Homeros - Odysseia

Homeroksen Odysseian voi sanoa olevan kaikille tuttu tarina. Useimmat tietävät pätkiä kertomuksesta, m.m. tarinan seireeneistä sekä Penelopeiasta, Odysseuksen vaimosta, joka välttelee kosijoita kutomalla ja purkamalla samaa kangasta. Minä innostuin lainaamaan kirjan Stephen Fryn kielestä kertovan dokumentin perusteella. Tämä versio on Pentti Saarikosken suomentama ja se on proosan muodossa. Mukana on kuitenkin alkusointuja ja kieli on vanhahtavaa. 

Saarikoski kirjoittaa, ettei Odysseiaa usein nähdä romanttisena kertomuksena, vaan kostoretkenä. Odysseus on ollut poissa 20 vuotta, jona aikana kosijat ovat valloittaneet hänen kotinsa. He juovat ja syövät häpeilemättä Odysseuksen ruokia sekä vikittelevät tämän vaimoa Penelopeiaa. Palatessaan takaisin Odysseus naamioituu kerjäläiseksi ja paljastaa itsensä vasta koottuaan taakseen kannattajia. Hän surmaa kaikki kosijat ja vaipuu aviovuoteeseensa Penelopeian kanssa. Tarina ei kuitenkaan pääty näin romanttisiin tunnelmiin. Saarikoski kirjoittaa, että alkuperäiset kuulijat tahtoivat tietää, miten kävi kuolleiden kosijoiden omaisten kanssa. Tarinan viimeinen kappale onkin nimeltään Laerteen luona. Sovinto. Kaikista romanttisista piirteistään huolimatta Odysseia siis kertoo tarinaa kostosta.

Odysseus kulkee läpi tuulen ja tuiskun päästäkseen takaisin kotimaahansa. Hän joutuu vangiksi useampaan otteeseen sekä menettää miehistöään kaikenlaisille hirviöille. Toiveissani oli, että Odysseuksen päämäärä oli päästä takaisin rakkaan vaimonsa luo ja näin kuvittelinkin aina Saarikosken sanoihin asti. Tarinan lopusta on kuitenkin kiistelty ja minä voin mielihyvin asettua sille kannalle, että kertomus päättyy romanttisesti avioparin jälleennäkemiseen. Sillä mikä pitäisi Penelopeian toivon yllä kahdenkymmenen vuoden ajan ellei rakkaus? Kun Odysseus vihdoin palaa kotiin ei Penelopeia kuitenkaan ole uskoa silmiään. Ensin hän kuvittelee palvelijattaren valehtelevan eikä vielä Odysseuksen nähtyäänkään tunnista miestään. Odysseus joutuu kuvailemaan hänelle heidän aviovuoteensa ennen kuin Penelopeian silmät avautuvat. On merkillistä, että juuri Odysseuksen vaimo on viimeinen, joka tunnistaa Odysseuksen. 

Antiikin ajan jumalat ovat suuressa roolissa Odysseiassa. Ne ohjailevat ihmisten kohtaloita, pitäen heitä marionetteinaan. Odysseusta kuvataan merenjumala Poseidonin vihaamaksi, minkä vuoksi hänellä on niin suuria vaikeuksia päästä merten yli takaisin kotiin. Athene taas on Odysseuksen suojelija ja neuvoo häntä matkan varrella. Jumalatar ja velho Kirke pelastaa Odysseuksen ja hänen miehistönsä seireeneiltä neuvomalla miehiä laittamaan vahaa korviinsa. Kun Odysseus tappaa kosijat, on hänellä jumalten suostumus. Nämä saavat kosijat ampumaan harhalaukauksia ja täten häviämään. Jumalten apu on siis toivottua. 

Ottaen huomioon Odysseian aseman maailmankirjallisuudessa, en halunnut analysoida sitä liian suurena kokonaisuutena, vaan poimin siitä asioita, jotka jäivät minulla mieleen. Kirjan lukeminen proosamuodossa helpotti urakkaa ja Saarikosken käännös on erinomainen. En ihan heti uskaltaudu Iliaksen kimppuun, mutta voin ehdottomasti harkita lukevani sen vielä joskus.

Homeros: Odysseia (Odyssey), Otava 2012, Suom. Pentti Saarikoski, 307 s.