perjantai 12. heinäkuuta 2013

Man of Steel

Lähde
Tarina alkaa Krypton nimiseltä planeetalta, jossa Jor-El ja Lara Lor-Van ovat saaneet poikalapsen, Kal-Elin. Planeetta on kuitenkin tuhoutumassa ja vanhemmat päättävät lähettää poikansa Maahan turvaan. Mukaan lähtee myös planeetan koodeksi, jota havittelee valtaa tavoitteleva Kenraali Zod. Hän vannoo vielä löytävänsä Kal-Elin. Kun Kal-El matkaa läpi avaruuden, tuhoutuu hänen kotiplaneettansa ja hänen vanhempansa siinä sivussa. Kenraali Zod, joka on vannonut kostoa, selviää miehistöineen, koska heidät on karkotettu Kryptonilta vain hetkeä ennen sen tuhoa.

Kal-El päätyy siis Maahan ja Kentin perheeseen, joka löytää hänet pellolta. Poika saa nimekseen Clark. Hän kamppailee lapsuuden ja teini-iän läpi tajuten olevansa erilainen kuin ikätoverinsa. Jonathan Kent yrittää taivutella poikaansa peittämään kykynsä muulta maailmalta, mutta Clark on liian hyväsydäminen antaakseen esim. koulubussin vajota järven pohjaan sisällään kymmeniä lapsia. Kun Clark ehtii aikuisikään saa hän selville taustansa ja tehtävänsä. Samaan aikaan myös Kenraali Zod löytää Clarkin.

Teräsmies on erilainen supersankari kuin esim. Lepakkomies, joka on mitä on erilaisten vempeleiden ansiosta. Teräsmies syntyy erilaiseksi ja päättää käyttää kykyjään hyvään. Olen aina pitänyt Teräsmiehestä tämän vuoksi. Hän on henkilö, jolla on kyky tuhota, mutta hän päättääkin toimia päinvastoin. Odotin siis paljon tältä elokuvalta. Sekä Teräsmiehen että Lois Lanen näyttelijät olivat minulle ennestään tuntemattomia, mutta en antanut tämän haitata itseäni. Toivoin leffalta tunteenpaloa ja hienoja erikoisefektejä. Toiveeni toteutui puoliksi.

Minua ärsytti alunalkaen järjestys, missä Clark Kentin tarina kerrottiin. Toivoin näkeväni kohtauksen, jossa Kentin pariskunta löytää tulevan poikansa vehnäpellolta, mutta sen sijaan Kryptonin tuhosta hypättiinkin suoraan aikuiseen Clarkiin. Tarina etenee takaumien avulla, jotka valottavat Clarkin vaikeaa lapsuutta. Kevin Costner, joka esittää Clarkin ottoisää, valmistelee poikaa erilaiseen elämään. Tämän olisi mielestäni pitänyt olla tunteikkaampi prosessi, mutta suhde jäi hieman kylmäksi ja etäiseksi. Sama koskee Clarkin suhdetta biologiseen isäänsä, johon hän on kontaktissa jonkinlaisen hologrammikuvan avulla. Kuollut ei ilmeisesti ole oikeasti kuollut tässä maailmassa. Myöskään suhde Lois Laneen ei saavuta sellaisia mittasuhteita kuin haaveilin. 

Man of Steel sisälsi liikaa kaikkea. Se on täynnä huikeita erikoisefektejä, mutta sisältö jää ontoksi. Taistelukohtaukset olisi voinut karsia puoleen nykyisistään. Elokuva kesti lähes kaksi ja puoli tuntia, mikä oli tuskaisen pitkä aika. Asiaa eivät auttaneet nenänvartta painavat 3D-lasit, jotka eivät menneet yhtään yksyhteen omien lasieni kanssa. Elokuvan aikana ei yksikään kaupungin rakennuksista säästynyt tuholta. Kun Teräsmies ja Kenraali Zod päätyvät avaruuteen ja tuhoavat sateliitin en voinut muuta kuin nauraa. Äärimmäinen katastrofielokuva, jossa sankari niittää enemmän tuhoa kuin vihollinen.

Amerikkapaatokselta ei säästytty myöskään tässä elokuvassa. Loppukohtausten aikana pohditaan, tuleeko Teräsmies jatkossa suojelemaan Amerikkaa ja amerikkalaisia vai hyppääkö hän jonkin toisen valtion puolelle. Teräsmies kohauttaa hartioitaan sanoen, come on, olen Kansasista, sen amerikkalaisempi ei voi olla, ja kohoaa sitten yläilmoihin. Sotilaan vieressä seisova solttunainen hihittää, että Teräsmies on aika seksikäs pakkaus. Eipä tästä elokuvasta sitten sen enempää.  


Pisteet: 2/5

P.S. Asiasta kiinnostuneet, vilkaiskaa sivua, jolta tuo kuva on otettu. Blogissa arvostellaan eri elokuvien postereita. 

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...