Helen Fielding - Bridget Jones: Elämäni sinkkuna
Bridget Jones on legenda jo siinä mielessä, että se omalta osaltaan määritteli chick litin muodon. Nopealukuista hömppää, joka joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Olen lukenut samaista genreä myös aiemmin m.m. Himoshoppaajan muodossa. Se ei oikein kolahtanut koska rahan tuhlaaminen (vaikka sitä ei olekaan) ärsyttää minua. Luin siis kirjan turhautuneiden huokausten kera. Bridgetin ongelmat taas ovat toisenlaisia. Ainaiseen makeannälkään ja jatkuviin laihdutuskuureihin voin jopa samaistua. Kun Bridget luokittelee Mars-patukan energiasisällön vastaavan puolikasta greippiä en voi kuin nauraa; kuulostaa tutulta itsensä huijaamiselta.
Kirjan päähenkilö on itseoikeutetusti päiväkirjan kirjoittaja, eli Bridget. Sivuhenkilöt ovat kuitenkin myös taitavasti rakennettuja ja täydentävät tarinaa hyvin. Mark Darcy, jonka salmiakkikuvioinen paita ensin oksettaa, osoittautuukin todelliseksi herrasmieheksi. Daniel Cleaver taas on sika miehen muodossa. Bridgetin vanhemmat ja ystävät ovat toinen toistaan höperömpiä. Bridget taas kuvailee lähes kaikkia ympärillään näkemiään naisia pitkäsäärisiksi kaunottariksi ja näkee itsensä epäonnistuneena ihrakasana.
Olen nähnyt molemmat Bridget-elokuvat ennen tämän kirjan lukemista. Alku antoi olettaa, että kirjan tapahtumia on seurattu orjallisesti, mutta toisin kävikin. Bridget on kirjassa paljon vahvempi mitä tulee Danieliin eivätkä Mark ja Daniel koskaan kohtaa dramaattisessa katutappelussa. Bridget ei myöskään juokse Markin perään lumisateeseen lenkkareissa, pikkupöksyissä ja ulkotakissa. Ei ollut siis oikeastaan mitään väliä, että näin ensin elokuvan. Kyseessä on kuitenkin kaksi toisistaan poikkeavaa mediaa. Ainoa vaikutus oli, että vaikka Bridgetiä kirjassa kuvaillaan brunetiksi, onnistuin näkemään hänet vain ja ainoastaan blondina Renée Zellwegerinä.
Koska olin nähnyt elokuvan ennen kirjan lukemista, naurattivat minua kohdat, joissa mainittiin Hugh Grant sekä Colin Firth. Bridgetin uusi pomo pohdiskelee, miten Hugh Grant voi maata prostituoidun kanssa ja päästä kuin koira veräjästä. Colin Firth taas näyttelee herra Darcya sarjassa Ylpeys ja Ennakkoluulo, johon koko Britannia on koukussa. Asiaan yhtään sen enempää perehtymättä mietiskelin, ovatko nämä kohdat toimineet inspiraationa pyytää näitä kahta miesnäyttelijää mukaan leffaan, vai onko kaikki vain sattumaa?
Bridget Jones: Elämäni sinkkuna oli viihdyttävä lukukokemus. Se oli mukavan puhdistava yllärisyvällisen Pussikaljaromaanin jälkeen. Hyllyssä odottavat nyt myös sarjan toinen ja kolmas osa, mutta jätän ne hieman myöhemmäksi. Ei makeaa mahan täydeltä.
Helen Fielding: Bridget Jones: Elämäni sinkkuna (Bridget Jones's Diary), Otava 2013, Suom. Sari Karhulahti, 381 s.
Kommentit