My favourite things

Homeroksen Odysseian voi sanoa olevan kaikille tuttu tarina. Useimmat tietävät pätkiä kertomuksesta, m.m. tarinan seireeneistä sekä Penelopeiasta, Odysseuksen vaimosta, joka välttelee kosijoita kutomalla ja purkamalla samaa kangasta. Minä innostuin lainaamaan kirjan Stephen Fryn kielestä kertovan dokumentin perusteella. Tämä versio on Pentti Saarikosken suomentama ja se on proosan muodossa. Mukana on kuitenkin alkusointuja ja kieli on vanhahtavaa.  Saarikoski kirjoittaa, ettei Odysseiaa usein nähdä romanttisena kertomuksena, vaan kostoretkenä. Odysseus on ollut poissa 20 vuotta, jona aikana kosijat ovat valloittaneet hänen kotinsa. He juovat ja syövät häpeilemättä Odysseuksen ruokia sekä vikittelevät tämän vaimoa Penelopeiaa. Palatessaan takaisin Odysseus naamioituu kerjäläiseksi ja paljastaa itsensä vasta koottuaan taakseen kannattajia. Hän surmaa kaikki kosijat ja vaipuu aviovuoteeseensa Penelopeian kanssa. Tarina ei kuitenkaan pääty näin romanttisiin tunnelmiin. Saarikoski

Fifty Shades Darker jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Ana on jättänyt Christianin taakseen, mutta suree menetystään. Pian Ana huomaakin palanneensa takaisin Fiftynsä luo. Christian on kuitenkin muuttunut. Hän ei tahdo enää satuttaa Anaa ja haluaa tämän kanssa normaalin parisuhteen. Esteenä parin onnelle ovat Christianin kammottava menneisyys, kostonhimoinen exä sekä Anan vihaama Mrs Robinson. Christian ei myöskään malta olla puuttumatta Anan työkuvioihin.  Ensimmäisen osan lukemisesta on vierähtänyt aikaa, joten olin aluksi vähän hukassa juonen suhteen. Oletin, etteivät Ana ja Christian päädy uudelleen yhteen aivan heti, mutta James ei aikaillut tässä suhteessa. Tuskin Ana on ehtinyt toipua menetyksestään kun hän taas onkin yhdessä Christianin kanssa. Alkaa uskomaton viikko, jonka aikana ehtii tapahtua yhtä sun toista. Aluksi Ana on skeptinen Christianin uusien tunteiden suhteen, mutta pian hän antautuu täysin miehelle. He käyvät purjehtimassa, syömässä hienoissa ravintol

Otin tavoitteeksi vuonna 2013 aloittaa oman kirjahyllyn annin lukemisen aakkosjärjestyksessä. Projektini vähän ontui, mutta sain kuitenkin luettua muutaman sellaisen kirjan, jotka ovat olleet lukulistallani jo pidemmän aikaa. Jane Austenilta ensimmäisenä rivissä oli Emma . Myöhemmin luin Austenilta myös Sense and Sensibility . Austen-kiintiön ei voi sanoa tulleen täyteen tältä vuodelta noiden kahden teoksen myötä, mutta jostain syystä en enää löytänyt tietäni takaisin Austenin kohdalle kirjahyllyssä.  Boynen Poika raidallisessa pyjamassa kuuluu siihen kategoriaan, joka on odottanut lukemista hävettävän kauan. Sama koskee Coelhon Alkemistia . Olivatko nämä kirjat sitten odotuksen arvoisia? Ehdottomasti! Poika raidallisessa pyjamassa kosketti ja Alkemisti sai miettimään syvällisiä. Sain molemmat nämä kirjat teini-ikäisenä ja olen iloinen, että luin ne vasta nyt. Osasin arvostaa niitä eri tavalla.  Vuoteeni kuului myös kaksi Brownin teosta, jotka eivät tuottaneet pettymystä. T

Bridget Jones on nainen, jolla on ongelmia vaikka muille jakaa. Paino nousee ja laskee jojomaisesti, alkoholi ja tupakka maistuvat ja miehet ovat sikoja. Bridget tekee useita uudenvuodenlupauksia, jotka pitävät vaihtelevalla menestyksellä. Hän päätyy suhteeseen pomonsa kanssa ja joutuu toimimaan vanhempiensa erotuomarina. Kaikki tämä välittyy lukijalle tiiviissä päiväkirjamuodossa. Bridget Jones on legenda jo siinä mielessä, että se omalta osaltaan määritteli chick litin muodon. Nopealukuista hömppää, joka joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Olen lukenut samaista genreä myös aiemmin m.m. Himoshoppaajan muodossa. Se ei oikein kolahtanut koska rahan tuhlaaminen (vaikka sitä ei olekaan) ärsyttää minua. Luin siis kirjan turhautuneiden huokausten kera. Bridgetin ongelmat taas ovat toisenlaisia. Ainaiseen makeannälkään ja jatkuviin laihdutuskuureihin voin jopa samaistua. Kun Bridget luokittelee Mars-patukan energiasisällön vastaavan puolikasta greippiä en voi kuin nauraa; kuulostaa tutu

Henninen, Lihi ja Marsalkka: kolme helsinkiläismiestä, jotka viettävät tuikitavallista kesäistä päivää vaeltaen ympäri Kalliota. Vastaan tulee jos jonkinmoista kulkijaa ja tapahtumaa: pesukone ja mummo, pyllistämisestä suivaantuvat poliisit sekä joukko teinejä juopottelemassa puistossa. Miehet itse ottavat tilanteet hyvin rennosti. Minulla ei ollut suuria odotuksia Pussikaljaromaanin suhteen. En yleensä lue kotimaista kirjallisuutta (Anna-Leena Härkönen on poikkeus), mutta tämä opus tarttui kerran mukaan alennusmyynneistä. Pussikaljaromaani kuuluu taas siihen ryhmään kirjoja, joka olisi pitänyt lukea jo aikoja sitten, mutta kiinnostusta ei vain ole löytynyt. Viikko sitten poimin sen kuitenkin kirjahyllystä kokeilumielessä.  Kaikessa tyhjänpäiväisyydessään Pussikaljaromaani on todella mukaansatempaava ja syvällinen. Kun sitä tarkastelee lähemmin, se kertoo kolmesta miehestä, jotka maleksivat ympäri kaupunkia juoden ja jutellen. Jos olisin tiennyt juonesta tämänkään verran

Päätin vihdoin lukea tämän klassikon, suomeksi kylläkin ja vieläpä hieman lyhyempänä versiona. Idea lähti Stephen Fryn dokumenttisarjasta, jonka nähtyäni inspiroiduin lopulta lukemaan myös Hamlet in.  Näytelmä sijoittuu Tanskaan ja sen päähenkilö on prinssi Hamlet, jonka isä on juuri kuollut. Kuninkaan paikalle tulee hänen veljensä, joka nai samalla kuningattaren, eli Hamletin äidin. Kuolleen kuninkaan haamu kuitenkin ilmestyy Hamletille kertoen, että hänen veljensä on hänet surmannut. Tästä alkaa koston kierre, jossa Hamlet yrittää etsiä oikeutta ja tuore kuningas pitää valtaistuimensa. "Ollako vai eikö olla, siinä vasta pulma." Tämä sitaatti on yksi tunnetuimpia maailmassa ja se on poimittu juuripa Hamleti sta. Aiemmin mainitussa dokumentissa sitaatti tulkittiin Hamletin itsemurhapohdinnaksi, mitä en koskaan ollut ajatellut. Hamlet kärsii isänsä kuolemasta ja siitä, että valtaistuin häneltä noin vain vietiin. Tuore kuningas kyseenalaistaa Hamletin mielenterveyden yr

Tuntuu siltä, että työskentelen nykyään 24/7 eikä kirjojen lukemiseen valitettavasti jää aikaa. Lainasin kuukausi sitten pitkästä aikaa kirjoja kirjastosta, niiden joukossa Hamlet in. Meneillään on myös Stacy Schiffin Kleopatra . Syysloma lymyilee nurkan takana ja toivon, että silloin voin taas keskittyä enemmän keskeneräisiin teoksiin. Suunnitteilla on myös postaus lapsuuden/nuoruuden suosikeista. 

Chicagolaisittain kertoo kahdeksan eri egyptiläisen elämänkohtalosta Chicagon kaupungissa Amerikassa. Heidän elämiinsä kietoutuu myös muutaman amerikkalaisen elämäntarina. Useimmat kirjan egyptiläisistä ovat jättäneet kotimaansa koska haluavat aloittaa uuden elämän Amerikassa. He ovat tutkijoita ja opiskelijoita, jotka stipendin turvin saapuvat Chicagoon.  Kirja on kerrottu kolmannessa persoonassa, lukuun ottamatta Nagi Abdassamadia, joka kertoo tarinansa ensimmäisessä persoonassa. Nagi ei saanut opiskelupaikkaa Kairossa poliittisista syistä ja muuttaa tästä syystä Chicagoon. Hän tapaa Karam Dawsin, joka on menestynyt kirurgi. Yhdessä he alkavat punoa juonta Egyptin presidentin päänmenoksi. Samaan aikaan Nagi tapailee Wendyä, juutalaisnaista. Ahmad Danana on egyptiläisopiskelijoiden liiton puheenjohtaja, mikä vie kaiken hänen aikansa. Hän joutuu ongelmiin väitöskirjaohjaajansa Dennis Bakerin kanssa, jolloin häntä uhkaa yliopistosta erottaminen. Danana on naimisissa kauniin

Top-10 listat ovat jo menneen talven lumia (?), mutta päätin täällä oman blogini puolella herätellä ne taas henkiin. Itse ehdin kyhätä vaivaiset kaksi listaa , mutta eräs toinen blogi inspiroi minua luomaan lisää luetteloita. Tässä postauksessa esiteltynä blogihistoriani parhaimmat kannet. Kirjan nimeä klikkaamalla pääsee vielä alkuperäiseen postaukseen.  10. Naimapuuhia - Jeffrey Eugenides Kannen ja juonen yhteys on rakkaus, mitä kirjassa kyllä riittää. Ehkäpä tummanpuhuvat pilvet kuvaavat myös rakastamisen vaikeutta, mikä myös on keskeinen teema kirjassa.  9. Konnun kootut viisaudet - Noble Smith Tämä kansi kuvaa loistavasti kirjan sisältöä, sillä Smith kertoo pitävänsä Bilbon hyräilemästä The Road Goes Ever On -laulusta. Ehkäpä mutkitteleva tie myös kuvaa sitä polkua, jonka voit kulkea onnellisuuteen kirjan neuvoja noudattaen.  8.  Poika raidallisessa pyjamassa  - John Boyne Tämän kirjan kannessa olisi voinut olla järkyttäviäkin kuvia, mutta sen s

Sinkkuelämää -jaksot on tullut katsottua useampaan otteeseen, samoin molemmat elokuvat. Kun Carrien päiväkirjat alkoi pyöriä televisiossa olin jo ehtinyt ostaa itselleni Carrien nuoruusvuodet sekä Ensimmäinen kesä New Yorkissa . Sarja jäi minulta kesken, mutta kirjoille ajattelin vielä antaa mahdollisuuden.  Kirja kertoo lukion viimeistä vuotta käyvästä Carrie Bradshawsta, joka vielä asuu pienessä Castleburyn kaupungissa. Carrien äiti on kuollut joitakin vuosia aiemmin ja Carrie elää omakotitalossa isänsä ja sisartensa Missyn ja Dorritin kanssa. Carrien ystäväpiiriin kuuluvat Lali, Maggie, Walt sekä Roberta, jota kylläkin kutsutaan Hiireksi. Tapahtumat saavat alkunsa kun koulussa aloittaa uusi poika, Sebastian, johon kaikki koulun tytöt ihastuvat. Myös Carrie kilpailee hänen huomiostaan yhdessä lukion suosituimman tytön Donna LaDonnan kanssa. Kun Sebastian ja Carrie alkavat seurustella, aiheuttaakin tämä suuria ongelmia jokaisen päähenkilön elämään.  Minulla oli aika korke

Mitä tulee alelaareihin, en ole mikään snobi. Jos kirjan juoni kuulostaa vähäänkään mielenkiintoiselta, niin kirja tarttuu mukaan. Eksyin sitten taas Suomalaiseen ja löytöjen puolelle. Seuraavassa vähän siitä, mitä tarttui mukaan.  Mikko Rimminen ja Pussikaljaromaani , hmm. En olisi uskonut tätä ostavani, mutta olen vakaasti päättänyt lukea enemmän suomalaista kirjallisuutta. Leffaa en ole nähnyt, sillä en osaa ilmeisesti kannattaa kotimaista tässäkään suhteessa.  Huomasin tässä googlaillessani, että Märta Tikkasen Emma & Uno : rakkautta tottakai on (tietysti) alunperin kirjoitettu ruotsiksi. Minähän olen yrittänyt lukea kaikki alunperin ruotsin kielellä kirjoitetut teokset ruotsiksi, mutta lupaus taisi pettää tässä kohtaa.  Pariisissa, sattumalta näytti mukavan kepeältä, eikä kirjan sivumääräkään huima ollut. Kirjailija Valerie Tong Cuong on kotoisin Ranskasta. Kirjan ulkonäkö voi kyllä pettää, kun yksi henkilöistä on syöpää sairastava mies. Ehkä tässä on kysees

Tarvitseeko minun edes kertoa mikä Brownin Den förlorade symbolen -kirjassa on ideana? Pääosassa on Robert Langdon, mikä varmaankin jo paljastaa paljon kirjan juonesta. Ei tarvitse kuin lukea Enkelit ja demonit sekä Da Vinci koodi , niin pääsee jo hyvin jäljille tästä edellä mainitusta kirjasta. Samaa kaavaa noudattavat myös Murtamaton linnake sekä Meteoriitti . Vaikka Brown tuntuu kirjoittavan saman kirjan yhä uudelleen, tarjosi Den förlorade symbolen , suomeksi Kadonnut symboli , vielä yllätyksiä.  No, jos sen juonen nyt sitten ihan lyhyesti selittää, niin se menee näin: Robert Langdon päätyy Washington D.C:en hyvän ystävänsä Peter Solomonin kutsumana vetämään luennon. Selviää kuitenkin, että Solomon onkin kaapattu ja että Langdonilla on vain keskiyöhön aikaa selvittää kadonneen symbolin arvoitus. Muita päähenkilöitä ovat pahis Mal'akh, Solomonin pikkusisko Katherine, CIA-pomo Sato sekä vapaamuurari Warren Bellamy. Kirjassa vilisee myös muita sivuhahmoja, mutta kuten ain

Näin kahden kissan omistajana voin helposti samaistua Simon Tofieldin sarjakuvaan Simonin kissa . Tutustuin kattiin ensimmäisen kerran YouTuben kautta ja seuraan edelleen milloin uusia klippejä julkaistaan. Nyt kirjahyllystämme löytyy myös sarjakuvakirja.  Simon's cat sivusto kertoo Tofieldin itse omistavan neljä kissaa, joten mies tietää mistä puhuu. Simonin kissa on siis hieman pullea kisu, joka tekee kaikkensa saadakseen isäntänsä huomion (ja ruokaa). Sarjakuvissa kissa käyttäytyy hyvin kissamaisesti ja välillä taas hieman mielikuvituksellisesti. Täytyy sanoa, että pidän enemmän ensin mainituista kuvituksista.  Kirja ei koostu perinteisistä stripeistä. Sen sijaan, tarinaa voi välittää vain yhden sivun peittävä kuva. Useimmiten tarina kuitenkin koostuu useammasta pienestä kuvasta, jotka on sommiteltu yhdelle sivulle. Arkipäivän sattumuksissa, tilanne yleensä huipentuu siihen, kun kissa osoittaa suutaan pyytäen saada lisää ruokaa isännältään.  Luen nykyään harvemmi

Minulla on ollut alkuvuodesta lähtien tavoitteena lukea vain oman kirjahyllymme antia aakkosjärjestyksessä ja menestys on ollut vaihtelevaa. Austenin kirjoja meiltä löytyy useampi, joten suon itselleni aina pienen tauon tällaisen romaanin jälkeen. DeWoskinista hyppäsin siis taas takaisin Sense and Sensibility -kirjaan, joka minulla jäi kesken muutama kuukausi sitten.  Sense and Sensibility kertoo Dashwoodin-perheestä, joka koostuu rouva Dashwoodista ja tämän kolmesta tyttärestä Elinorista, Mariannesta sekä Margaretista. Kirjan alussa perhe joutuu muuttamaan syrjäseudulle, Devonshireen, minkä elintaso heidän silmissään on paljon edellistä huonompi. Pian Marianne törmää Willoughby-nimiseen mieheen, johon hän tulisesti rakastuu. Elinor taas on joutunut jättämään kaupunkiin oman rakkaansa, Edward Ferrarsin.  Monien mutkien kautta Elinor ja Marianne päätyvät Lontooseen, jossa selviää kauheita asioita molempien rakkauselämän kannalta. Erityisesti Marianne vaipuu epätoivoon, jost

Helsingin-reissulta mukaan tarttui kaksi kirjaa, joista toisen sain luettua jo tänään loppuun. Kyseessä on Noble Smith-nimisen miehen kirjoittama teos Konnun kootut viisaudet , joka jakaa elämänohjeita viitaten hobittien eloon. Akateeminen oli täynnä TSH:n liittyviä teoksia, mutta tämä tarttui mukaan luvatun huumorinsa ansiosta. Takakannessa kirjaa kuvattiin "salasyvälliseksi", mikä oli sen verran mielenkiintoinen sana, että minun oli pakko hankkia kirja itselleni. Konnun kootut viisaudet on jaettu kahteenkymmeneen lukuun, joilla on eri teemat. Käsittelyssä ovat esim. ruoka, unet, liikunta, ystävät, rakkaus ja vastoinkäymiset. Smith kuvailee kappaleissa, miten hobitit toimivat eri tilanteissa, miten nykymaailmassa asiat hoidetaan sekä esittelee myös esimerkin omasta elämästään. Siinä sivussa hän kertoo lisää TSH-trilogiasta ja muista Tolkienin teoksista. Kappalejako ja tapa, millä Smith asiansa esittää, on mielestäni selkeä. Teemat kantavat koko luvun läpi ja Smith on

Vuonna 2003 julkaistu Paholainen pukeutuu Pradaan sai tänä vuonna jatkoa. Tämä selvisi minulle Oulun Akateemisessa joitakin kuukausia sitten ja ryntäsin kirja kainalossa suoraan kassalle. Tuntui uskomattomalta, että minulta oli täysin mennyt ohi jatko-osan ilmestyminen. Aloitin lukemisen heti, mutta omista häistä johtuen kesti tähän päivään asti ennen kuin sain luettua kirjan loppuun.  On kulunut kymmenen vuotta Paholainen pukeutuu Pradaan- tapahtumista ja Andy on menossa naimisiin. Hän on mennyt yksiin Miranda Priestleyn entisen assistentin sekä vihanaisensa Emilyn kanssa ja perustanut häihin erikoistuvan lehden. Andy myös odottaa ensimmäistä lastaan. Kun Runwayn julkaisija Elias Clark ilmaisee kiinnostuksensa ostaa Andyn ja Emilyn lehden, joutuu Andy päättämään, tahtooko hän taas työskennellä Mirandan alaisena.  En ole yhtään ihmeissäni siitä, että Paholainen pukeutuu Pradaan sai jatkoa. Se ei ole yhtään sen ihmeellisempi kuin Weisbergerin muutkin kirjat, mutta koska se

Lähde Tarina alkaa Krypton nimiseltä planeetalta, jossa Jor-El ja Lara Lor-Van ovat saaneet poikalapsen, Kal-Elin. Planeetta on kuitenkin tuhoutumassa ja vanhemmat päättävät lähettää poikansa Maahan turvaan. Mukaan lähtee myös planeetan koodeksi, jota havittelee valtaa tavoitteleva Kenraali Zod. Hän vannoo vielä löytävänsä Kal-Elin. Kun Kal-El matkaa läpi avaruuden, tuhoutuu hänen kotiplaneettansa ja hänen vanhempansa siinä sivussa. Kenraali Zod, joka on vannonut kostoa, selviää miehistöineen, koska heidät on karkotettu Kryptonilta vain hetkeä ennen sen tuhoa. Kal-El päätyy siis Maahan ja Kentin perheeseen, joka löytää hänet pellolta. Poika saa nimekseen Clark. Hän kamppailee lapsuuden ja teini-iän läpi tajuten olevansa erilainen kuin ikätoverinsa. Jonathan Kent yrittää taivutella poikaansa peittämään kykynsä muulta maailmalta, mutta Clark on liian hyväsydäminen antaakseen esim. koulubussin vajota järven pohjaan sisällään kymmeniä lapsia. Kun Clark ehtii aikuisikään saa hän se

Rachel DeWoskin kertoo osittain omaelämäkerrallisessa kirjassaan Foreign Babes in Beijing (ruotsiksi Babes i Beijing ) viettämistään vuosista Pekingissä, Kiinassa. DeWoskin näytteli televisiosarjassa, joka oli nimeltään sama kuin tämä kirjakin. Ostin Babes i Beijing:n Lundista, Ruotsista, kun olin siellä vaihto-oppilaana. Meneillä oli kirja-ale ja mukaan tarttui yksi jos toinenkin teos. Olin Lundissa 2008 keväällä, joten viisi vuotta kesti ennen kuin sain tämän kirjan luettua. Sen juoni kuulosti kuitenkin mielenkiintoiselta. Kaikki Aasiaan liittyvä kiehtoo minua ja tämän kirjan myötä oletin saavani hieman erilaisen kuvan modernista Kiinasta. DeWoskin sai alun perin töitä amerikkalaisesta firmasta, jonka toimipiste oli Pekingissä. Hän kertoo kokemuksistaan naisena, joka sai paljon parempaa palkkaa kuin kiinalaiset työtoverinsa vaikka hän olikin nuorempi ja kokemattomampi. DeWoskin sai varhaisessa vaiheessa tarjouksen liittyä kiinalaisen tv-sarjan kuvaustiimiin. Hänelle tarjotti

Myrkky: Historia on ehkä oudoin kirjaostokseni, mutta jostain syystä se kutsui minua kirjakaupassa. Lupaukset tosielämän tarinoista sekoitettuna tieteelliseen tekstiin houkuttelivat. Kirja koostuu kahdeksasta luvusta. Ensimmäisessä kerrotaan yleisesti myrkyistä ja tieteestä. Tämä kappale osoittautui hyvin raskaaksi ja lukeminen meinasi tyssätä siihen. Myös seuraava luku, joka käsitteli myrkkyä luonnossa oli aika raskassoutuista. Sen myötä kylläkin selvisi esim., että Botox on itseasiassa myrkkyä: Tuotemerkkinä Botox botuliini A:ta käytetään halvaannuttamaan kasvojen pieniä lihaksia ja siten silottamaan ryppyjä. Sen käyttö vaatii suurta tarkkuutta. (s.49) Kolmannessa luvussa keskitytään myrkyn historiaan. Tästä luvusta alkoivat myös ne kaipaamani tosielämän tarinat. Kliseisesti kirja palaa aina antiikin aikoihin asti ja kuvailee Heraklesta, joka voitti "kaikkien hirviöiden äidin", Hydran: Sitten hän kastoi nuolensa hydran vereen luoden länsimaisen