My favourite things

Samuli Edelmann. Tarvitseeko minun sanoa enempää? Ainoa syy miksi halusin nähdä tämän elokuvan oli juuri oma suomalainen Samppamme. Ykkösosan olen ehkä nähnyt, kakkososan tiedän nähneeni (koska minulle on kerrottu näin) ja kolmososan näin sivusilmällä, samalla gradua tehden, telkkari äänettömällä. Tämän tarkastelun jälkeen on siis ymmärrettävää, että ainoastaan Edelmann houkutteli minut leffateatteriin. Seuraava kysymys onkin, oliko se sen arvoista? Leffa alkaa mahtipontisesti vankilamellakkana Moskovassa, jossa Ethan Hunt ( Tom Cruise ) pakenee. Juoni tiivistyy ja lopulta Ethan ja hänen tiiminsä joutuvat toimimaan ilman valtuuksia pelastaakseen maailman ydinsodalta. Leffan pahiksena hilluu Michael Nyqvist ja hänen oikeana kätenään Samuli Edelmann , joka tuntuu ampuvan kaikkea mikä liikkuu. Pohjoismaalaiset ovat siis kaiken pahan alku ja juuri.  Odotukseni tämän leffan suhteen eivät olleet korkealla. Halusin vain nähdä sen Edelmannin. Ei nyt siksi, että erityisemmin pit...

Minä yritin, ihan totta, yritin oikein kovasti. Nimittäin pitää tästä kirjasta. Näin leffan kaksi kertaa ihan elokuvateatterissa ja se oli minusta ihana ja herkkä. Ihmettelin, miksen ollut jo lukenut kyseistä kirjaa. Joten kävelin kirjakauppaan ja ostin teoksen n. 4 euron hintaan. Onneksi en sen enempää tuhlannut. Ymmärrän hyvin, että kyseessä on klassikko. Klassikko, jota monet ovat lainailleet ja muokkailleet ja muuntaneet piirretyksi ja elokuvaksi ja äänikirjaksi jne. Mutta minä en siltikään kykene pitämään kirjasta nimeltä Liisa Ihmemaassa . Yritin lukea teosta englanniksi, enkä tiedä, olisiko asiaa auttanut kokeilla lukea sama teksti vielä suomeksi. Jotenkin minusta tuntuu, että kielellä ei tässä tapauksessa olisi ollut väliä. Kirjan piti olla suloinen ja hellyyttävä. Minun piti sen luettuani ajatella, että kirja on syystäkin klassikon asemassa. Pääsin sivulle 60, ja sekin oli tuskan takana. Kirja on outo, kummallinen ja suorastaan pelottava. Tiedän, että se on fantasiake...

Heti alkuun täytyy tunnustaa, että kyllä, näin ensin leffan ja vasta sitten luin kirjan. Häpeä. Kun kävimme katsomassa Piiat Oulun Finnkinossa sain paljon itkunaihetta. Elokuva oli koskettavin pitkään aikaan. Tämän takia minun oli myös saatava kirja käsiini.  Piiat kertoo 60-luvun Mississipistä, jossa tummaihoiset palvelevat valkoihoisten kotitalouksissa. Siinä samassa kun joku, tässä tapauksessa parikymppinen Skeeter sekä tummaihoinen Aibileen, uskaltaa huomauttaa asetelman epäkohdista, syntyy suuri kohu.  Tästä arvostelusta tulee väkisinkin vertaus elokuvan ja kirjan välillä, mutta mitäs pienistä. Pidin molemmista yhtä paljon, sillä elokuva kunnioittaa pitkälti kirjan etenemistä. Suurin ero oli Skeeterin hahmossa. Elokuvassa Skeeter on hyvin itsevarma jo alusta pitäen, enkä sen vuoksi huomannut mitään suurempaa kasvutarinaa. Kirjassa Skeeter on sinisilmäisempi ja haavoittuvaisempi. Kohdat, joissa kuvailtiin, miten muut kaupungin naiset vain käänsivät Skeeterille ...

Kirjoitin tuttuun tapaani "Kirjablogi" googlen hakuun ja aloin selailla erilaisia kirjoituksia. Yhden sivun kohdalla osuin kirjaan Paavi Johanna . Aihe kuulosti mielenkiintoiselta, joten kävelin suoraan kirjastoon ja lainasin teoksen.  Paavi Johanna kertoo tarinan uskomattomasta legendasta, jossa nainen nousee paavin istuimelle. Eletään keskiaikaa, jolloin naisen osa ei ollut kummoinen:  Kuukautisveren uskottiin hapattavan viinin, kuivattavan sadon, tylsyttävän teräksen, ruostuttavan raudan ja myrkyttävän parantumattomasti koiranpuremat. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta naisia kohdeltiin pysyvästi alaikäisinä, joilla ei ollut oikeuksia lain edessä eikä oikeutta omaisuuteen.  Ei siis ihme, että osa päätti luopua sukupuolestaan ja elää elämänsä miehen valeasussa. Näin teki myös Johanna. Kirja oli mukaansatempaava heti alusta lähtien. Aihe herätti minussa sen pienen nukkuvan feministin ja sai minut paasaamaan siitä, mikä naisessa muka on niin paljon s...

Ostin ensimmäisen Evanescence levyni ( Fallen ) sen julkaisuvuotena, eli 2003. Olin yläasteella ja kävelin läheiseen musiikkiliikkeeseen, josta levy löytyikin. Kuuntelin sen lähes puhki ja osasin jokaisen kappaleen ulkoa. Odotukseni toisen levyn suhteen ( The Open Door ) olivat siis korkealla. Se ilmestyi vuonna 2006, jolloin olin jo aloittanut yliopistoelämäni. Tahdoin ajatella, etten pitänyt siitä, koska olin muuttunut sitten yläasteaikojen, mutta kolmannen levyn myötä huomaan, ettei tämä ollut asian laita. Kun kolmas levy ilmestyi vuonna 2011, kuuntelin sen Spotifyssa muutaman kerran läpi. Löysin joitakin helmiä, mutta en ollut kuitenkaan ajatellut ostaa levyä itselleni. Pienten vihjailujen myötä sain sen kuitenkin joululahjaksi (<3). Yhtäkkiä palasin takaisin vuoteen 2003, yläasteen viimeiselle keväälle, kun en voinut lakata kuuntelemasta levyä Fallen . Ainoa ajatus oli yksinkertaisesti "Vau!" Evanescence on kaikkea ja vähän lisää. Ensimmäinen sinkku What yo...

Odotukseni tämän kirjan suhteen olivat suuren suuret. Rakastan biologiaa ja kaikenlaista spekulointia ja odotin, että tämä kirja sisältäisi runsaasti molempia.Niinhän se sisälsikin. Älykäs eläin kyseenalaistaa ihmisen älykkyyden ja aseman maapallon ylivoimaisimpana eläimenä. Viitala viittaa tutkimuksiin, joissa on todettu esim. valaiden aivojen voittavan omamme sekä koon että poimuttuneisuuden suhteen. Hän myös kertoo variseläimistä, joilla vaikuttaa olevan emootioita. En pitänyt Viitalan tyylistä kirjoittaa. Tuntui siltä kuin hän yrittäisi liikaa tehdä kirjastaan kansanomaisen ja puhekielisen. Tieteellisempi ote ei olisi ollut pahasta. Aihe sinänsä oli erittäin mielenkiintoinen. Pienet tosielämän tarinat tekivät kirjasta mielenkiintoisen ja uskottavan. Huomasin hymyileväni kun Viitala kuvaili juoruilevia delfiinejä. Myöhemmin nyökyttelin itsekseni ja hieman pidättelin kyyneleitä kun Viitala kuvasi valaanpyyntiä murhaksi ja kulttuuriperinnön tuhoamiseksi. Näinhän se on. ...