My favourite things

Olen vähän jäljessä arvioissani, vaikka luettujen kirjojen pinoon onkin kertynyt teoksia. Tuleva julkaisujärjestys ei siis välttämättä vastaa lukujärjestystä, mutta tokkopa tuo haittaa. Sivulta  Luetut 2014 voi nähdä tähän asti luetut kirjat, joita on aika vähän. Nyt minulla kuitenkin on taas aikaa uppoutua kirjojen maailmaan.  Olen (edelleen) suuri vampyyrikirjallisuuden ystävä ja Charlaine Harrisin Sookie-sarja on parhainta mitä tiedän. Deadlocked on toiseksi viimeinen kirja sarjassa, viimeinen Dead Ever After odottaa jo hyllyssä. Harris jatkaa tuttua kaavaa kun Sookien vampyyripoikaystävää syytetään naisen murhaamisesta. Eric on juonut naisen verta minkä jälkeen nainen löytyy kuolleena Ericin kotipihalta. Sookie taas yrittää selvittää oman keijumaailmansa mysteereitä ja samalla pitää yllä suhdetta Ericiin.  En kerro juonesta enempää, sillä kuten sanoin, kaava on vanha tuttu. Voisi kuvitella, että jopa minä olen kyllästynyt samoihin vanhoihin kuvioihin, mutt...

Helsingin-reissulta mukaan tarttui kaksi kirjaa, joista toisen sain luettua jo tänään loppuun. Kyseessä on Noble Smith-nimisen miehen kirjoittama teos Konnun kootut viisaudet , joka jakaa elämänohjeita viitaten hobittien eloon. Akateeminen oli täynnä TSH:n liittyviä teoksia, mutta tämä tarttui mukaan luvatun huumorinsa ansiosta. Takakannessa kirjaa kuvattiin "salasyvälliseksi", mikä oli sen verran mielenkiintoinen sana, että minun oli pakko hankkia kirja itselleni. Konnun kootut viisaudet on jaettu kahteenkymmeneen lukuun, joilla on eri teemat. Käsittelyssä ovat esim. ruoka, unet, liikunta, ystävät, rakkaus ja vastoinkäymiset. Smith kuvailee kappaleissa, miten hobitit toimivat eri tilanteissa, miten nykymaailmassa asiat hoidetaan sekä esittelee myös esimerkin omasta elämästään. Siinä sivussa hän kertoo lisää TSH-trilogiasta ja muista Tolkienin teoksista. Kappalejako ja tapa, millä Smith asiansa esittää, on mielestäni selkeä. Teemat kantavat koko luvun läpi ja Smith on...

Lähde Kirjahyllyssä seuraava aakkosjärjestyksessä oli Andersenin lyhyt satukirja (62 sivua), johon on koottu seitsemän tarinaa. Kirjaa lukiessani tajusin, että olin itse asiassa jo lukenut sen läpi, mutta mitäs pienistä.  Kirjan tarinat olivat seuraavat: The Emperor's new clothes, The Princess on the pea, The Swineherd, The steadfast tin soldier, Twelve by coach, The tinder box ja The sweethearts. Näistä kolme ensimmäistä olivat minulle tuttuja jo lapsuudesta. Andersen on aina ollut minulle se aito ja alkuperäinen satusetä, jonka tarinat ovat taipuneet myös Disney-filmeiksi. Näin aikuisena koen Andersenin tarinat lähinnä ahdistaviksi. Myös pieni feministi sisälläni herää horroksestaan kun lähes jokaisessa tarinassa prinssi metsästää sitä täydellistä prinsessaa. Ja toki prinsessa on avuton kuin mikä. Kuten saduissa yleensä, tarinoissa on myös opetus. Esimerkiksi nirppanokkainen prinsessa, joka ei kelpuuta itselleen sikopaimenta, karkoitetaankin lopulta isänsä valtakunnast...

Kuten kerroin aiemmassa postauksessani , luin Hobitin uudestaan, jotta olisin paremmin valmistautunut näkemään elokuvaversion. En siis tässä kerro tarkemmin juonesta, sillä se tuli jo kerrottua. Sain kuitenkin huomata, että elokuvantekijät ovat ottaneet vapauden tehdä hieman omia lisäyksiään tarinaan. Seuraavassa siitä, oliko tämä hyvä vai huono asia. Tai kenties jotain siltä väliltä. Ensimmäisenä pistivät silmään henkilöhahmot, joista kirja ei kertonut mitään. Galadriel ja Saruman ilmestyvät kuin tyhjästä Rivendelliin. Thorinille luodaan vihollinen, valkoinen örkki nimeltään Azog. Metsästä ilmestyy hieman höppänä velho, Radagast, joka tuo Gandalfin eteen Morgulin terän, sen samaisen jolla Frodoa myöhemmin vahingoitetaan. Leffan jälkeen perehdyimme kuitenkin asiaan ja saimme huomata, että kaikki nämä hahmot kuuluvat Tolkienin maailmaan, niitä ei vain oltu mahdutettu kirjaan. Onko leffa siis tosifaneille, jotka tunnistavat nämä hahmot vai onko se massojen kosiskelija? Välillä it...

Ostin Hobitin itselleni ruotsinkielellä vuonna 2008 kun olin vaihdossa Lundissa, Etelä-Ruotsissa. Kirja löytyi kirpparilta ja maksoi muistaakseni n.30-50 kruunua. Luin kirjan ja pidin siitä. Olinhan pitänyt myös Taru Sormusten Herrasta . Nyt kun Hobitista on ilmestynyt ensimmäinen elokuva, päätin lukea kirjan toisen kerran, ihan vain muistin virkistämiseksi.  Hobittihan kertoo sen, miten Valtasormus, joka on TSH-saagan keskiössä, päätyi Bilbolle. Bilbo on pieni hobitti, joka elää kolossa maan alla paikassa nimeltään Kontu. Eräänä päivänä Gandalf-velho ilmestyy Bilbon kuistille mukanaan kolmetoista kääpiötä. Kääpiöt ovat matkalla Yksinäiselle vuorelle, jossa Smaug-lohikäärme vahtii kääpiöiltä anastamaansa aarretta. Bilbo saadaan houkuteltua mukaan matkalle, jolla hän tapaa peikkoja, susia, hiisiä ja erään hassun olennon, jolta hän (sattumalta) saa kauniin kultaisen sormuksen. Ihailen suuresti Tolkienia, joka on onnistunut luomaan sadunomaisen, mutta samalla uskottavan maa...

Tarina Lumikista on kaikille tuttu. Sen tunnetuimmat versiot ovat Grimmin veljesten ja Disneyn luomia. Nuori tyttö täytyy raivata tieltä koska hän peittoaa kauneudessaan kuningattaren. Hän puraisee myrkyllistä omenaa, jonka taiasta hänet vapauttaa prinssi oikean suudelma. Tältä pohjalta rakentaa tarinansa tänä vuonna valmistunut Snow White and the Huntsman , eli Lumikki ja metsästäjä . Muutamia lisäyksiä kylläkin löytyy.  Lumikin ja metsästäjän Lumikki on kovis. Tai ainakin yrittää olla. Kristen Stewartin Lumikki on ulkoisesti mitat täyttävä. Tummat hiukset, kalpea hipiä ja suuret kauriinsilmät. Valitettavasti Stewartin näyttelijäntaidot eivät sitten täytä niitä mittoja. Ärsyttävän äänekäs hengitys, jota alleviivataan jokaisessa kohtauksessa alkoi käymään hermoille jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Kyllähän sitä metsästä juoksemisesta hengästyy, mutta kun pelkkä kruunun päähän laskeminenkin jo aiheuttaa saman läähätysreaktion, niin jokin on vialla.  Charlize The...