My favourite things

"Ensinnäkin kaikki nämä kirjat" Naimapuuhia ei paljon esittelyjä kaipaa. Lyhykäisyydessään se kertoo Madeleinesta, joka rakastuu maanis-depressiiviseen Leonardiin. Madeleinen ystävä Mitchell taas on rakastunut Madeleineen. Kirja sijoittuu yliopistomaailmaan ja myöhemmin niinkin kauas kuin Intiaan.  Ensimmäisenä ihastuin teemoihin, jotka koskivat kirjoja ja yliopistoelämää. Minä olen aina ollut se outolintu, joka innolla odotti koulun alkamista pitkän kesäloman jälkeen. Rakastin lastenohjelmia, joissa kerrottiin muiden maiden koulunkäynnistä ja läksyt oivat minusta mukavia. Vielä nykyäänkin, pienessä kaipuussani takaisin yliopistolle, en voi vastustaa näissä opinahjoissa liikkuvia teoksia. Madeleinen kirjainnostus taas muistutti omaani ja seuraava lause on kuin suoraan elämästäni: "Madeleine selasi 'Englantilaisen ja amerikkalaisen kirjallisuuden kurssivaatimuksia' niin kuin hänen  huonetoverinsa selasivat Bergdorfin  luksustavaratalon esit...

"Bette Robinson on nuori nainen, joka kyllästyy työhönsä investointipankissa ja siirtyy viihdemaailmaan PR-toimiston palvelukseen. Bette saa työkseen näyttäytyä tyylikkäissä yökerhoissa ja suunnitella upeita juhlia, mutta ennen kaikkea hänen täytyy tutustua kaikkiin tuntemisen arvoisiin ihmisiin. Hippivanhempien kauhuksi nuori nainen raivaa tiensä viihdemaailman kulissien taakse, missä tärkeintä ei ole mitä tehdään, vaan miltä se saadaan näyttämään." VIP-ihmisiä on toinen Lauren Weisbergerin kirjoittama chick-lit-kirja. Sillä chick-litiä hänen tuotantonsa on. Paremmin kirjoitettua kuin Himoshoppaaja, mutta samaa genreä siltikin. Olin lukenut häneltä Paholainen pukeutuu Pradaan sekä Haluan Harry Winstonin ja pidin molemmista kirjoista. Ne olivat mukavan kepeitä ja suht koht nopealukuisia, vaikka olivatkin yllättävän pitkiä (jos vertaa muihin chick-lit-kirjoihin). Odotin siis paljon tältä teokselta.  Weisbergerin kehittelemät hahmot eivät paljoakaan eroa toisista...

Schuyler Van Alen saa tietää olevansa vampyyri ja kuuluvansa täten eksklusiiviseen Blue Bloods-salaseuraan. Luksuselämässä piilee kuitenkin omat vaaransa, kun Schuyler saa selville, että vampyyreita jahtaavat toiseen ryhmittymään (Silver Bloods) kuuluvat vampyyrit. Tyttö ottaa tehtäväkseen löytää pahantekijät. Kun sain  kuulla, että Sookie Stackhouse-sarja jatkuu enää vain kahdella kirjalla, sain pienen paniikin. Pakko löytää uusi vampyyrisarja! Vampire Diaries on muuttunut kummalliseksi ja kuivaksi ja täytyy myöntää, että minulla on suuria vaikeuksia jaksaa lukea enää sarjaa. Tilasin siis itselleni kokeeksi kolme eri vampyyrisarjaksi itseään tituleeraavaa kirjaa. Yksi niistä oli Blue Bloods .  Kirjan henkilöt ovat 15-16-vuotiaita New Yorkissa asuvia teinejä. Apua. Kirja oli auttamattoman naiivi ja lapsellinen. Ensimmäiset sata sivua olin lumoutunut ja kiitin De La Cruzia onnistuneesta vampyyrikuvauksesta. Jossain vaiheessa teos alkoi kuitenkin puuduttaa. Asiat vai...

Tervo kertoo kirjassaan Huimaavat korot työstään New Yorkilaisessa kenkäsalongissa, jonka arki on yllättävän raadollista. Tervo kuvailee työkavereitaan, asiakkaitaan ja yleistä ilmapiiriä. Kuullessani kirjasta ensimmäisen kerran, oletin saavani eteeni kevyttä lukemista. Olin väärässä. Tervon tapa kirjoittaa ei viehättänyt minua. Hän heittelee ilmoille ns. sivistyssanoja ja vertaa korkokenkiä mm. pilvenpiirtäjiin. Hän vetää hurjia johtopäätöksiä niin kengistä kuin niiden käyttäjistäkin. Itse nautin juuri tällaisesta - arkisen asian muuttamisesta korkealentoiseksi. Tervon tapauksessa en kuitenkaan ihastunut tähän taktiikkaan.  Kirjan parasta antia ovat asiakaskohtaamiset. Koska Tervo kertoo omista kokemuksistaan, olivat juuri asiakaskuvaukset mehukkaimpia. Nämä olivat ihan oikeita ihmisiä ihan oikeassa New Yorkissa ja kenkäsalongissa. Nämä olivat naisia, jotka puhuttelivat myyjiä miten tahtoivat, lähettivät laskun äidilleen tai miehelleen ja palauttivat jo käyttämiään kenkiä...