tiistai 22. toukokuuta 2012

Äänikirja

Kun aloitin Christien Kuolema Niilillä kuuntelun, kuvittelin, etten aiemmin ollut kuunnellut ainuttakaan äänikirjaa. Tämä ei kuitenkaan ole totta jos otetaan huomioon kaikki ne äänikirjat, jotka luin pienenä. Topi ja Tessu, Pieni Merenneito... Muistan elävästi kuinka joko istuin tai makoilin vanhojen stereoidemme edessä ja kuuntelin c-kasetteja, jotka sisälsivät aina pienen tilulilun, joka ilmoitti, että oli aika kääntää kirjan sivua. Tämä postaus kertoo huomioista, joita tein kuunnellessani Kuolemaa Niilillä, joka erosi täysin näistä lapsuuteni muistojen äänikirjoista.

1. Keskity
Äänikirjojen helppous on myös niiden kirous. Ajattelin, että voin samalla tehdä vaikka ja mitä koska olenhan nainen ja voin keskittyä useaan asiaan samanaikaisesti. Niinpä niin. Kuuntelin ensimmäisen kappaleen eräänä aamuna. Hetken aikaa jaksoin keskittyä vain kuuntelemiseen, mutta sitten aloinkin tekemään omaa luovaa työtäni, johon liittyi kirjoittamista. Yhtäkkiä tajusin, etten ollut seurannut ääneen luettua tekstiä ollenkaan. On siis ihan okei kokkailla tai vaikka kutoa kuunnellessaan äänikirjaa, mutta kirjoittaa ei kannata. Oppia ikä kaikki. 

2. Kertojaääni
Christien kirjan kertojaääni oli ihana Lars Svedberg. Christien kirjassa on tietysti myös naispuolisia henkilöitä, joiden imitointi oli välillä hieman huvittavaa kuultavaa. Mutta koska kyseessä oli Lars Svedberg, en nauranut. Yllättävää kyllä, aloin tunnistaa Svedbergin äänensävystä kuka henkilö puhui vaikka sitä ei vielä ollukaan mainittu. Se on jo taitavaa se. Haluaisin mielelläni vielä kuunnella Svedbergin lukemia äänikirjoja koska hänen luomansa tunnelma on niin kotoinen ja turvallinen.

3. Kehräävä kisu
Oli helppoa vain makoilla sohvalla kun kissa loikoili vieressä. Äänekäs kehrääminen kylläkin aiheutti sen, että volyymit piti vääntää kovemmalle. Kuuntelua myös hieman häiritsi se, että kissa päätti piristyä ennen kuin pääsin ensimmäisen levyn loppuun. Sain taas huomata, ettei kannata tehdä mitään ylimääräistä samanaikaisesti kun kuuntelee äänikirjaa kuten esim. leikittää ylivilliä kissaa.

4. Älä nukahda
Kyllä, minä nukahdin. Ainakin hetkeksi. Ja ei kun kelaamaan takaisin. Tämän episodin jälkeen nousin istumaan ja keskityin ainoastaan kirjan kuunteluun. Tämä tuntui toimivan.

5. Hitaasti hyvä tulee (?)
Kirjaa lukiessa määrään itse tahdin. Näinhän se menee. Äänikirjaa kuunnellessa lukija määrää tahdin. Ja välillä tahti on hyvin hidas. Piinallisen hidas. Vaistomaisesti nyökyttelen cd-soittimelle: "Joo, joo, niin, mitä sinä haluat sanoa?"

6. Kaipuu
Kuuntelin äänikirjan tietokoneelta. Kaipasin kuitenkin vanhaa kunnon ajan mankkaa ja ennenkaikkea kannettavaa cd-soitinta. Voi niitä aikoja, kun mukaan reissulle otettiin kaikki lempicd:t ja oma kannettava nappikuulokkeineen. Äänikirjan kohdalla kannettava cd-soitin tuntui todella hyvältä idealta. Täytyy varmaan etsiä soitin käsiin jostain pölyisestä nurkasta. 

Aion jatkaa matkaani äänikirjojen ihmeellisessä maailmassa. Se rajoittaa mutta myös mahdollistaa, tahdon mielelläni saada selville millaiseksi äänikirjojen kuuntelijaksi minä vielä kehityn. Ehkäpä jonain päivänä pystyn kirjoittamaan samaan aikaan kun kuuntelen (hrm).

Kuva

3 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Ajattelin aiemmin etteivät äänikirjat ole mua varten, mutta joskus toissa syksynä ajattelin vapautua ennakkoluuloistani ja kokeilin kuuntelua autossa työmatkalla, ja jäin kyllä koukkuun!

Useimmat kirjat haluan kyllä edelleenkin lukea ihan itse, eivätkä läheskään kaikentyyliset kirjat toimikaan mulle äänikirjoina, mutta monessa tapauksessa kuuntelu on ollut erittäin hyvä vaihtoehto!

Maria kirjoitti...

Siinä on oma opettelunsa. Eroaahan se kokemuksena ihan täysin fyysisestä kirjasta. Pitäisi tosiaan oppia tekemään samalla muutakin, niin tuntuisi hieman tehokkaammalta :D

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin rakastan Lars Svedbergin ääntä enkä enää halua muita lukemaan minulle! Oletteko kuunnelleet Sinuhen hänen lukemanaan? Mestarillista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...