My favourite things

Kirjoitellessani blogiin vuoden 2019 luetut kirjat, huomasin että listaan kertyi aika paljon äänikirjoja. Innostus sai alkunsa kesällä kun aloin kuunnella podcasteja YleAreenasta. Erityisesti vanhemmuutta ja satuja koskevat ohjelmat olivat mielenkiintoisia. Sitten innostuin kuuntelemaan Lasse Pöystin lukemana (oikeastaan voisi sanoa näyttelemänä) "Muumipappa ja meri". Muumit ovat kyllä lähellä sydäntäni, mutta Muumikirjoihin en ole koskaan oikein päässyt sisään. Tämä äänikirja kuitenkin käännytti minut. Päätin kokeilla BookBeatia parin viikon ajan ja totesin, että palvelu on hyvä. Tilausjakso sai siis jatkua. Äänikirjat ovat käteviä ruokaa laittaessa tai leipoessa. Myös lenkkeillessä on mukavaa tavallaan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eli saada liikuntaa, mutta myös hieman sivistää itseään.  Tähänastinen suosikkini BookBeatin valikoimassa on Agatha Christien "Ruumis kirjastossa". Lars Svedbergin ääntä olen kuunnellut aiemminkin äänikirjan muodossa kun ku...

Kun aloitin Christien Kuolema Niilillä kuuntelun, kuvittelin, etten aiemmin ollut kuunnellut ainuttakaan äänikirjaa. Tämä ei kuitenkaan ole totta jos otetaan huomioon kaikki ne äänikirjat, jotka luin pienenä. Topi ja Tessu, Pieni Merenneito... Muistan elävästi kuinka joko istuin tai makoilin vanhojen stereoidemme edessä ja kuuntelin c-kasetteja, jotka sisälsivät aina pienen tilulilun, joka ilmoitti, että oli aika kääntää kirjan sivua. Tämä postaus kertoo huomioista, joita tein kuunnellessani Kuolemaa Niilillä , joka erosi täysin näistä lapsuuteni muistojen äänikirjoista. 1. Keskity Äänikirjojen helppous on myös niiden kirous. Ajattelin, että voin samalla tehdä vaikka ja mitä koska olenhan nainen ja voin keskittyä useaan asiaan samanaikaisesti. Niinpä niin. Kuuntelin ensimmäisen kappaleen eräänä aamuna. Hetken aikaa jaksoin keskittyä vain kuuntelemiseen, mutta sitten aloinkin tekemään omaa luovaa työtäni, johon liittyi kirjoittamista. Yhtäkkiä tajusin, etten ollut seurannut ääne...

 Linnet Doyle ja hänen aviomiehensä Simon Doyle päätyvät matkalle Egyptiin Niiliä pitkin. Mukana seuraa Jacqueline De Bellefort, joka oli Lineten paras ystävä ja Simonin entinen kihlattu. Kun Linnet murhataan, alkaa matkalla mukana oleva Hercule Poirot tutkia tapausta.  Kuolema Niilillä on tuttua vanhaa Christieta. Lukijalla on jo alunalkaen pieni aavistus murhan tekijästä, mutta pienten johtolankojen ja tapahtumien myötä, epävarmuus ottaa vallan ja omat teoriat tuntuvat vääriltä. Runsas henkilögalleria myös vaikeuttaa syyllisen löytymistä. Loppujen lopuksi, kenellä tahansa tuntuu olevan sopiva motiivi toteuttaa murha. Olen aiemmin lukenut kaksi dekkaria Christielta, mikä on todella vähän, kun ottaa huomioon hänen tuotantonsa laajuuden. Christien käyttämä kaava on kuitenkin käynyt tutuksi erilaisten tv-sarjojen kautta, joten tiesin mitä odottaa tältäkin kirjalta. Christie sisällyttää aina kertomuksissaan suuren määrän henkilöitä, mikä on välillä hieman hankalaa luk...