maanantai 18. maaliskuuta 2013

Oulun musiikkijuhlat - Psycho


OMJ esitti Madetojan salissa perjantaina 15.3. Psychon Oulun Sinfonian säestyksellä. Kapellimestarina toimi Neil Thomson. Orkesteri koostui pelkistä jousista ja taustalla nähtiin Hitchcockin legendaarinen Psycho. Elokuva oli siis sama vanha, miinus ääniraita. 

Kaikki varmasti tuntevat Psychon, mutta tässä kuitenkin lyhyt selitys juonesta: Marion Crane (Janet Leigh) ryöstää pomoltaan suuren summan rahaa ja pakenee kaupungista. Hän yöpyy tienvarrelta löytyvässä Batesin motellissa, jonka omistaa harmittomalta vaikuttava Norman Bates (Anthony Perkins). Marionin on tarkoitus jäädä vain yhdeksi yöksi, mutta tämä yö osoittautuukin hänen viimeisekseen kun hänet kylmäverisesti murhataan kuuluisassa suihkukohtauksessa. Tapausta selvittävät niin yksityisetsivä Arbogast kuin Sam, Marionin poikaystävä sekä Lila, Marionin sisko. 

Psycho ei ole kuten aiemmat Hitchcockin elokuvat. Se ei ole millään tavalla harmiton, vaikka huhu kertookin, että se on tehty hieman kieli poskella. Jotkin kohtaukset herättävätkin huvitusta, minkä ne varmasti tekivät 60-luvullakin. Psycho on kuitenkin vakuuttava, yllättävä ja painostava. Se on tyylikäs vaikka genrenä onkin halpa B-luokan kauhu. Verellä ei kuitenkaan mässäillä ja Anthony Perkinsin esittämä Bates on nerokas. En voi lakata ihailemasta Perkinsin tapaa esittää elokuvan pahista, se on niin hienovireistä.

Sitten itse OMJ:n ideaan, eli musiikin tarjoavaan orkesteriin. Aluksi olin varma, etten pysty keskittymään itse elokuvaan vaan että seuraan orkesterin edesottamuksia. Alkutekstien jälkeen tuli elokuvassa hiljainen kohta ja tunsin vaivautuvani orkesterin puolesta, kun sen jäsenet vain istuivat ja tuijottivat nuottejaan. Kummallista kyllä, jossain vaiheessa unohdin täysin orkesterin läsnäolon ja Psycho veti minut jälleen mukaansa.

Hyvän elokuvamusiikin tunnistaa siitä, ettei sitä tunnista. Toisin sanoen, sen olemassaoloa ei edes huomaa. Hitchcockin Linnut on siitä erikoinen, ettei siinä ole taustamusiikkia lainkaan, mikä tuntuu katsojasta erittäin ahdistavalta. Psychon musiikki taas on erikoista siinä, että se on toteutettu täysin jousilla. Psychon tunnelmaa on vaikea kuvitella ilman musiikkia, sillä se todella tekee Psychosta Psychon. Elokuva ei olisi mitä se on ilman musiikkia.

Psychon musiikki on Bernard Herrmannin käsialaa. Mies on tehnyt musiikin myös muutamaan muuhun Hitchcockin elokuvaan (esim. Mies joka tiesi liikaa). Perjantain jälkeen arvostin häntä vieläkin enemmän. Kuinka nerokasta onkaan saada aikaan koskettava, mutta samalla pelottava musiikki.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli mahtava. Orkesteri soitti upeasti ja kapellimestari oli taidokas. Samalla saimme pienen makupalan siitä, millaista elokuvissakäynti oli ennen äänielokuvia. Mykkäelokuvaa säestämässä oli ainakin piano kun ääniraitaa ei vielä elokuvaan voitu liittää. Olo oli perjantai-iltana hyvin nostalginen. 


Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...