My favourite things

Homeroksen Odysseian voi sanoa olevan kaikille tuttu tarina. Useimmat tietävät pätkiä kertomuksesta, m.m. tarinan seireeneistä sekä Penelopeiasta, Odysseuksen vaimosta, joka välttelee kosijoita kutomalla ja purkamalla samaa kangasta. Minä innostuin lainaamaan kirjan Stephen Fryn kielestä kertovan dokumentin perusteella. Tämä versio on Pentti Saarikosken suomentama ja se on proosan muodossa. Mukana on kuitenkin alkusointuja ja kieli on vanhahtavaa.  Saarikoski kirjoittaa, ettei Odysseiaa usein nähdä romanttisena kertomuksena, vaan kostoretkenä. Odysseus on ollut poissa 20 vuotta, jona aikana kosijat ovat valloittaneet hänen kotinsa. He juovat ja syövät häpeilemättä Odysseuksen ruokia sekä vikittelevät tämän vaimoa Penelopeiaa. Palatessaan takaisin Odysseus naamioituu kerjäläiseksi ja paljastaa itsensä vasta koottuaan taakseen kannattajia. Hän surmaa kaikki kosijat ja vaipuu aviovuoteeseensa Penelopeian kanssa. Tarina ei kuitenkaan pääty näin romanttisiin tunnelmiin. Saarikoski

Fifty Shades Darker jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Ana on jättänyt Christianin taakseen, mutta suree menetystään. Pian Ana huomaakin palanneensa takaisin Fiftynsä luo. Christian on kuitenkin muuttunut. Hän ei tahdo enää satuttaa Anaa ja haluaa tämän kanssa normaalin parisuhteen. Esteenä parin onnelle ovat Christianin kammottava menneisyys, kostonhimoinen exä sekä Anan vihaama Mrs Robinson. Christian ei myöskään malta olla puuttumatta Anan työkuvioihin.  Ensimmäisen osan lukemisesta on vierähtänyt aikaa, joten olin aluksi vähän hukassa juonen suhteen. Oletin, etteivät Ana ja Christian päädy uudelleen yhteen aivan heti, mutta James ei aikaillut tässä suhteessa. Tuskin Ana on ehtinyt toipua menetyksestään kun hän taas onkin yhdessä Christianin kanssa. Alkaa uskomaton viikko, jonka aikana ehtii tapahtua yhtä sun toista. Aluksi Ana on skeptinen Christianin uusien tunteiden suhteen, mutta pian hän antautuu täysin miehelle. He käyvät purjehtimassa, syömässä hienoissa ravintol

Otin tavoitteeksi vuonna 2013 aloittaa oman kirjahyllyn annin lukemisen aakkosjärjestyksessä. Projektini vähän ontui, mutta sain kuitenkin luettua muutaman sellaisen kirjan, jotka ovat olleet lukulistallani jo pidemmän aikaa. Jane Austenilta ensimmäisenä rivissä oli Emma . Myöhemmin luin Austenilta myös Sense and Sensibility . Austen-kiintiön ei voi sanoa tulleen täyteen tältä vuodelta noiden kahden teoksen myötä, mutta jostain syystä en enää löytänyt tietäni takaisin Austenin kohdalle kirjahyllyssä.  Boynen Poika raidallisessa pyjamassa kuuluu siihen kategoriaan, joka on odottanut lukemista hävettävän kauan. Sama koskee Coelhon Alkemistia . Olivatko nämä kirjat sitten odotuksen arvoisia? Ehdottomasti! Poika raidallisessa pyjamassa kosketti ja Alkemisti sai miettimään syvällisiä. Sain molemmat nämä kirjat teini-ikäisenä ja olen iloinen, että luin ne vasta nyt. Osasin arvostaa niitä eri tavalla.  Vuoteeni kuului myös kaksi Brownin teosta, jotka eivät tuottaneet pettymystä. T

Bridget Jones on nainen, jolla on ongelmia vaikka muille jakaa. Paino nousee ja laskee jojomaisesti, alkoholi ja tupakka maistuvat ja miehet ovat sikoja. Bridget tekee useita uudenvuodenlupauksia, jotka pitävät vaihtelevalla menestyksellä. Hän päätyy suhteeseen pomonsa kanssa ja joutuu toimimaan vanhempiensa erotuomarina. Kaikki tämä välittyy lukijalle tiiviissä päiväkirjamuodossa. Bridget Jones on legenda jo siinä mielessä, että se omalta osaltaan määritteli chick litin muodon. Nopealukuista hömppää, joka joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Olen lukenut samaista genreä myös aiemmin m.m. Himoshoppaajan muodossa. Se ei oikein kolahtanut koska rahan tuhlaaminen (vaikka sitä ei olekaan) ärsyttää minua. Luin siis kirjan turhautuneiden huokausten kera. Bridgetin ongelmat taas ovat toisenlaisia. Ainaiseen makeannälkään ja jatkuviin laihdutuskuureihin voin jopa samaistua. Kun Bridget luokittelee Mars-patukan energiasisällön vastaavan puolikasta greippiä en voi kuin nauraa; kuulostaa tutu

Henninen, Lihi ja Marsalkka: kolme helsinkiläismiestä, jotka viettävät tuikitavallista kesäistä päivää vaeltaen ympäri Kalliota. Vastaan tulee jos jonkinmoista kulkijaa ja tapahtumaa: pesukone ja mummo, pyllistämisestä suivaantuvat poliisit sekä joukko teinejä juopottelemassa puistossa. Miehet itse ottavat tilanteet hyvin rennosti. Minulla ei ollut suuria odotuksia Pussikaljaromaanin suhteen. En yleensä lue kotimaista kirjallisuutta (Anna-Leena Härkönen on poikkeus), mutta tämä opus tarttui kerran mukaan alennusmyynneistä. Pussikaljaromaani kuuluu taas siihen ryhmään kirjoja, joka olisi pitänyt lukea jo aikoja sitten, mutta kiinnostusta ei vain ole löytynyt. Viikko sitten poimin sen kuitenkin kirjahyllystä kokeilumielessä.  Kaikessa tyhjänpäiväisyydessään Pussikaljaromaani on todella mukaansatempaava ja syvällinen. Kun sitä tarkastelee lähemmin, se kertoo kolmesta miehestä, jotka maleksivat ympäri kaupunkia juoden ja jutellen. Jos olisin tiennyt juonesta tämänkään verran