My favourite things

Rachel DeWoskin kertoo osittain omaelämäkerrallisessa kirjassaan Foreign Babes in Beijing (ruotsiksi Babes i Beijing ) viettämistään vuosista Pekingissä, Kiinassa. DeWoskin näytteli televisiosarjassa, joka oli nimeltään sama kuin tämä kirjakin. Ostin Babes i Beijing:n Lundista, Ruotsista, kun olin siellä vaihto-oppilaana. Meneillä oli kirja-ale ja mukaan tarttui yksi jos toinenkin teos. Olin Lundissa 2008 keväällä, joten viisi vuotta kesti ennen kuin sain tämän kirjan luettua. Sen juoni kuulosti kuitenkin mielenkiintoiselta. Kaikki Aasiaan liittyvä kiehtoo minua ja tämän kirjan myötä oletin saavani hieman erilaisen kuvan modernista Kiinasta. DeWoskin sai alun perin töitä amerikkalaisesta firmasta, jonka toimipiste oli Pekingissä. Hän kertoo kokemuksistaan naisena, joka sai paljon parempaa palkkaa kuin kiinalaiset työtoverinsa vaikka hän olikin nuorempi ja kokemattomampi. DeWoskin sai varhaisessa vaiheessa tarjouksen liittyä kiinalaisen tv-sarjan kuvaustiimiin. Hänelle tarjotti

Myrkky: Historia on ehkä oudoin kirjaostokseni, mutta jostain syystä se kutsui minua kirjakaupassa. Lupaukset tosielämän tarinoista sekoitettuna tieteelliseen tekstiin houkuttelivat. Kirja koostuu kahdeksasta luvusta. Ensimmäisessä kerrotaan yleisesti myrkyistä ja tieteestä. Tämä kappale osoittautui hyvin raskaaksi ja lukeminen meinasi tyssätä siihen. Myös seuraava luku, joka käsitteli myrkkyä luonnossa oli aika raskassoutuista. Sen myötä kylläkin selvisi esim., että Botox on itseasiassa myrkkyä: Tuotemerkkinä Botox botuliini A:ta käytetään halvaannuttamaan kasvojen pieniä lihaksia ja siten silottamaan ryppyjä. Sen käyttö vaatii suurta tarkkuutta. (s.49) Kolmannessa luvussa keskitytään myrkyn historiaan. Tästä luvusta alkoivat myös ne kaipaamani tosielämän tarinat. Kliseisesti kirja palaa aina antiikin aikoihin asti ja kuvailee Heraklesta, joka voitti "kaikkien hirviöiden äidin", Hydran: Sitten hän kastoi nuolensa hydran vereen luoden länsimaisen 

Välistä tuntuu, että olisi parempi elää lampaitten kanssa, koska ne ovat hiljaa ja tyytyvät veteen ja ravintoon. Tai vielä parempi kirjojen parissa, koska ne kertovat ihmeellisiä tarinoita vain silloin kun lukija haluaa. (s.42) Alkemisti kertoo nuoresta pojasta, Santiagosta, joka elelee lammaspaimenena Espanjassa. Tavattuaan vanhan kuninkaan poika lähtee kuitenkin tavoittelemaan unelmaansa, joka ilmestyi hänelle unessa; hänen on määrä matkustaa Egyptin pyramideille. Matka on pitkä ja poika kohtaa matkallaan monia erilaisia ihmisiä, myös alkemistin.  Kirjan juoni tuntuu yksinkertaiselta ja pintapuolisesti katsoessa teos näyttää helppo- ja nopealukuiselta. Kappalejako on erilainen kuin mihin olen tottunut: kappaleet olivat lyhyitä ja katkonaisia, asiat käsiteltiin aika tiiviisti. Alussa minulla oli suuria vaikeuksia oivaltaa kirjan idea, mutta kun se hieman selkeni, muuttui myös lukukokemukseni.  Kirjan pääosassa on siis Santiago niminen poika. Hänen nimensä mainitaan

Little Been tarina kertoo nigerialaisesta tytöstä, Beestä, joka pakenee omasta maastaan Iso-Britanniaan. Hän etsii englantilaista pariskuntaa, jonka hän joitakin vuosia sitten oli tavannut eräällä rannalla Nigeriassa. Kun Bee monen mutkan kautta saapuu pariskunnan ovelle, saa hän selville, että Andrew, Sarahin mies, on tehnyt itsemurhan. Samaan aikaan perheen pieni poika, Charlie, kantaa yllään Batman-asua, josta ei suostu luopumaan. Vähitellen henkilöiden kohtalot kietoutuvat yhteen.  Little Been tarina on sekä valoisa että synkkä ja hauska että surullinen. Se koskettaa poliittisesti arkaa aihetta, laitonta maahanmuuttoa, ihan uudella tavalla. Teos on kielen riemuvoitto ja sen lukeminen oli täyttä nautintoa. Kieriskelin mielihyvästä ihanissa vertauksissa, joita kirja oli pullollaan. Tässä niistä herkullisimmat: Toinen tyttö oli laiha, ja hänen ihonsa oli tummanruskea ja silmänsä vihreät kuin hyytelömakeinen kuutamossa, kun siitä on imeskelty sokeri päältä. (s.20) -

Pohjois-Korean kurjuuden jälkeen halusin uppoutua hetkeksi johonkin kevyempään. Vampyyrikirjojen metsästäminen jatkuu ja jostain syystä näitä löytyy yllin kyllin nuorisolle suunnatusta kirjallisuudesta, esimerkkinä aiemmin lukemani Blue Bloods -sarjan ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) osa. Seuraavana vuorossa oli äidin ja tyttären kirjoittama kirjasarja, Yön talo . Kirja kertoo 16-vuotiaasta Zoeysta, joka elää maailmassa, jossa vampyyrit käyvät kaikkien tuntemaa yksityiskoulua. Aika ajoin niin kutsuttu Etsijä vaeltaa kaupungeissa valitsemassa ne nuoret, jotka valikoituvat Yön taloon. Heistä tulee vampyyreja. Kun Zoey valitaan, jättää hän siis taaksensa perheensä ja ystävänsä ja astuu tuntemattomaan. Pian sekä Zoey että muut ympärillä huomaavat, että Zoey on erityislaatuinen. Haluan nyt muistuttaa, että tässä on kyseessä nuorille suunnattu kirja. Itsehän vihaan arvioita, joissa keski-ikäinen mies lyttää viimeisimmän Hannah Montana -elokuvan. Kertoohan sen nyt järkikin, että

Pohjois-Korean noin kuukauden takaisten uhkausten myötä kiinnostuin tästä kiistellystä maasta. Suljettu maa osui silmään kauppareissulla. Barbara Demick on viettänyt aikaa Etelä-Koreassa ja käynyt myös Pohjois-Koreassa. Suljettu maa - Elämää Pohjois-Koreassa kertoo kuuden Pohjois-Koreasta loikanneen henkilön tarinan.  Pohjois-Koreaa hallitsee yksinhaltija, joka on korotettu jumalan asemaan. Lapset opetetaan pienestä lähtien palvomaan hallitsijaansa. "Rakas johtaja" menee oman perheen, jopa oman hengen edelle.  Pohjoiskorealaisissa sanomalehdissä kerrottiin tarinoita yliluonnollisista ilmiöistä. Sanottiin, että jos merimiehet lauloivat merihädässä lauluja Kim Il-sungin kunniaksi, myrsky tyyntyi. Kun Kim Jong-il kävi demilitarisoidulla rajavyöhykkeellä,  salaperäinen sumu suojasi häntä Etelä-Korean tarkka-ampujilta.  - - Kuten Jeesuksen syntyessä, myös Kim Jong-ilin syntymähetkellä taivaalla oli kuulemma ollut kirkas tähti, ja sen lisäksi vielä ka