odottanut lukemista hävettävän kauan. Sama koskee Coelhon <i>Alkemistia</i>. Olivatko nämä kirjat sitten odotuksen arvoisia? Ehdottomasti! <i>Poika raidallisessa pyjamassa</i> kosketti ja <i>Alkemisti</i> sai miettimään syvällisiä. Sain molemmat nämä kirjat teini-ikäisenä ja olen iloinen, että luin ne vasta nyt. Osasin arvostaa niitä eri tavalla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vuoteeni kuului myös kaksi Brownin teosta, jotka eivät tuottaneet pettymystä. Tällä hetkellä luen (vihdoin) mieheni kanssa <i>Infernoa</i>, joten vuosi päättyy ja seuraava alkaa Brownin parissa. Eipä tuo minua haittaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nuorisokirjoja ehdin lukemaan vain <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/05/pc-cast-kristin-cast-merkitty-yon-talo-1.html">yhden</a>, joka sekin oli pettymys. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että jatko-osa odottaa hyllyssä (se maksoi vain pari euroa Akateemisessa). Aina kun sanon, etten lue yhtäkään jatko-osaa, niin mystisesti sellainen eksyykin kokoelmaamme. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Chick-lit-kirjoja kertyi kolme, joista heikoin oli<i> Carrien nuoruusvuodet</i>. Iloinen yllättäjä taas oli <i>Bridget Jones</i>. <i>Revenge Wears Prada</i> taas pääsi ilmestymään minulta salassa, joten sen osuminen silmiin kirjakaupassa oli positiivinen asia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vuoden parasta antia oli ehdottomasti Cleaven <i>Little Been tarina</i>. Harvoin kirja saa minut sekä itkemään että nauramaan, mutta tämä teos onnistui siinä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yhteensä 23 kirjaa. Lukuintoni vähän hiipui loppuvuodesta kun töissä piti kiirettä. Ensi vuonna jatkan aakkosprojektiani, sillä se osoittautui todella mielekkääksi.<br />
<br />
<u>Muokkaus</u>: Aliarvioin itseni ja julkaisin tämän postauksen hieman liian aikaisin. Loppulukema vuodelle 2013 on siis 25 kirjaa nyt kun sain luettua loppuun sekä <i>Fifty Shades Darker</i> että <i>Odysseia</i>. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-48844446152535161052013-12-28T11:12:00.001+02:002013-12-28T11:12:12.069+02:00Helen Fielding - Bridget Jones: Elämäni sinkkuna<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBhC49wbQ8Dv0UzmSDQ96JF_PRkhaYKUY7olNVcOi43Fu-Tz_EAL8-OdwhCkuCJ0bOkkRko67j9clnaXQQCskNaotp0BzPHErIIAmK0zOop7pP5BgVlv4SKVSmUHKqDtgkmMrplY4L5dYz/s1600/IMG_2538.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBhC49wbQ8Dv0UzmSDQ96JF_PRkhaYKUY7olNVcOi43Fu-Tz_EAL8-OdwhCkuCJ0bOkkRko67j9clnaXQQCskNaotp0BzPHErIIAmK0zOop7pP5BgVlv4SKVSmUHKqDtgkmMrplY4L5dYz/s400/IMG_2538.jpg" width="270" /></a></div>
Bridget Jones on nainen, jolla on ongelmia vaikka muille jakaa. Paino nousee ja laskee jojomaisesti, alkoholi ja tupakka maistuvat ja miehet ovat sikoja. Bridget tekee useita uudenvuodenlupauksia, jotka pitävät vaihtelevalla menestyksellä. Hän päätyy suhteeseen pomonsa kanssa ja joutuu toimimaan vanhempiensa erotuomarina. Kaikki tämä välittyy lukijalle tiiviissä päiväkirjamuodossa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Bridget Jones on legenda jo siinä mielessä, että se omalta osaltaan määritteli chick litin muodon. Nopealukuista hömppää, joka joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Olen lukenut samaista genreä myös aiemmin m.m. <i>Himoshoppaajan</i> muodossa. Se ei oikein kolahtanut koska rahan tuhlaaminen (vaikka sitä ei olekaan) ärsyttää minua. Luin siis kirjan turhautuneiden huokausten kera. Bridgetin ongelmat taas ovat toisenlaisia. Ainaiseen makeannälkään ja jatkuviin laihdutuskuureihin voin jopa samaistua. Kun Bridget luokittelee Mars-patukan energiasisällön vastaavan puolikasta greippiä en voi kuin nauraa; kuulostaa tutulta itsensä huijaamiselta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan päähenkilö on itseoikeutetusti päiväkirjan kirjoittaja, eli Bridget. Sivuhenkilöt ovat kuitenkin myös taitavasti rakennettuja ja täydentävät tarinaa hyvin. Mark Darcy, jonka salmiakkikuvioinen paita ensin oksettaa, osoittautuukin todelliseksi herrasmieheksi. Daniel Cleaver taas on sika miehen muodossa. Bridgetin vanhemmat ja ystävät ovat toinen toistaan höperömpiä. Bridget taas kuvailee lähes kaikkia ympärillään näkemiään naisia pitkäsäärisiksi kaunottariksi ja näkee itsensä epäonnistuneena ihrakasana. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen nähnyt molemmat Bridget-elokuvat ennen tämän kirjan lukemista. Alku antoi olettaa, että kirjan tapahtumia on seurattu orjallisesti, mutta toisin kävikin. Bridget on kirjassa paljon vahvempi mitä tulee Danieliin eivätkä Mark ja Daniel koskaan kohtaa dramaattisessa katutappelussa. Bridget ei myöskään juokse Markin perään lumisateeseen lenkkareissa, pikkupöksyissä ja ulkotakissa. Ei ollut siis oikeastaan mitään väliä, että näin ensin elokuvan. Kyseessä on kuitenkin kaksi toisistaan poikkeavaa mediaa. Ainoa vaikutus oli, että vaikka Bridgetiä kirjassa kuvaillaan brunetiksi, onnistuin näkemään hänet vain ja ainoastaan blondina Renée Zellwegerinä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska olin nähnyt elokuvan ennen kirjan lukemista, naurattivat minua kohdat, joissa mainittiin Hugh Grant sekä Colin Firth. Bridgetin uusi pomo pohdiskelee, miten Hugh Grant voi maata prostituoidun kanssa ja päästä kuin koira veräjästä. Colin Firth taas näyttelee herra Darcya sarjassa <i>Ylpeys ja Ennakkoluulo</i>, johon koko Britannia on koukussa. Asiaan yhtään sen enempää perehtymättä mietiskelin, ovatko nämä kohdat toimineet inspiraationa pyytää näitä kahta miesnäyttelijää mukaan leffaan, vai onko kaikki vain sattumaa? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Bridget Jones: Elämäni sinkkuna</i> oli viihdyttävä lukukokemus. Se oli mukavan puhdistava yllärisyvällisen <i>Pussikaljaromaanin</i> jälkeen. Hyllyssä odottavat nyt myös sarjan toinen ja kolmas osa, mutta jätän ne hieman myöhemmäksi. Ei makeaa mahan täydeltä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Helen Fielding: Bridget Jones: Elämäni sinkkuna (Bridget Jones's Diary), Otava 2013, Suom. Sari Karhulahti, 381 s. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-63126036711403235312013-12-23T18:14:00.000+02:002013-12-23T18:14:09.429+02:00Mikko Rimminen - Pussikaljaromaani<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz5P8FOCM0yqXR6_HrUe_ErJADK3VSPszycXzWPzOObsDJ2q9ZzplgtdMboPHve5w2CNVRXgMdTayDtNlmnEeXPairEG6nVWFw5BMKJHPy1LNWZpt3U6f1ApQ5TziCp28BztnQelgPENb1/s1600/IMG_2521.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz5P8FOCM0yqXR6_HrUe_ErJADK3VSPszycXzWPzOObsDJ2q9ZzplgtdMboPHve5w2CNVRXgMdTayDtNlmnEeXPairEG6nVWFw5BMKJHPy1LNWZpt3U6f1ApQ5TziCp28BztnQelgPENb1/s400/IMG_2521.jpg" width="287" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Henninen, Lihi ja Marsalkka: kolme helsinkiläismiestä, jotka viettävät tuikitavallista kesäistä päivää vaeltaen ympäri Kalliota. Vastaan tulee jos jonkinmoista kulkijaa ja tapahtumaa: pesukone ja mummo, pyllistämisestä suivaantuvat poliisit sekä joukko teinejä juopottelemassa puistossa. Miehet itse ottavat tilanteet hyvin rennosti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulla ei ollut suuria odotuksia <i>Pussikaljaromaanin</i> suhteen. En yleensä lue kotimaista kirjallisuutta (Anna-Leena Härkönen on poikkeus), mutta tämä opus tarttui kerran mukaan alennusmyynneistä. <i>Pussikaljaromaani</i> kuuluu taas siihen ryhmään kirjoja, joka olisi pitänyt lukea jo aikoja sitten, mutta kiinnostusta ei vain ole löytynyt. Viikko sitten poimin sen kuitenkin kirjahyllystä kokeilumielessä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikessa tyhjänpäiväisyydessään <i>Pussikaljaromaani</i> on todella mukaansatempaava ja syvällinen. Kun sitä tarkastelee lähemmin, se kertoo kolmesta miehestä, jotka maleksivat ympäri kaupunkia juoden ja jutellen. Jos olisin tiennyt juonesta tämänkään verran ennen kuin ostin kirjan, olisi se saattanut jäädä kaupan hyllylle. Tässä tapauksessa oli kuitenkin hyvä, ettei minkäänlaisia ennakko-odotuksia ollut. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan mieskolmikko on hellyyttävä. He ovat hyviä ystäviä, jotka seisovat toistensa rinnalla niin hyvässä kuin pahassa. He heittelevät toisilleen herjaa, joka ilmeisesti miesporukassa ei ole niin suuri synti kuin naisten keskuudessa. He kertovat toisilleen tarinoita, jotka saavat lukijan nauramaan ääneen. He ovat sympaattisia ja auttavaisia. Kaikki se oluenkittaaminen antaa odottaa jotain ihan muuta, joten miehistä kuoriutuva pehmopuoli on positiivinen yllätys. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minun versioni <i>Pussikaljaromaanista</i> sisältää myös ohjaaja Ville Jankerin jälkisanat. Hän kertoo, että Rimminen työsti kirjaa neljä vuotta, mikä tuntuu uskomattomalta. Sen lukeminen on niin vaivatonta, joten oletin myös sen kirjoittamisen olleen huoletonta ja helppoa. Rimminen näyttää vain kirjoittavan paperille sen mitä nyt mieleen tulee, mutta näin ei kuitenkaan ole. <i>Pussikaljaromaanin</i> huolettomuus on ilmeisesti tarkkaan harkittua. Ehkä juuri tällaisen huolettoman kirjallisuuden luominen on hankalinta. Kirja etenee omalla painollaan ja kaikki tuntuu hyvin sattumanvaraiselta, mikä juuri tekeekin siitä niin hyvän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan ensimmäinen puolikas eteni vauhdikkaasti, mutta sitten minulla tuli jonkinlainen kyllästyminen. Kappaleita ei ole montaa, mutta aina kun aloitin uuden sellaisen, tuntui se jotenkin työläältä. Kieleen ja ajatusmaailmaan täytyi joka kerta päästä uudelleen kiinni. Kun siinä sitten onnistui, sujui loppu vauhdikkaasti. <i>Pussikaljaromaani</i> palautti uskoni moderniin suomalaiseen kirjallisuuteen. Se myös osoitti, ettei kirjasta kannata tietää paljon etukäteen sillä ennakkoluulot voivat pilata lukukokemuksen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani, Teos 2011, 336 s. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-35345160048856733892013-10-14T21:03:00.002+03:002013-10-14T21:03:23.116+03:00William Shakespeare - Hamlet<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8rnmF5BKyjFcdXtdgVXQkfxAC3K9KpQVrV22zw6q9AyPj7IYW_p18EE_HfbzFrBDvgeA-cen9GXdeaKoXo_anNKxfQzZ7k5mXq_uBhLLhHepcVyqIZKx4WzzfcvlqrRr6qidGKRbq-V0D/s1600/IMG_2285.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8rnmF5BKyjFcdXtdgVXQkfxAC3K9KpQVrV22zw6q9AyPj7IYW_p18EE_HfbzFrBDvgeA-cen9GXdeaKoXo_anNKxfQzZ7k5mXq_uBhLLhHepcVyqIZKx4WzzfcvlqrRr6qidGKRbq-V0D/s400/IMG_2285.JPG" width="300" /></a></div>
Päätin vihdoin lukea tämän klassikon, suomeksi kylläkin ja vieläpä hieman lyhyempänä versiona. Idea lähti Stephen Fryn dokumenttisarjasta, jonka nähtyäni inspiroiduin lopulta lukemaan myös <i>Hamlet</i>in. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Näytelmä sijoittuu Tanskaan ja sen päähenkilö on prinssi Hamlet, jonka isä on juuri kuollut. Kuninkaan paikalle tulee hänen veljensä, joka nai samalla kuningattaren, eli Hamletin äidin. Kuolleen kuninkaan haamu kuitenkin ilmestyy Hamletille kertoen, että hänen veljensä on hänet surmannut. Tästä alkaa koston kierre, jossa Hamlet yrittää etsiä oikeutta ja tuore kuningas pitää valtaistuimensa.<br />
<br />
"Ollako vai eikö olla, siinä vasta pulma." Tämä sitaatti on yksi tunnetuimpia maailmassa ja se on poimittu juuripa <i>Hamleti</i>sta. Aiemmin mainitussa dokumentissa sitaatti tulkittiin Hamletin itsemurhapohdinnaksi, mitä en koskaan ollut ajatellut. Hamlet kärsii isänsä kuolemasta ja siitä, että valtaistuin häneltä noin vain vietiin. Tuore kuningas kyseenalaistaa Hamletin mielenterveyden yrittäen näin pitää valta-asemansa.<br />
<br />
Shakespearea ja hänen näytelmiään pidetään suuressa arvossa ympäri maailmaa; ne edustavat korkeakulttuuria ja sivistystä. Minulle läheisin näytelmä on <i>Romeo ja Julia</i>, joka tarinana on kaunis ja koskettava. Olen myös kerran käynyt Oulun teatterissa katsomassa <i>Kuinka äkäpussi kesytetään</i>. Shakespearen kieli englanniksi luettuna on kaunista, mutta myös vaikeaselkoista. Se sisältää piilomerkityksiä joten sanat tarkoittavat yleensä enemmän kuin miltä pintapuolisesti näyttää. <i>Hamleti</i>n suomennos on mielestäni ihan ok. Se on hieman lyhennetty ja yksinkertaistettu, mutta siltikin sen lukeminen on raskasta. Lainasin kirjan ajatellen, että luen sen hetkessä, mutta näin ei käynytkään. Teksti täytyy lukea ajatuksella tai muuten sen sisällöstä ja puolet tajuamatta. Huomasin myös, että hälyisä kissanäyttely ei ole sopiva ympäristö Shakespearen lukemiseen.<br />
<br />
Jostain syystä <i>Hamlet</i> ei herättänyt minussa sen suurempia sympatioita hahmoja kohtaan. Voi tietysti olla, että keskittymiskykyni ei ollut parhaimmillaan. Tapahtumat eivät nimittäin herättäneet minussa tunteita eikä tarina onnistunut koskettamaan minua. Näytelmän lukeminen on toki aivan eri asia kuin sen näkeminen. Välillä tuntui, että minun olisi itse pitänyt lukea vuorosanoja läpi ääneen, jotta näytelmä olisi heränyt eloon. Olen aiemmin lukenut Molièren näytelmän <i>Saituri</i> ja se oli mielestäni loistava. Sama tunne jäi Ibsenin <i>Nukkekodista</i>. Näistä jäi kytemään halu lukea lisää näytelmiä ja Shakespeare oli toki ensimmäisenä listalla. Romeon ja Julian tarinaan minun oli helppo eläytyä, sillä ennen sen lukemista olin nähnyt sen elokuvaversion (kyllä, sen missä on Leo DiCaprio).<br />
<br />
Olen päättänyt lukea enemmän näytelmiä, sillä ne ovat oma taiteenlajinsa. Niiden lukemista täytyy vaan harjoitella, sillä muuten sisältö jää ontoksi. Ulkonäkö voi pettää ja lyhytkin teksti huijata pituudellaan. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-56733419975926238082013-10-11T09:52:00.001+03:002013-10-11T09:52:39.959+03:00Kiirettä pitää<div style="text-align: justify;">
Tuntuu siltä, että työskentelen nykyään 24/7 eikä kirjojen lukemiseen valitettavasti jää aikaa. Lainasin kuukausi sitten pitkästä aikaa kirjoja kirjastosta, niiden joukossa <i>Hamlet</i>in. Meneillään on myös Stacy Schiffin <i>Kleopatra</i>. Syysloma lymyilee nurkan takana ja toivon, että silloin voin taas keskittyä enemmän keskeneräisiin teoksiin. Suunnitteilla on myös postaus lapsuuden/nuoruuden suosikeista. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-3474695407787111652013-08-28T09:18:00.001+03:002013-08-28T09:18:10.286+03:00Alaa Al-Aswani - Chicagolaisittain<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy8uLyxdyjsc_a6734O4S6pjDX9o_EFqSmunTxylRbJfwvpOfkyxxDOuLRdTWWCV0OYMGzeGiyevk7GpnvCwkMHMvjwHDMkQKRbwf-QEbjPQEMJHSCa4CnzdYT46Vb20nA16afuqaXON8A/s1600/IMG_1896.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy8uLyxdyjsc_a6734O4S6pjDX9o_EFqSmunTxylRbJfwvpOfkyxxDOuLRdTWWCV0OYMGzeGiyevk7GpnvCwkMHMvjwHDMkQKRbwf-QEbjPQEMJHSCa4CnzdYT46Vb20nA16afuqaXON8A/s400/IMG_1896.jpg" width="297" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Chicagolaisittain</i> kertoo kahdeksan eri egyptiläisen elämänkohtalosta Chicagon kaupungissa Amerikassa. Heidän elämiinsä kietoutuu myös muutaman amerikkalaisen elämäntarina. Useimmat kirjan egyptiläisistä ovat jättäneet kotimaansa koska haluavat aloittaa uuden elämän Amerikassa. He ovat tutkijoita ja opiskelijoita, jotka stipendin turvin saapuvat Chicagoon. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirja on kerrottu kolmannessa persoonassa, lukuun ottamatta Nagi Abdassamadia, joka kertoo tarinansa ensimmäisessä persoonassa. Nagi ei saanut opiskelupaikkaa Kairossa poliittisista syistä ja muuttaa tästä syystä Chicagoon. Hän tapaa Karam Dawsin, joka on menestynyt kirurgi. Yhdessä he alkavat punoa juonta Egyptin presidentin päänmenoksi. Samaan aikaan Nagi tapailee Wendyä, juutalaisnaista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ahmad Danana on egyptiläisopiskelijoiden liiton puheenjohtaja, mikä vie kaiken hänen aikansa. Hän joutuu ongelmiin väitöskirjaohjaajansa Dennis Bakerin kanssa, jolloin häntä uhkaa yliopistosta erottaminen. Danana on naimisissa kauniin Marwan kanssa, joka on kyllästynyt rakkaudettomaan avioliittoonsa haluten takaisin Egyptiin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background-color: white; font-family: sans-serif; font-size: 13px; line-height: 19.1875px;">Š</span>aima on vasta saapunut Chicagoon eikä vielä tunne oloaan kotoisaksi. Hän tapaa Tariq Hasibin, joka on huippuoppilas. Pariskunta aloittaa suhteen, jota kumpikaan heidän vanhemmistaan ei hyväksyisi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muhammad Salah on naimisissa amerikkalaisen Chrisin kanssa. Salah on alkanut kaipaamaan Egytiin kymmenien vuosien jälkeen. Hän ryhtyy käymään läpi vanhaa osoitekirjaansa tavoittaakseen edes hitusen Egyptiä chicagolaisessa kodissaan. Salahin ystävä Rafat Sabet taas saa huomata, että hänen tyttärensä Sara on omaksunut myös negatiivisia puolia amerikkalaisesta kulttuurista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Chicagolaisittain</i> lumous on sen henkilöhahmoissa. Ne tuntuvat aidoilta ja niiden tarinat siitä, miten ne päätyivät Amerikkaan ovat uskottavia. Jokainen henkilö on erilaisessa elämäntilanteessa, mutta kaikilla on myös jotain yhteistä. Kuvaus Tariqista voisi sopia keneen tahansa kirjan egyptiläisistä henkilöistä:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Hän oli kuin minuuttiviisari: yksinäinen, laiha, kurinalainen - -,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>joka puski </i><i>eteenpäin vakaassa tahdissa. (s.27)</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Kukaan ei halua tuottaa pettymystä perheelleen tai vanhemmilleen. Jos amerikkalaisia sarjoja on uskominen, löytyy tällainen ajatustapa myös Amerikasta. Myös Al-Aswanin kuvaama vanhoillisuus ei tietyiltä osin poikkea eräistä ajatusmalleista, joita Amerikassa on valloillaan. Seksi säästetään avioliittoon, hyvä että toista saa edes suudella ennen papin aamenta. <span style="background-color: white; font-family: sans-serif; font-size: 13px; line-height: 19.1875px; text-align: start;">Ša</span>iman ja Tariqin suhde on siis hyvin epätavallinen. <span style="background-color: white; font-family: sans-serif; font-size: 13px; line-height: 19.1875px; text-align: start;">Ša</span>ima kokee valtavia omantunnontuskia kun taas Tariq suhtautuu asiaan huolettomammin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yritin miettiä syytä sille, miksi juuri Nagi on minä-henkilö kun kaikkien muiden tarinat kerrotaan kolmannesta persoonasta. Mikä tekee juuri Nagista niin erikoisen? Minun mielestäni hän oli vähiten mielenkiintoa herättävä henkilö, vaikkakin kyseenalainen suhde juutalaisnaiseen toikin hieman jännitettä hänen elämäänsä. Samaan aikaan häntä toki vainoaa tiedusteluvastaava Safwat <span style="background-color: white; font-family: sans-serif; font-size: 13px; line-height: 19.1875px; text-align: start;">Ša</span>kir, joka saa vihiä Nagin suunnitelmista. Jostain syystä Nagi henkilönä ei kuitenkaan sytyttänyt enkä osaa oikeuttaa hänen paikkaansa minä-henkilönä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Chicagolaisittain</i> sisältää politiikkaa, mutta myös runsaasti miesten ja naisten välisiä suhteita. Tässä onkin jo mainittu <span style="background-color: white; font-family: sans-serif; font-size: 13px; line-height: 19.1875px; text-align: start;">Ša</span>ima ja Tariq sekä Nagi ja Wendy, mutta toinen mielenkiintoinen pariskunta on Ahmad ja Marwa. Ahmad kuvataan oikeana sovinistisikana, joka on kiinnostunut vain Marwan isän rahoista. Ahmad käyttää valtaansa niin vaimoonsa kuin muihin egyptiläisiin stipendiaatteihin. Ahmadin naiskuva ei myöskään ole imarteleva:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Voi tuota mystistä, ristiriitaista ja järjenvastaista olentoa - - </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Eikö jo vanha runo sanonut: "Halu saa naisen pidättymään"?</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Tosiaan... Naiset ovat vähempiä järjessä ja uskossa, joten</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kunnon miehen tulee taivuttaa nainen tahtoonsa</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>yhteiselämässä niin kuin vuoteessakin - -. (s.128)</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Ahmad on länsimaalaisen silmissä hyvin stereotyyppinen ja raivostuttava hahmo. Lukija säälii Marwaa, joka joutuu kestämään yhteiseloa tällaisen miehen kanssa. Ahmadin käytöstä ei tietysti voi niputtaa islamin piikkiin, sillä tällaisia miehiä löytyy joka uskontokunnasta ja valtiosta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjassa kuvaillut amerikkalaiset eivät ole niitä tyypillisimpiä. Houkutus olisi varmasti suuri kuvailla kaikki ylipainoisiksi ja hieman yksinkertaisiksi, mutta näin Al-Aswani ei (onneksi) tee. Al-Aswani on itse opiskellut Chicagossa, joten myös kirja sisältää varmasti kuvauksia hänen tuntemistaan amerikkalaisista. Kirja sisältää kuitenkin myös kritiikkiä amerikkalaisia ja Amerikkaa kohtaan. Nagi pohtii esimerkiksi seuraavaa:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Tämän viheliäisen Amerikan näen nyt sisältäpäin, </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>ja minut valtaa - - hämmennys. Mielessäni</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kaihertaa kysymys: "Nämä kunnon amerikkalaiset, jotka</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kohtelevat muukalaisia hyväntahtoisesti, jotka</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>hymyilevät päin ja ihastuvat uuteen ihmiseen</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>ensisilmäykseltä, jotka auttavat, avaavat vieraille</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>ovia, ja kiittelevät vuolaasti vähäisimmistäkin</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>syistä - käsittävätkö he, miten hirvittäviä rikoksia</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>heidän hallituksensa tekee ihmisyyttä vastaan? (s.46-47)</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Henkilöistä juuri Nagi vastustaa eniten Amerikkaa. Samalla hän kuitenkin vastustaa myös omaa maansa hallintoa. Nagi ei kuulu kumpaankaan maahan, sillä hänen ideologiansa ei sovi Egyptin eikä Amerikan raameihin. Kirjassa viitataan myös syyskuun yhdenteentoista, jonka myötä jokaista lentokoneeseen astuvaa arabia katsottiin epäilevästi, niin tehdään varmasti vieläkin. <i>Chicagolaisittain</i> antaa kuitenkin erilaisen kuvan arabimaailmasta, sellaisen, jota ei uutisissa näytetä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Chicagolaisittain</i> oli iloinen yllätys. Sen henkilökuvaukset ovat hyviä ja tarina etenee jouhevasti. Tämän kirjan luettuani myös kirjallinen maailmanvalloitukseni eteni yhden askeleen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Alaa Al-Aswani: Chicagolaisittain (<span style="background-color: white; font-family: Amiri, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 19.1875px;">شيكاجو), </span>(WSOY 2007), Suom. Sampsa Peltonen, 385 s.)</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-284962532049563212013-08-11T15:32:00.002+03:002013-08-11T15:32:50.283+03:00Top-10 kannet<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="text-align: justify;">Top-10 listat ovat jo menneen talven lumia (?), mutta päätin täällä oman blogini puolella herätellä ne taas henkiin. Itse ehdin kyhätä vaivaiset </span><a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2012/10/top-10-itselle-hankittua-kirjaa-jotka.html" style="text-align: justify;">kaksi</a><span style="text-align: justify;"> </span><a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2012/10/top-10-hahmoa-joiksi-haluaisin.html" style="text-align: justify;">listaa</a><span style="text-align: justify;">, mutta eräs toinen </span><a href="http://brokeandbookish.blogspot.fi/p/top-ten-tuesday-other-features.html" style="text-align: justify;">blogi</a><span style="text-align: justify;"> inspiroi minua luomaan lisää luetteloita. Tässä postauksessa esiteltynä blogihistoriani parhaimmat kannet. Kirjan nimeä klikkaamalla pääsee vielä alkuperäiseen postaukseen. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdzZ_Nm_nvv4tKDIcG0hs0vMFmGfvmHIkrLuBu9UY-xM4eHNCWvbathaj8w5jwxGoNSj_it9n4JNa9NLZsisnJOJdfarxMl2ZNPRl5Kx3TTUCMKGyIRLIJeeC-JCBDg-gFmwZVn_aTNm73/s1600/naimapuuhia-eugenides_jeffrey-16365173-frnt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdzZ_Nm_nvv4tKDIcG0hs0vMFmGfvmHIkrLuBu9UY-xM4eHNCWvbathaj8w5jwxGoNSj_it9n4JNa9NLZsisnJOJdfarxMl2ZNPRl5Kx3TTUCMKGyIRLIJeeC-JCBDg-gFmwZVn_aTNm73/s400/naimapuuhia-eugenides_jeffrey-16365173-frnt.jpg" width="246" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
10. <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2012/08/jeffrey-eugenides-naimapuuhia.html">Naimapuuhia</a> - Jeffrey Eugenides</div>
<div style="text-align: justify;">
Kannen ja juonen yhteys on rakkaus, mitä kirjassa kyllä riittää. Ehkäpä tummanpuhuvat pilvet kuvaavat myös rakastamisen vaikeutta, mikä myös on keskeinen teema kirjassa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisHBGbM3E0gZ-6bVAFDUGCIjGqwNz9HWsuQhlQ8cW_2ZKtKgjWU8Dm0UOKNWAlhiqy52gSJ9dZ4zKAWjDRU7UlHTJSEs5iSPTcAQRAR6q2hVRYJ7XJ-JOftuMUoZICmFqhRpbh1H5Pdg9h/s1600/IMG_1849.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisHBGbM3E0gZ-6bVAFDUGCIjGqwNz9HWsuQhlQ8cW_2ZKtKgjWU8Dm0UOKNWAlhiqy52gSJ9dZ4zKAWjDRU7UlHTJSEs5iSPTcAQRAR6q2hVRYJ7XJ-JOftuMUoZICmFqhRpbh1H5Pdg9h/s400/IMG_1849.JPG" width="275" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
9. <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/07/noble-smith-konnun-kootut-viisaudet.html">Konnun kootut viisaudet</a> - Noble Smith<br />
<div style="text-align: justify;">
Tämä kansi kuvaa loistavasti kirjan sisältöä, sillä Smith kertoo pitävänsä Bilbon hyräilemästä <i>The Road Goes Ever On</i>-laulusta. Ehkäpä mutkitteleva tie myös kuvaa sitä polkua, jonka voit kulkea onnellisuuteen kirjan neuvoja noudattaen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoleJ-YDSw0FIfwrGylIytQYW8ycUcuNqOYwFDJv7NhvRy4W37CONj_f36Gh97_iHEFkQwK24io-KKu_t2J7Fj36LeDiwmJv9GT_Nt1CPGox-zF1XQBjaOBwI4O8wMbPWpe6IXYsnH26LT/s1600/a6199a5c-44b1-46f7-af41-c6e8fa4fa8f5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoleJ-YDSw0FIfwrGylIytQYW8ycUcuNqOYwFDJv7NhvRy4W37CONj_f36Gh97_iHEFkQwK24io-KKu_t2J7Fj36LeDiwmJv9GT_Nt1CPGox-zF1XQBjaOBwI4O8wMbPWpe6IXYsnH26LT/s400/a6199a5c-44b1-46f7-af41-c6e8fa4fa8f5.jpg" width="259" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
8. <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/02/john-boyne-poika-raidallisessa-pyjamassa.html">Poika raidallisessa pyjamassa</a> - John Boyne</div>
<div style="text-align: justify;">
Tämän kirjan kannessa olisi voinut olla järkyttäviäkin kuvia, mutta sen sijaan se kuvastaa juuri sitä, mitä kirjan nimi kertookin. Koska kansi ei lupaile mitään sen kummempaa, on järkytys vielä suurempi lukijan edetessä kirjan viimeisille sivuille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGrY_S6ASk6A5kmjbnLzjTcds6QcdCaNzjMqeRXnO4ia0fYvoR1hOOZD0BsTRE6cuyIbVz332G0UbMC2i7CSoMKZBZprI4LHDriVCSggLFDaWvVqFgtd40eE6CFKeGq0VUQjyHDnkqMnds/s1600/dead_reckoning.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGrY_S6ASk6A5kmjbnLzjTcds6QcdCaNzjMqeRXnO4ia0fYvoR1hOOZD0BsTRE6cuyIbVz332G0UbMC2i7CSoMKZBZprI4LHDriVCSggLFDaWvVqFgtd40eE6CFKeGq0VUQjyHDnkqMnds/s400/dead_reckoning.jpg" width="263" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
7. <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2012/04/sarjassaan-yhdestoista-sookie.html">Dead Reckoning</a> - Charlaine Harris</div>
<div style="text-align: justify;">
Sookie Stackhouse-kirjojen kannet eivät aluksi tunnu sopivan yhteen kirjojen juonen kanssa, mutta tarkemmin ajateltuna, kirjathan ovat hyvinkin kepeitä. Kaikki kirjojen kannet ovat voimakkaan värisiä ja jokaisessa komeilee Sookie itse. Glitteristä myös plussaa, vaikka sitä ei valitettavasti tästä kuvasta näekään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPdBjtfhPCAYzeFl1CFxTYuhMBmMisjaRcSnswEn7yu68YqgpvD2gfK0n-yDFRDFTA8lX-iFd9y13nLeu9x0nV6B593O-QUj5ETF-nW1lkkztcdvsXl7kehsfzFj_DTUKmBASlKqTnoKKu/s1600/IMG_0694.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPdBjtfhPCAYzeFl1CFxTYuhMBmMisjaRcSnswEn7yu68YqgpvD2gfK0n-yDFRDFTA8lX-iFd9y13nLeu9x0nV6B593O-QUj5ETF-nW1lkkztcdvsXl7kehsfzFj_DTUKmBASlKqTnoKKu/s400/IMG_0694.jpg" width="266" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
6. <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/05/rachel-dewoskin-babes-i-beijing.html">Babes i Beijing</a> - Rachel DeWoskin</div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä kansi pisti lievästi sanottuna silmään eräässä kirjakaupassa Lundissa ja ostin sen luettuani takakannen kuvauksen. Kirjoitin tästä kirjasta, että kansi lupailee kevyttä höttöä, mutta että sisältö onkin jotain aivan muuta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaudNLPB8NaKkX39gNE2VxnimYcBtr9wvwqeVVij-X9QbOEqVpp8wkhthTPAVG_-ZgtxJiFSeNDeHLRrMR00fE2lawqLiyHEllrutMSrn2xUrusn_lp1MFsTQZnP2YxVyLcQgIN5hySOkb/s1600/IMG_0536.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaudNLPB8NaKkX39gNE2VxnimYcBtr9wvwqeVVij-X9QbOEqVpp8wkhthTPAVG_-ZgtxJiFSeNDeHLRrMR00fE2lawqLiyHEllrutMSrn2xUrusn_lp1MFsTQZnP2YxVyLcQgIN5hySOkb/s400/IMG_0536.jpg" width="261" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
5. <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/05/paulo-coelho-alkemisti.html">Alkemisti</a> - Paulo Coelho</div>
<div style="text-align: justify;">
Koko kirja oli yhtä jatkuvaa taideteosta. Kansi on upea hopean ja kullan vastakkainasettelu. Mikään kansikuvassa ei anna vinkkejä kirjan juonesta, mikä ei oikeastaan haitannut koska avasin kirjan suurta uteliaisuutta tuntien juuri kannen takia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7dUpKtw5BLdax7dtL9POYrVS5QME68PY06XF6EHAHSFuEt7LM6pqKeRmyZ774EkQ-6dV-5uKVNd0R5NNgU9Wur1bdEUbWCBh4YvduqhK_WdTdB47PUTbUXgcEEDjLmGMJPyxKndfhefTj/s1600/media.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7dUpKtw5BLdax7dtL9POYrVS5QME68PY06XF6EHAHSFuEt7LM6pqKeRmyZ774EkQ-6dV-5uKVNd0R5NNgU9Wur1bdEUbWCBh4YvduqhK_WdTdB47PUTbUXgcEEDjLmGMJPyxKndfhefTj/s400/media.jpg" width="260" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
4. <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2012/02/kathryn-stockett-piiat.html">Piiat</a> - Kathryn Stockett</div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan kansi on ihanan sinisen sävyinen ja myös kirjan teema tulee hyvin esille. Valkoihoinen ja tummaihoinen nainen seisovat toisistaan erillään. Kaiken lisäksi vaalea nainen on sijoitettu tumman naisen yläpuolelle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJj8Ak2HaiGTYFfasb5Kk1ERabOA_jMZE17qMG2VoDWTnh1oHz7DF2npBLhl7yWn5c3amn8AE8m76PHRwyZX3bv0KCCbRQ8MyEe9Zy6sVlNxVP7BoDSFRWOvWHecm-1UEANTmt41cQQM1a/s1600/IMG_1887.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJj8Ak2HaiGTYFfasb5Kk1ERabOA_jMZE17qMG2VoDWTnh1oHz7DF2npBLhl7yWn5c3amn8AE8m76PHRwyZX3bv0KCCbRQ8MyEe9Zy6sVlNxVP7BoDSFRWOvWHecm-1UEANTmt41cQQM1a/s400/IMG_1887.jpg" width="272" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
3. <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/08/candace-bushnell-carrien-nuoruusvuodet.html">Carrien nuoruusvuodet</a> - Candace Bushnell</div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Sinkkuelämää</i> on yhtä värien ja muodin ilotulitusta. Sama koskee myös tämän kirjan kantta, mikä on jälleen yksi syy siihen, miksi lankesin. Voiko kirjan kansi enää houkuttelevammaksi muuttua?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgiETYyKLmrM1YIHqHknODSginz7kGS_J7LMW6_XE0lJ5zdSSpjqbYAYj9_5eeQPf_mxRaZJd4fkd2UT6ievaIbJfwZrcf6Xk-ZxsSMqXSHa-8eFOVhIiygSsVCRxynaoP16F6bNxdg0AV/s1600/IMG_0530.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgiETYyKLmrM1YIHqHknODSginz7kGS_J7LMW6_XE0lJ5zdSSpjqbYAYj9_5eeQPf_mxRaZJd4fkd2UT6ievaIbJfwZrcf6Xk-ZxsSMqXSHa-8eFOVhIiygSsVCRxynaoP16F6bNxdg0AV/s400/IMG_0530.JPG" width="318" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
2. <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/05/chris-cleave-little-been-tarina.html">Little Been tarina</a> - Chris Cleave</div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä on taas kirja, jonka kansi on syötävän ihana. Afrikkalaistytön eksoottinen profiili yhdessä kirkkaiden värien kanssa kertoo mielestäni paljon kirjasta ja sen värikkäistä kielikuvista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgF0tbovFeUYNEmS4hbMAzkFQi-1zsiPrU-oSKPVahtSg5u1bDzdfZv8xtrHSuJECcCsOLfcPZZKxnR2ay30qe0kHcZj61pZ3axCuAh8uH8DnRZjNcYB3oRy_FnAhhNG_wEOd9KRAk4Otz/s1600/kuva.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgF0tbovFeUYNEmS4hbMAzkFQi-1zsiPrU-oSKPVahtSg5u1bDzdfZv8xtrHSuJECcCsOLfcPZZKxnR2ay30qe0kHcZj61pZ3axCuAh8uH8DnRZjNcYB3oRy_FnAhhNG_wEOd9KRAk4Otz/s400/kuva.jpeg" width="267" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
1. <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/02/carolly-erickson-mina-marie-antoinette.html">Minä, Marie Antoinette</a> - Carolly Erickson</div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan kansi on tärkeä, sillä se on ensimmäinen asia, johon huomio kirjakaupassa kiinnittyy. Tämän kirjan kansi on sokerin suloinen ja heijastaa loistavasti Marie Antoinetten elämää. Sain kirjan lahjaksi, mutta haaveilin siitä jo aiemmin osittain juuri kannen takia. Hassua muuten, että mielestäni parhaat kannet sisältävät molemmat naisen profiilin. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-74912396090311411802013-08-10T19:06:00.000+03:002013-08-10T19:06:23.132+03:00Candace Bushnell - Carrien nuoruusvuodet (Sinkkuelämää)<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIlnb3xrx4S-FDbsML26OO1eq0IxKx2J835Jv8YEbiCVtJpsFxB65BG-Rlg36AHsxlOv1WOYycKSBB2rVXffSvmYpXBkDsgsjYPte5_IPMGz3jk15etak7W-VsSZMbNTzulbmCPt9_wqlv/s1600/IMG_1887.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIlnb3xrx4S-FDbsML26OO1eq0IxKx2J835Jv8YEbiCVtJpsFxB65BG-Rlg36AHsxlOv1WOYycKSBB2rVXffSvmYpXBkDsgsjYPte5_IPMGz3jk15etak7W-VsSZMbNTzulbmCPt9_wqlv/s400/IMG_1887.jpg" width="272" /></a><i>Sinkkuelämää</i>-jaksot on tullut katsottua useampaan otteeseen, samoin molemmat elokuvat. Kun <i>Carrien </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>päiväkirjat</i> alkoi pyöriä televisiossa olin jo ehtinyt ostaa itselleni <i>Carrien nuoruusvuodet</i> sekä <i>Ensimmäinen kesä New Yorkissa</i>. Sarja jäi minulta kesken, mutta kirjoille ajattelin vielä antaa mahdollisuuden. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirja kertoo lukion viimeistä vuotta käyvästä Carrie Bradshawsta, joka vielä asuu pienessä Castleburyn kaupungissa. Carrien äiti on kuollut joitakin vuosia aiemmin ja Carrie elää omakotitalossa isänsä ja sisartensa Missyn ja Dorritin kanssa. Carrien ystäväpiiriin kuuluvat Lali, Maggie, Walt sekä Roberta, jota kylläkin kutsutaan Hiireksi. Tapahtumat saavat alkunsa kun koulussa aloittaa uusi poika, Sebastian, johon kaikki koulun tytöt ihastuvat. Myös Carrie kilpailee hänen huomiostaan yhdessä lukion suosituimman tytön Donna LaDonnan kanssa. Kun Sebastian ja Carrie alkavat seurustella, aiheuttaakin tämä suuria ongelmia jokaisen päähenkilön elämään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulla oli aika korkeat odotukset tämän kirjan suhteen koska <i>Sinkkuelämää</i> on yksi lempisarjoistani. En kylläkään pitänyt hirveästi sarjaa inspiroineesta kirjasta (<i>Sinkkuelämää</i>), joka on tietysti myös Bushnellin kirjoittama. Kirjoitustyyli ei oikein napannut, mutta olin ilmeisesti autuaasti unohtanut tämän tosiseikan tämän kirjan ostaessani. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kerroin <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/05/pc-cast-kristin-cast-merkitty-yon-talo-1.html">Yön talon</a> yhteydessä kukkahattutädistä, joka yllättäen ponnahti esiin jostain mieleni sopukoista. Sama täti ilmestyi kuvioihin myös <i>Carrien nuoruusvuosien</i> kohdalla. Kyseessä ovat siis lukioikäiset nuoret, jotka pääsevät tuosta noin vain sisään paikalliseen baariin, tilaavat siellä vodkaa ja juovat sen raakana. Castelburya kuvaillaan hyvin pienenä kaupunkina, joten minun on vaikea uskoa etteikö joku baarin työntekijöistä tunnista nuoria ja tajua, että he ovat alaikäisiä. Samaan aikaan he polttavat ketjussa: Maggie saa tupakkansa äitinsä piilosta eikä äiti huomaa, että kätköstä katoaa savukkeita. Jokainen on kokeillut polttaa pilveä ja jos seksiä ei ole vielä 17-vuotiaana harrastanut, on täysi luuseri:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>"En mielelläni ajattele olevani 'neitsyt'. Mieluummin ajattelen, että</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>seksuaalinen kehitykseni on edelleen kesken." - -</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>"Ei se ole mikään iso juttu. Sitä vain luulee niin, kunnes sen </i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>tosiaan tekee. Ja sen jälkeen ihmettelee, että 'miksi minä</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>odotinkaan näin pitkään?'" (s.219)</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Ihmissuhteissa seikkailu ei ole helppoa tässäkään kirjassa. Nyt kaikki vain kerrotaan teinitytön näkökulmasta ja jokainen pikkuseikka saa valtavat mittasuhteet. Kun jossain minun nuoruuteni nuortenkirjassa tyttö tuli mustasukkaiseksi poikaystävänsä juteltua toisen tytön kanssa, kyseessä tosiaan oli vain juttelu. <i>Carrien nuoruusvuosissa</i> kyseessä on heti se pahin mahdollinen, eli pettäminen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Carrien nuoruusvuodet</i> sisältää niin ärsyttäviä henkilöhahmoja, että minun on vaikea sympatisoida heistä ketään. En pidä edes Carriesta, joka on ainoa tytöistä, joka uskaltaa sanoa vastaan eikä kulje virran mukana. Carrien ystävistä miellyttävimpiä ovat Hiiri ja Walt, vaikka kyllä heilläkin on heikot hetkensä. Ylivoimaisesti kamalin ei kuitenkaan ole Carrien pahin vihanainen Donna LaDonna, vaan Lali ja Maggie. Dialogi on heidän kohdallaan kenties tyhjäpäisintä koskaan lukemaani. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On kirjassa muutama hyväkin hetki. Esimerkkinä tilanne, jossa Carrie kuvailee hänen ja Maggien välistä ulkonäkökeskustelua, jonka lopputulema on tämä:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Eikä siitä ole penninkään vertaa hyötyä, sillä kahden minuutin</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>kuluttua istumme edelleen tässä, kumpikin entisessä kehossaan,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>paitsi että olemme onnistuneet masentamaan itsemme</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>sellaisen asian vuoksi, jolle emme mitään mahda. (s.29)</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Carrie kuvailee edesmennyttä äitiään feministiksi ja laskee myös itsensä samaan kategoriaan. Carrieta eivät hetkauta ulkonäköseikat ja hän ei halua toimia poikien toiveiden mukaan. Räikeänä vastakohtana Carrielle on Maggie, joka taipuu poikaystävänsä painostukseen tuosta vain. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Katsoin <i>Carrien päiväkirjat</i>-sarjasta kolme jaksoa kunnes luovutin. Kirjan luettuani voin kuitenkin yllätyksekseni todeta, että tv-sarja on parempi. Hyllyssä kuitenkin odottaa kirjan jatko-osa, jonka aion vielä lukea. En kuitenkaan odota kirjaa innolla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Candace Bushnell: Sinkkuelämää, Carrien nuoruusvuodet (The Carrie Diaries) (Tammi 2010), Suom. Liisa Laaksonen, 398 s.</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-85583707384270479252013-08-09T13:14:00.000+03:002013-08-09T13:14:37.928+03:00Löydöt<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGdDiOvy3M5PINXEDEjUBTuIvLOx_hXN-jy9Z-ms5AoMOWkqFJiyu3aFUgkHuqvuqMx7E_Dqp_ybfBwCL9UHNTF5il4g00KXbNnb1qpfZMFYABiDgkylh8cRBch7iYgr7W3dnvISnu_swd/s1600/IMG_1869.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGdDiOvy3M5PINXEDEjUBTuIvLOx_hXN-jy9Z-ms5AoMOWkqFJiyu3aFUgkHuqvuqMx7E_Dqp_ybfBwCL9UHNTF5il4g00KXbNnb1qpfZMFYABiDgkylh8cRBch7iYgr7W3dnvISnu_swd/s400/IMG_1869.JPG" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mitä tulee alelaareihin, en ole mikään snobi. Jos kirjan juoni kuulostaa vähäänkään mielenkiintoiselta, niin kirja tarttuu mukaan. Eksyin sitten taas Suomalaiseen ja löytöjen puolelle. Seuraavassa vähän siitä, mitä tarttui mukaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mikko Rimminen ja <i>Pussikaljaromaani</i>, hmm. En olisi uskonut tätä ostavani, mutta olen vakaasti päättänyt lukea enemmän suomalaista kirjallisuutta. Leffaa en ole nähnyt, sillä en osaa ilmeisesti kannattaa kotimaista tässäkään suhteessa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Huomasin tässä googlaillessani, että Märta Tikkasen <i>Emma & Uno : rakkautta tottakai</i> on (tietysti) alunperin kirjoitettu ruotsiksi. Minähän olen yrittänyt lukea kaikki alunperin ruotsin kielellä kirjoitetut teokset ruotsiksi, mutta lupaus taisi pettää tässä kohtaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Pariisissa, sattumalta</i> näytti mukavan kepeältä, eikä kirjan sivumääräkään huima ollut. Kirjailija Valerie Tong Cuong on kotoisin Ranskasta. Kirjan ulkonäkö voi kyllä pettää, kun yksi henkilöistä on syöpää sairastava mies. Ehkä tässä on kyseessä samanlainen kansihuijaus kuin <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/05/rachel-dewoskin-babes-i-beijing.html">Babes i Beijing</a>-teoksessa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Anthony Tucker-Jonesin <i>Jihad</i> koskee minua kiinnostavaa islamia. Ehkä kirja tarjoaa taas yhden uuden näkökulman aiheeseen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Chicagolaisittain</i> oli naurettavan halpa (n.3 euroa). Sen lisäksi kirjailija on egyptiläinen, joten ontuva maailmanvalloitukseni kirjojen saralla etenisi askeleen tämän luettuani. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muutama sana vielä projektistani. Tavoitteena on siis lukea kaikki itse hankkimani tai lahjaksi saamani kirjat omista hyllyistämme. En ole lainannut yhtään kirjaa tänä vuonna, joten olen tosiaan turvautunut vain oman kokoelman antimiin. Toisaalta, kirjamäärä on myös kasvanut vuoden mittaan, joten minusta tämä alkaa vaikuttaa loppumattomalta projektilta. Huomasin myös, etten voi noudattaa aakkosjärjestystä orjallisesti ottaen huomioon, että joutuisin silloin lukemaan neljä 1800-luvun naiskirjailijan teosta peräkkäin. Sama koski Brownia sekä edessä häämöttävää Guillouta. Joten otan vapauksia projektin suhteen.</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-62942303363895493522013-08-08T12:34:00.000+03:002013-08-08T12:34:06.940+03:00Dan Brown - Den förlorade symbolen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZfeJrsRDl2bQI81b2ArHQHaiDFRzZuKV_7pxUmNFjUDed3GQT55JXyQy2oRyur5gsPWZe4_Ejtv8NpTBWjrst675j0CncZ_xJojlv-rYEgnnJIGBYYNn5mgtqhd9VIvcQlZGnTZqfXGy4/s1600/IMG_1875.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZfeJrsRDl2bQI81b2ArHQHaiDFRzZuKV_7pxUmNFjUDed3GQT55JXyQy2oRyur5gsPWZe4_Ejtv8NpTBWjrst675j0CncZ_xJojlv-rYEgnnJIGBYYNn5mgtqhd9VIvcQlZGnTZqfXGy4/s400/IMG_1875.jpg" width="273" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarvitseeko minun edes kertoa mikä Brownin <i>Den förlorade symbolen</i>-kirjassa on ideana? Pääosassa on Robert Langdon, mikä varmaankin jo paljastaa paljon kirjan juonesta. Ei tarvitse kuin lukea <i>Enkelit ja demonit</i> sekä <i>Da Vinci koodi</i>, niin pääsee jo hyvin jäljille tästä edellä mainitusta kirjasta. Samaa kaavaa noudattavat myös <i><a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/03/dan-brown-gatornas-palats.html">Murtamaton linnake</a></i> sekä <i>Meteoriitti</i>. Vaikka Brown tuntuu kirjoittavan saman kirjan yhä uudelleen, tarjosi <i>Den förlorade symbolen</i>, suomeksi <i>Kadonnut symboli</i>, vielä yllätyksiä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No, jos sen juonen nyt sitten ihan lyhyesti selittää, niin se menee näin: Robert Langdon päätyy Washington D.C:en hyvän ystävänsä Peter Solomonin kutsumana vetämään luennon. Selviää kuitenkin, että Solomon onkin kaapattu ja että Langdonilla on vain keskiyöhön aikaa selvittää kadonneen symbolin arvoitus. Muita päähenkilöitä ovat pahis Mal'akh, Solomonin pikkusisko Katherine, CIA-pomo Sato sekä vapaamuurari Warren Bellamy. Kirjassa vilisee myös muita sivuhahmoja, mutta kuten aina, on Brownin henkilögalleria aika suppea, mikä ei näin nopeatempoisissa kirjoissa ole ollenkaan huono asia. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Kadonnut symboli</i> on kuin sukellus historianluennolle. Brown sirottelee faktoja koko tekstin läpi ja välillä innostuu luennoimaan pitkiäkin pätkiä. Minua tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä uskonnolliset symbolit, arkkitehtuuri ja taide ovat kaikki minua kiinnostavia aiheita. Kirja innosti myös googlaamaan mainittuja rakennuksia ja maalauksia vain nähdäkseni, että asia tai esine oli oikeasti olemassa. Brownin taustatutkimus on ollut hyvin laajaa ja perusteellista. Kaiken tämän tiedon lisäksi hän on onnistunut jälleen kerran kirjoittamaan ihan oikeasti jännittävän kirjan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten sanoin aiemmin, ovat Brownin kirjat hyvin nopeatempoisia hengästyttävyyteen asti. Kappaleet ovat niin lyhyitä, että lukemista on helppo jatkaa vaikka kello näyttäisi jo mitä. Onneksi olen kuitenkin edelleen kesälomalla, joten valvominen ei ole ongelma. Brown myös hallitsee <i>cliffhangerit</i>. <i>Kadonnut symboli </i>sisälsi joitakin inhottavimmista kohtauksista, joita olen koskaan kirjasta lukenut ja valojen sammuttaminen tuntui yhtäkkiä pelottavalta. Onneksi mies ei ollut työmatkalla tätä lukiessani. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Robert Langdon on minusta ihana, vaikkakin löytää välillä ratkaisun aivan liian helposti ja selviää hengissä kaikesta. Langdon on kuitenkin sympaattinen aina Mikki Hiiri-kelloaan myöten. Jos Langdon olisi oikea henkilö, lukisin ehdottomasti hänen kirjojaan ja kävisin Amerikassa vain jotta saisin kuulla hänen luennoivan. <i>Kadonneen symboli</i>n naispäähenkilö, Katherine, on älykkö, aivan kuten Brownin edellisetkin sankarittaret. Myös Katherinen tutkimusala kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että en voi kuin harmitella sitä, että hän elää vain kirjan sivuilla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mieheni sanoi tätä kirjaa aloittaessani, että sen on tarkoitus kosiskella amerikkalaisia lukijoita. Tuhahdin loukkaantuneena, ei Brown niin tekisi. Niin hän kuitenkin teki. Amerikkapaatos ei yllä ihan samoihin sfääreihin kuin leffassa <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/07/man-of-steel.html">Man of Steel</a>, mutta hirveän kauas ei jäädä. Annetaan tämä kuitenkin anteeksi, koska Langdon seikkailee ensimmäistä kertaa Amerikan maaperällä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Brown on löytänyt kultakaivoksen, jota hyödyntää niin pitkään kuin lukijoita riittää. Vaikka me kaikki varmasti olemme tietoisia siitä, että Brown toistaa itseään, niin en voi pitää näppejäni irti hänen teoksistaan. Kirjahyllystämme ei vielä löydy Brownin viimeisintä, mutta se varmasti löytää pian tiensä sinne. Pieni hengähdystauko tekee kylläkin hyvää sillä <i>Kadonneen symboli</i>n luettuani tunnen henkisesti juosseeni vähintään yhtä paljon kuin Langdon pinkoi <i>Da Vinci koodi</i>ssa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Dan Brown: Den förlorade symbolen (The Lost Symbol) (Albert Bonniers förlag 2010), 614 s. </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-46346439060709879962013-08-05T15:02:00.000+03:002013-08-05T15:02:17.556+03:00Simon Tofield - Simonin kissa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeAwuDl__UMZS9p2GKqaADjPSRAfA6tEz3MM3CYsQ3YSLFGViyZvlj5AaUAtdwP0HlSVGtpSKf4SLC-yndh1gbetGthBNTyPynzj_d2rQVprQLZIXe_BgO10faZs0uU0R_LcrwRFKXFEAj/s1600/IMG_1859.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeAwuDl__UMZS9p2GKqaADjPSRAfA6tEz3MM3CYsQ3YSLFGViyZvlj5AaUAtdwP0HlSVGtpSKf4SLC-yndh1gbetGthBNTyPynzj_d2rQVprQLZIXe_BgO10faZs0uU0R_LcrwRFKXFEAj/s400/IMG_1859.jpg" width="266" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Näin kahden kissan omistajana voin helposti samaistua Simon Tofieldin sarjakuvaan <i>Simonin kissa</i>. Tutustuin kattiin ensimmäisen kerran YouTuben kautta ja seuraan edelleen milloin uusia klippejä julkaistaan. Nyt kirjahyllystämme löytyy myös sarjakuvakirja. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://www.simonscat.com/">Simon's cat</a> sivusto kertoo Tofieldin itse omistavan neljä kissaa, joten mies tietää mistä puhuu. Simonin kissa on siis hieman pullea kisu, joka tekee kaikkensa saadakseen isäntänsä huomion (ja ruokaa). Sarjakuvissa kissa käyttäytyy hyvin kissamaisesti ja välillä taas hieman mielikuvituksellisesti. Täytyy sanoa, että pidän enemmän ensin mainituista kuvituksista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirja ei koostu perinteisistä stripeistä. Sen sijaan, tarinaa voi välittää vain yhden sivun peittävä kuva. Useimmiten tarina kuitenkin koostuu useammasta pienestä kuvasta, jotka on sommiteltu yhdelle sivulle. Arkipäivän sattumuksissa, tilanne yleensä huipentuu siihen, kun kissa osoittaa suutaan pyytäen saada lisää ruokaa isännältään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Luen nykyään harvemmin sarjakuvia. Nuorempana sarjakuvia minulle edusti <i>Aku Ankka</i>, joka onkin sitten hyvin perinteisesti rakennettu. <i>Simonin kissa</i> on enemmänkin kuvakirja, joka on hyvin äkkiä selattu läpi, jos kuvia ei jää tutkimaan ja pohtimaan tarkemmin. Piirrokset ovat hyvin suoraviivaisia ja yksinkertaisia, mutta hahmot ajavat kuitenkin asiansa: ne saavat lukijan nauramaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_UNNsvB5nJL2v6BHg8dlarcT6nsUgZghJ1XGfXO3R8JYiyjkpdaNC5AcVP_p0CLQZUDYWpZNuCbLnzxzTssn1jWo6Qv_3RQHMLm4S_6DTMxZwn7a4eqGX43Yl0VtkXyAhwdsB0tRM7Wli/s1600/IMG_1863.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_UNNsvB5nJL2v6BHg8dlarcT6nsUgZghJ1XGfXO3R8JYiyjkpdaNC5AcVP_p0CLQZUDYWpZNuCbLnzxzTssn1jWo6Qv_3RQHMLm4S_6DTMxZwn7a4eqGX43Yl0VtkXyAhwdsB0tRM7Wli/s400/IMG_1863.JPG" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ3ii-LcCi8iXlOcTNnzf7Ll8GTOcjL65hlqNw77d2uhN46APrfmnNk2pLO2HtHHewpVJ9tiJRv31GInU9JTeh4WKgbvug0fqlUf_OW0oQzy0SErOfhSh0cSJahetqmu2c6HyFBNYAhzU-/s1600/IMG_1864.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ3ii-LcCi8iXlOcTNnzf7Ll8GTOcjL65hlqNw77d2uhN46APrfmnNk2pLO2HtHHewpVJ9tiJRv31GInU9JTeh4WKgbvug0fqlUf_OW0oQzy0SErOfhSh0cSJahetqmu2c6HyFBNYAhzU-/s400/IMG_1864.JPG" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Simonin kissa</i> ei sisällä yhtään puhekuplaa, vaan tuntemukset ja ajatukset välittyvät ilmeistä. Mieleen tulevat mykkäfilmit, joissa eleiden täytyi olla todella liioiteltuja, koska ääntä ei voitu välittää. Tofieldin hahmot ovat isosilmäisiä ja juuri silmät näyttävätkin parhaiten hahmojen mielenliikkeet. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi83NFUcW5IBKg8P0jkB5Lot9P5Qi3s2nyw5taC0CVZDkE7ECKTh1wE3fHZAhxViJh79G8fCFwb_Nmo7fY-UQNmEBd3-IboUWw-ftT896upmakyHBNIUHoWjSNeEsatACWb2-YNReOxhZcq/s1600/IMG_1866.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi83NFUcW5IBKg8P0jkB5Lot9P5Qi3s2nyw5taC0CVZDkE7ECKTh1wE3fHZAhxViJh79G8fCFwb_Nmo7fY-UQNmEBd3-IboUWw-ftT896upmakyHBNIUHoWjSNeEsatACWb2-YNReOxhZcq/s400/IMG_1866.JPG" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxrO2jgbYglk5kex7BJmFVDjvWJC5KpU1negPxyncKzE7aIh5v1Yyzorg2OThMGtZOrror7ZZTPafevx_iFPCXr80X8gjw_MuZsSngZc6NWPAHsX3B7r-R6exMLVKhge4OV4jPlQXUoSDW/s1600/IMG_1867.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxrO2jgbYglk5kex7BJmFVDjvWJC5KpU1negPxyncKzE7aIh5v1Yyzorg2OThMGtZOrror7ZZTPafevx_iFPCXr80X8gjw_MuZsSngZc6NWPAHsX3B7r-R6exMLVKhge4OV4jPlQXUoSDW/s400/IMG_1867.JPG" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Simonin kissa on viihdyttävä sarjakuva, johon voi palata aina uudelleen. Samalla voi verrata, mihin kirjan kissan tekemistä pahuuksista omat karvapallerot ovat syyllistyneet. Lopuksi vielä video tapahtumaketjusta, jollaista en toivottavasti koskaan näe meidän kattomme alla:<br />
<br /></div>
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="//www.youtube.com/embed/LpHpm_b0vRY" width="560"></iframe>
Simon Tofield: Simonin kissa (Gummerus Kustannut Oy 2010)Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-23711921812890723202013-08-02T11:04:00.001+03:002013-08-02T11:04:53.483+03:00Jane Austen - Sense and Sensibility<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAQydSjIRA5arPYQ0IvoDaX_2ynchGWVJXsrNVINuZ3PxEahm4ZX7WdaX83a026XjjhNR4epJ93JB4fDn9Yt7yfC0d4ChoJABkNFZiat36qi6eZNbOSUgVkwUi9p-ur5KNTI-6CkVLI8eF/s1600/IMG_1850.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAQydSjIRA5arPYQ0IvoDaX_2ynchGWVJXsrNVINuZ3PxEahm4ZX7WdaX83a026XjjhNR4epJ93JB4fDn9Yt7yfC0d4ChoJABkNFZiat36qi6eZNbOSUgVkwUi9p-ur5KNTI-6CkVLI8eF/s400/IMG_1850.JPG" width="287" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulla on ollut alkuvuodesta lähtien tavoitteena lukea vain oman kirjahyllymme antia aakkosjärjestyksessä ja menestys on ollut vaihtelevaa. Austenin kirjoja meiltä löytyy useampi, joten suon itselleni aina pienen tauon tällaisen romaanin jälkeen. <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/05/rachel-dewoskin-babes-i-beijing.html">DeWoskinista</a> hyppäsin siis taas takaisin <i>Sense and Sensibility</i>-kirjaan, joka minulla jäi kesken muutama kuukausi sitten. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Sense and Sensibility</i> kertoo Dashwoodin-perheestä, joka koostuu rouva Dashwoodista ja tämän kolmesta tyttärestä Elinorista, Mariannesta sekä Margaretista. Kirjan alussa perhe joutuu muuttamaan syrjäseudulle, Devonshireen, minkä elintaso heidän silmissään on paljon edellistä huonompi. Pian Marianne törmää Willoughby-nimiseen mieheen, johon hän tulisesti rakastuu. Elinor taas on joutunut jättämään kaupunkiin oman rakkaansa, Edward Ferrarsin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Monien mutkien kautta Elinor ja Marianne päätyvät Lontooseen, jossa selviää kauheita asioita molempien rakkauselämän kannalta. Erityisesti Marianne vaipuu epätoivoon, josta Elinor hänet yrittää nostaa ylös. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Sense and Sensibility</i> on minulle siitä erikoinen tapaus, etten ole nähnyt sen filmatisointia. <i><a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2013/02/jane-austen-emma.html">Emma</a></i>a lukiessani tiesin koko ajan, miten kirja päättyisi, mutta tässä tapauksessa en voinut muuta kuin arvailla. Tämä oli mukavaa vaihtelua. Kirjan kieli on taas kerran vaikeaa, eikä keskittyminen voi herpaantua hetkeksikään. Minun omistamassani versiossa ei edes tarjottu viitteitä, jotka olisivat selventäneet 1800-luvun alun erilaista kielenkäyttöä. Austenin kirjat näin englanniksi luettuna ovat siis aina hyvin intensiivinen kokemus, enkä usein jaksa lukea montaakaan kappaletta kerralla. <i>Sense and Sensibility</i> oli kuitenkin niin mukaansatempaava, että huomasin lukevani sitä jopa sata sivua päivässä ja vieläpä pysyväni oikein hyvin kärryilläkin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Austenin henkilögalleria on tuttu ja turvallinen. Rouva Dashwood on hieman höppänä, mutta kannustava äiti. Tarinan sankarittaret taas ovat toistensa vastakohdat: Elinor on kärsivällinen ja järkevä kun taas Marianne (nuoresta iästään johtuen) on spontaani ja varomaton. Mariannen rakas, Willoughby, osoittautuu loppujen lopuksi roistoksi, aivan kuten <i>Ylpeys ja ennakkoluulo</i>n Wickham. Ferrars taas on kärsivä ja syrjäänvetäytyvä kuten edellämainitun kirjan herra Darcy. Mukana on myös yksinkertainen naisihminen, tässä tapauksessa Lucy Steele, joka aluksi muistutti <i>Emma</i>n neiti Batesia. Muita henkilöitä ovat esim. Colonel Brandon, joka tarjoaa nuorille naisille apuaan peitellen samalla ihastustaan Marianneen, John ja Fanny Dashwood, joista ensimmäinen on Elinorin ja Mariannen veli sekä sir John Middleton ja Lady Middleton, jotka ovat Dashwoodien naapureita. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tarina etenee myös tuttuun tapaan: Päähenkilöille sattuu jotain ikävää, josta he lopulta selviävät voittajina. Sankaritar tapaa miehen, johon rakastuu, mutta heidän rakkautensa tielle asettuu jokin este. Sankaritar suree kohtaloaan, mutta hyväksyy sen lopulta osoittaen ymmärtämystä ja ystävällisyyttä. Hän jopa toivoo pelkkää hyvää rakkaalleen, joka on ehkä löytänyt toisen naisen tai pettänyt jollain muulla tavalla sankarittaren luottamuksen. Lopulta rakkaus kuitenkin voittaa ja mies palaa sankarittaren luokse juuri kun sankaritar (ja lukija) sitä vähiten odottavat. <i>Sense and Sensibility</i>a lukiessani, olin varma, että kirja päättyisi toisin kuin Austenin edelliset teokset. Kaikki tuntui sotivan sitä vastaan, että Elinor ja Marianne saisivat rakastettunsa rinnalleen. Toisin kuitenkin kävi ja Austen onnistui yllättämään minut viimeisillä sivuilla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Austenin kirjojen lukeminen on kuin astuisi aikakoneeseen. En ymmärrä kaikkia sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä kiemuroita, kuten sitä, miten herra Willoughbyn kirjoittama kirje Mariannelle oli millään tavalla epäsopiva tai miksi Lucy Steelen sanat loukkasivat niin pahasti Elinoria. En kuitenkaan voi koskaan ymmärtää näitä asioita jos en sitten perehdy tarkemmin aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Voin vain ihmetellä sitä, kuinka ajat ovat muuttuneet. Vaikka <i>Sense and Sensibility</i> on ulkoisesti jäykkää kanssakäymistä ja ihmeellistä liehittelyä, on se sisimmässään kuitenkin tarina rakkaudesta ja kärsivällisyydestä. Palaan Austeniin yhä uudelleen koska kirjoista jää aina minulle hyvä mieli. Loppu hyvin, kaikki hyvin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pisteet: 4/5</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-15175483298335984932013-07-29T15:28:00.000+03:002013-07-29T15:28:26.756+03:00Noble Smith - Konnun kootut viisaudet<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkQzElHJEe0Kd5KD-exKD_IZJKvCwOK22TDptAyOgaj0wBOPjCCvqGv8yXWo8dD0gwK47o9YqQhk2f2jUI0Xb7v6gs4mD6qpAH50VrvbY1ScsNLztS5Zq7X9Z8BVE4tDcwQEIN2ZO68p2W/s1600/IMG_1849.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkQzElHJEe0Kd5KD-exKD_IZJKvCwOK22TDptAyOgaj0wBOPjCCvqGv8yXWo8dD0gwK47o9YqQhk2f2jUI0Xb7v6gs4mD6qpAH50VrvbY1ScsNLztS5Zq7X9Z8BVE4tDcwQEIN2ZO68p2W/s400/IMG_1849.JPG" width="275" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Helsingin-reissulta mukaan tarttui kaksi kirjaa, joista toisen sain luettua jo tänään loppuun. Kyseessä on Noble Smith-nimisen miehen kirjoittama teos <i>Konnun kootut viisaudet</i>, joka jakaa elämänohjeita viitaten hobittien eloon. Akateeminen oli täynnä TSH:n liittyviä teoksia, mutta tämä tarttui mukaan luvatun huumorinsa ansiosta. Takakannessa kirjaa kuvattiin "salasyvälliseksi", mikä oli sen verran mielenkiintoinen sana, että minun oli pakko hankkia kirja itselleni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Konnun kootut viisaudet</i> on jaettu kahteenkymmeneen lukuun, joilla on eri teemat. Käsittelyssä ovat esim. ruoka, unet, liikunta, ystävät, rakkaus ja vastoinkäymiset. Smith kuvailee kappaleissa, miten hobitit toimivat eri tilanteissa, miten nykymaailmassa asiat hoidetaan sekä esittelee myös esimerkin omasta elämästään. Siinä sivussa hän kertoo lisää TSH-trilogiasta ja muista Tolkienin teoksista. Kappalejako ja tapa, millä Smith asiansa esittää, on mielestäni selkeä. Teemat kantavat koko luvun läpi ja Smith on onnistunut löytämään aiheeseen sopivia esimerkkejä Tolkienin kirjojen maailmasta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Suomalaisen lukijan näkökulmasta itsetuntoa hivelee alkupuhe, jonka Smith on suunnannut juuri suomalaisille. Hän kertoo Tolkienin ihastuksesta Kalevalaan ja suomen kieleen sekä siitä, miten haltiakieli pohjautuu kieleemme. Tämän tiesin jo aikaisemminkin ja siksi varmasti innostuinkin teininä TSH-trilogian luettuani opettelemaan haltiakieltä. Onhan se nyt aika imartelevaa, että Tolkienin keksimä kaunis haltiakieli on saanut inspiraationsa suomesta. Suomea äidinkielenään puhuvien on vaikea kuvitella, miltä kieli kuulostaa jonkun sellaisen korvissa, joka ei ymmärrä siitä sanaakaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Osa Smithin elämänohjeista on ajatuksia herättäviä, osa höpöä (siitä lisää myöhemmin). Huomasin kuitenkin hihitteleväni ja nyökytteleväni kirjaa lukiessani, sillä Smith osaa taitavasti kietoa tarun totuuteen. Vai mitäs pidätte tästä elämäntotuudesta:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Kontulaiset ovat meitä onnekkaampia. Meidän nykyaikainen elämämme</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>on heidän elämäänsä verrattuna uskomattoman monimutkaista ja</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>ahdistuksentäyteistä. Hobitit lähtevät korjaamaan hankalaa tilannetta</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>tai huonoa mielentilaa käytännöllisen ratkaisun kautta. Jos olisit</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>hobitti ja valittaisit ylipainosta, joku ystävistäsi ojentaisi</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>sinulle kävelykepin ja sanoisi hymyillen: "Lähdetäänpä</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>pitkälle kävelylle kohti Korvenperää."</i> (s.191-192)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Näinhän se minullakin yleensä menee: Niin paljon voivottelua, niin vähän toimintaa. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni useammin ja unohtaa valittaminen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sen lisäksi, että Smith kertoo lisää itse Tolkienin kirjoista, ei hän myöskään karsasta Peter Jacksonin elokuvaversioita. Päinvastoin, hän vertailee kirjoja ja elokuvia vetäen vertauskohtia molempiin. Hän jakaa myös faktanjyväsiä näyttelijöistä. Minä en esimerkiksi tiennyt, että Billy Boyd laulaa ja soittaa <i>Beecake</i>-nimisessä bändissä. Nyt tiedän. Spotifysta löytyy bändin musiikkia. Sieltä löytyy myös musiikkia <i>Gorgoroth</i>ilta ja <i>Burzum</i>ilta, jotka molemmat ovat Smithin mukaan ottaneet nimensä Tolkienin taruista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se mikä kirjassa häiritsi oli Smithin ajoittainen paatos maailman nykytilasta ja ilkeistä poliitikoista. Osa elämänohjeista sai minut myös tuhahtamaan sarkastisesti: Kenellä muka on aikaa hoitaa puutarhaa? Missä vaiheessa minä ehtisin opetella soittamaan ukulelea? Kuka nyt oikeasti ei haluaisi saada vaan antaa lahjoja omana syntymäpäivänään? Oma sarkasminini sai minut kuitenkin potemaan huonoa omaatuntoa, sillä huomasin yllättäen, mitä Smith ajoi takaa kirjoituksillaan. Saatan itsekin olla välillä liian itsekeskeinen ja saamaton. Siitä pidän kuitenkin edelleen kiinni, etteivät vuorokauden tunnit riitä kaikkeen. Smith kehottaa hylkäämään sosiaalisen median ja television, mutta en minä siihen pysty. Internet ja televisio ovat mukava vastapaino hektiselle työviikolle. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Konnun kootut viisaudet</i> voi nähdä taas yhtenä rahastuskeinona, mutta minusta se oli viihdyttävä lukukokemus. Se toimi sopivana välipalana ja sen luettuani ymmärrän sanan "salasyvällinen" merkityksen. Samalla opin myös hieman lisää lempikirjailijastani, -kirjoistani sekä -elokuvistani. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pisteet: 4/5</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5300825694419214394.post-91099906583987948762013-07-29T07:59:00.000+03:002013-07-29T07:59:02.200+03:00Lauren Weisberger - Revenge Wears Prada<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFYijlOlX2pzw9XtJuF2gxKLq5yx9zqdktJzQMh25ZQsCpvjZD4BtYQSsHYXgoZ2tA2sfBOGpdVqq5Bb0MUBcgwwM2N9bC03JHUZlklp2Hmj6sGGCM_QilQunR3xK2j2HsgK8hyphenhyphenG01XAlU/s1600/IMG_1847.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFYijlOlX2pzw9XtJuF2gxKLq5yx9zqdktJzQMh25ZQsCpvjZD4BtYQSsHYXgoZ2tA2sfBOGpdVqq5Bb0MUBcgwwM2N9bC03JHUZlklp2Hmj6sGGCM_QilQunR3xK2j2HsgK8hyphenhyphenG01XAlU/s400/IMG_1847.jpg" width="272" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Vuonna 2003 julkaistu <i>Paholainen pukeutuu Pradaan</i> sai tänä vuonna jatkoa. Tämä selvisi minulle Oulun Akateemisessa joitakin kuukausia sitten ja ryntäsin kirja kainalossa suoraan kassalle. Tuntui uskomattomalta, että minulta oli täysin mennyt ohi jatko-osan ilmestyminen. Aloitin lukemisen heti, mutta omista häistä johtuen kesti tähän päivään asti ennen kuin sain luettua kirjan loppuun. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On kulunut kymmenen vuotta <i>Paholainen pukeutuu Pradaan-</i>tapahtumista ja Andy on menossa naimisiin. Hän on mennyt yksiin Miranda Priestleyn entisen assistentin sekä vihanaisensa Emilyn kanssa ja perustanut häihin erikoistuvan lehden. Andy myös odottaa ensimmäistä lastaan. Kun Runwayn julkaisija Elias Clark ilmaisee kiinnostuksensa ostaa Andyn ja Emilyn lehden, joutuu Andy päättämään, tahtooko hän taas työskennellä Mirandan alaisena. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En ole yhtään ihmeissäni siitä, että <i>Paholainen pukeutuu Pradaan</i> sai jatkoa. Se ei ole yhtään sen ihmeellisempi kuin Weisbergerin muutkin kirjat, mutta koska se on filmatisoitu, on se kirjoista kuuluisin ja tunnetuin. Jatko-osa saattaa siis olla luvassa myös leffarintamalla. Mutta keskitytäänpä nyt ensin kirjaversioon. <i>Revenge Wears Prada</i> hyppää siis kymmenen vuotta ajassa eteenpäin. Andy on saavuttanut elämässään paljon, mutta Miranda vainoaa edelleen hänen uniaan. Andy kokee myös olonsa epävarmaksi avioliitossaan, jota anoppi ei hyväksy. Lisäksi Andy pelkää miehensä pettäneen. Kun Andy saa lapsen, siirtyy kirja kuvailemaan lapsiperheen arkea, joka ei kylläkään tunnu miltään tavanomaiselta arjelta. On kodinhoitajaa, nannya ja kaikki mahdolliset kodin mukavuudet. Weisbergerin kuvailema luksuselämä ei siis pääty vaikka päähenkilö saakin perheenlisäystä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kymmenen vuoden siirtymä on ihan uskottava. On siis aivan realistista, että Andy on saavuttanut kuvaillut asiat tässä ajassa. Yllättävä liittouma Emilyn kanssa selitetään myös perinpohjin, joten se meni minulle myös täydestä. Ainainen Miranda-ahdistus taas ei ollut niinkään uskottava. Edellisessä kirjassa Andy jatkaa eteenpäin voittajana, mutta jatko-osassa hän on jälleen änkyttävä raukka pelkästään kuvitellessaan nähneensä Mirandan jossain hyväntekeväisyystilaisuudessa. Lukijana mietin samaa kuin Andyn mies Max: ei se nainen <u>niin</u> paha voinut olla. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Revenge Wears Prada</i> on sekä nopea- että helppolukuinen. Se on juuri niin kevyttä kuin odotinkin. Samalla juoni kuitenkin kantaa vaikka pientä ontumistakin on havaittavissa. Hahmot ovat karikatyyreja, aivan kuten kirjassa <a href="http://myfavothing.blogspot.fi/2012/07/lauren-weisberger-vip-ihmisia.html">VIP-ihmisiä</a>. Tällaisista kliseistä kirja kuitenkin elää ja tuntuu, että kuvaukset muotimaailmasta kaipaavat juuri jotain tällaista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pisteet: 3/5</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/11718767400239321053noreply@blogger.com0