My favourite things

Kun aloitin Christien Kuolema Niilillä kuuntelun, kuvittelin, etten aiemmin ollut kuunnellut ainuttakaan äänikirjaa. Tämä ei kuitenkaan ole totta jos otetaan huomioon kaikki ne äänikirjat, jotka luin pienenä. Topi ja Tessu, Pieni Merenneito... Muistan elävästi kuinka joko istuin tai makoilin vanhojen stereoidemme edessä ja kuuntelin c-kasetteja, jotka sisälsivät aina pienen tilulilun, joka ilmoitti, että oli aika kääntää kirjan sivua. Tämä postaus kertoo huomioista, joita tein kuunnellessani Kuolemaa Niilillä , joka erosi täysin näistä lapsuuteni muistojen äänikirjoista. 1. Keskity Äänikirjojen helppous on myös niiden kirous. Ajattelin, että voin samalla tehdä vaikka ja mitä koska olenhan nainen ja voin keskittyä useaan asiaan samanaikaisesti. Niinpä niin. Kuuntelin ensimmäisen kappaleen eräänä aamuna. Hetken aikaa jaksoin keskittyä vain kuuntelemiseen, mutta sitten aloinkin tekemään omaa luovaa työtäni, johon liittyi kirjoittamista. Yhtäkkiä tajusin, etten ollut seurannut ääne...

 Linnet Doyle ja hänen aviomiehensä Simon Doyle päätyvät matkalle Egyptiin Niiliä pitkin. Mukana seuraa Jacqueline De Bellefort, joka oli Lineten paras ystävä ja Simonin entinen kihlattu. Kun Linnet murhataan, alkaa matkalla mukana oleva Hercule Poirot tutkia tapausta.  Kuolema Niilillä on tuttua vanhaa Christieta. Lukijalla on jo alunalkaen pieni aavistus murhan tekijästä, mutta pienten johtolankojen ja tapahtumien myötä, epävarmuus ottaa vallan ja omat teoriat tuntuvat vääriltä. Runsas henkilögalleria myös vaikeuttaa syyllisen löytymistä. Loppujen lopuksi, kenellä tahansa tuntuu olevan sopiva motiivi toteuttaa murha. Olen aiemmin lukenut kaksi dekkaria Christielta, mikä on todella vähän, kun ottaa huomioon hänen tuotantonsa laajuuden. Christien käyttämä kaava on kuitenkin käynyt tutuksi erilaisten tv-sarjojen kautta, joten tiesin mitä odottaa tältäkin kirjalta. Christie sisällyttää aina kertomuksissaan suuren määrän henkilöitä, mikä on välillä hieman hankalaa luk...

Schuyler Van Alen saa tietää olevansa vampyyri ja kuuluvansa täten eksklusiiviseen Blue Bloods-salaseuraan. Luksuselämässä piilee kuitenkin omat vaaransa, kun Schuyler saa selville, että vampyyreita jahtaavat toiseen ryhmittymään (Silver Bloods) kuuluvat vampyyrit. Tyttö ottaa tehtäväkseen löytää pahantekijät. Kun sain  kuulla, että Sookie Stackhouse-sarja jatkuu enää vain kahdella kirjalla, sain pienen paniikin. Pakko löytää uusi vampyyrisarja! Vampire Diaries on muuttunut kummalliseksi ja kuivaksi ja täytyy myöntää, että minulla on suuria vaikeuksia jaksaa lukea enää sarjaa. Tilasin siis itselleni kokeeksi kolme eri vampyyrisarjaksi itseään tituleeraavaa kirjaa. Yksi niistä oli Blue Bloods .  Kirjan henkilöt ovat 15-16-vuotiaita New Yorkissa asuvia teinejä. Apua. Kirja oli auttamattoman naiivi ja lapsellinen. Ensimmäiset sata sivua olin lumoutunut ja kiitin De La Cruzia onnistuneesta vampyyrikuvauksesta. Jossain vaiheessa teos alkoi kuitenkin puuduttaa. Asiat vai...

Olen saanut ihan oman lukukaverin: