torstai 2. helmikuuta 2012

Evanescence - Evanescence

Ostin ensimmäisen Evanescence levyni (Fallen) sen julkaisuvuotena, eli 2003. Olin yläasteella ja kävelin läheiseen musiikkiliikkeeseen, josta levy löytyikin. Kuuntelin sen lähes puhki ja osasin jokaisen kappaleen ulkoa. Odotukseni toisen levyn suhteen (The Open Door) olivat siis korkealla. Se ilmestyi vuonna 2006, jolloin olin jo aloittanut yliopistoelämäni. Tahdoin ajatella, etten pitänyt siitä, koska olin muuttunut sitten yläasteaikojen, mutta kolmannen levyn myötä huomaan, ettei tämä ollut asian laita.

Kun kolmas levy ilmestyi vuonna 2011, kuuntelin sen Spotifyssa muutaman kerran läpi. Löysin joitakin helmiä, mutta en ollut kuitenkaan ajatellut ostaa levyä itselleni. Pienten vihjailujen myötä sain sen kuitenkin joululahjaksi (<3). Yhtäkkiä palasin takaisin vuoteen 2003, yläasteen viimeiselle keväälle, kun en voinut lakata kuuntelemasta levyä Fallen. Ainoa ajatus oli yksinkertaisesti "Vau!"

Evanescence on kaikkea ja vähän lisää. Ensimmäinen sinkku What you want lupaili hyvää ja nyt kun ottaa huomioon, että levyllä on vain yksi kappale, jota en voi sietää, niin lopputulema on aika hyvä. Enemmän kuin hyvä, itse asiassa. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta, kun kuulen kolmosraidan The Change ja volyymit on pakko kääntää niin korkealle kuin pystyy (pahoittelut naapureille) ja sen jälkeen eläytyä biisiin sellaisella voimalla, että jälkeenpäin hengästyttää. Voiko ihanampaa tunnetta olla?

Voisi sanoa, että Evanescencen albumien julkaisut ovat aina osuneet elämässäni muutosten aikaan. 2003 jätin yläasteen taakseni, 2006 jätin lukion taakseni ja 2011 valmistuin yliopistosta. Meillä on Evanescencen kanssa ollut ylä- ja alamäkemme, mutta kaikki negatiivinen unohtuu kun pistän tämän kolmosalbumin soimaan.

Pisteet: *****

Kuva

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...