lauantai 11. helmikuuta 2012

Mission: Impossible - Ghost Protocol

Samuli Edelmann. Tarvitseeko minun sanoa enempää? Ainoa syy miksi halusin nähdä tämän elokuvan oli juuri oma suomalainen Samppamme. Ykkösosan olen ehkä nähnyt, kakkososan tiedän nähneeni (koska minulle on kerrottu näin) ja kolmososan näin sivusilmällä, samalla gradua tehden, telkkari äänettömällä. Tämän tarkastelun jälkeen on siis ymmärrettävää, että ainoastaan Edelmann houkutteli minut leffateatteriin. Seuraava kysymys onkin, oliko se sen arvoista?

Leffa alkaa mahtipontisesti vankilamellakkana Moskovassa, jossa Ethan Hunt (Tom Cruise) pakenee. Juoni tiivistyy ja lopulta Ethan ja hänen tiiminsä joutuvat toimimaan ilman valtuuksia pelastaakseen maailman ydinsodalta. Leffan pahiksena hilluu Michael Nyqvist ja hänen oikeana kätenään Samuli Edelmann, joka tuntuu ampuvan kaikkea mikä liikkuu. Pohjoismaalaiset ovat siis kaiken pahan alku ja juuri. 

Odotukseni tämän leffan suhteen eivät olleet korkealla. Halusin vain nähdä sen Edelmannin. Ei nyt siksi, että erityisemmin pitäisin hänestä näyttelijänä, mutta onhan se aika hienoa, että pienestä maastamme ponkaisee näyttelijä Hollywood-leffaan. Edelmannin osa oli yllättävän iso, kyllä hän muutaman vuorosanankin sylkäisi ulos. Alkuteksteissä ei miestä kuitenkaan näkynyt, mikä oli hienoinen pettymys. Mutta niin, milloin oikea käsi pääseekään alkuteksteihin?

Sitten itse elokuvaan. Sanotaan näin, että se oli kaikkea mitä odotin sen olevan, ja hieman lisää. Ja en sano tätä positiivisessa mielessä. Leffa sisälsi liikaa kaikkea. Silmäskannaushommeleita löytyy niin Venäjän kaduilta puhelinkopin muodossa että junanvaunun seinämästä. Vaikka ympärillä riehuu hiekkamyrsky, onnistuu Ethan kuitenkin löytämään pahiksen. Hän hyppää ulos tuhatta ja sataa liikkuvasta ajoneuvosta, tuloksena ei naarmun naarmuakaan. Hän kiipeää parin hanskan avulla maailman korkeimman rakennuksen (Burj Khalifa Dubaissa) seinämää pitkin (tässä vaiheessa teki hieman pahaa) ja onnistuu heilauttamaan itsensä köyden varassa takaisin sisään. Leffa sisälsi niin paljon auts-hetkiä, että empaattisen ihmisen oli vaikea istua paikallaan.

Kaiken kaikkiaan Mission Impossible-sarjan nelososa ei ollut niin huono kuin odotin. Siinä oli omat hetkensä jolloin jopa nautin leffasta. Siinä oli huumoria ja korkeita paikkoja sekä vauhtia ja hurjia tilanteita. Leffa kuitenkin hukkui erikoistehosteisiinsa ja kuten sanoin aiemmin, se sisälsi ihan liikaa kaikkea. Karsittuna versiona leffa olisi saattanut ansaita jopa nelosen, mutta näillä ansioilla se saa ainoastaan kaksi tähteä viidestä.

Pisteet: **

Kuva

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...