Paulo Coelho - Alkemisti
Välistä tuntuu, että olisi parempi elää lampaitten kanssa, koska ne ovat
hiljaa ja tyytyvät veteen ja ravintoon. Tai vielä parempi kirjojen parissa,
koska ne kertovat ihmeellisiä tarinoita vain silloin kun lukija haluaa. (s.42)
Alkemisti kertoo nuoresta pojasta, Santiagosta, joka elelee lammaspaimenena Espanjassa. Tavattuaan vanhan kuninkaan poika lähtee kuitenkin tavoittelemaan unelmaansa, joka ilmestyi hänelle unessa; hänen on määrä matkustaa Egyptin pyramideille. Matka on pitkä ja poika kohtaa matkallaan monia erilaisia ihmisiä, myös alkemistin.
Kirjan juoni tuntuu yksinkertaiselta ja pintapuolisesti katsoessa teos näyttää helppo- ja nopealukuiselta. Kappalejako on erilainen kuin mihin olen tottunut: kappaleet olivat lyhyitä ja katkonaisia, asiat käsiteltiin aika tiiviisti. Alussa minulla oli suuria vaikeuksia oivaltaa kirjan idea, mutta kun se hieman selkeni, muuttui myös lukukokemukseni.
Kirjan pääosassa on siis Santiago niminen poika. Hänen nimensä mainitaan ensimmäisenä kirjassa, mutta tämän jälkeen Coelho puhuttelee häntä vain poikana. Coelho kertoo kirjan alussa, että sai idean tähän Hemingwayn kirjasta Vanhus ja meri, jossa päähenkilön nimi tosiaan mainitaan vain kerran. Myös muut Alkemistin hahmot jäävät suurimmaksi osaksi nimettömiksi. On kristallikauppias, kuningas ja englantilainen. Yhtä henkilöistä puhutellaan kuitenkin nimeltä, Fatima, pojan suuri rakkaus. Nimien karsiminen tuntui aluksi oudolta, mutta omalla tavallaan tämä auttoi keskittymään paremmin itse asiaan.
Itse alkemistin ja alkemian rooli jää kirjassa lopulta aika pieneksi.
Alkemiaa ja sen ideaa ei myöskään koskaan tarkemmin selitetä. Toisaalta,
alkemisti itse toteaa, ettei alkemiaa opita kirjoista vaan elävästä
elämästä. Tämä kenties oikeuttaa sen, että ainakin minulle jäi vielä
pimentoon alkemia. Koska alkemisti kuitenkin ohjaa poikaa matkallaan, on
kirjalla osuva nimi.
Poika oli varma, että tyttö ei huomaisi vaikkei hän ilmestyisikään
kylään kahden päivän kuluttua, sillä hänelle kaikki päivät
olivat samanlaisia, ja kun kaikki päivät alkavat tuntua samanlaisilta,
ihmiset eivät enää huomaa mitä hyvää heidän elämässään tapahtuu - - (s.51-52)
Uskonto nousee pääosaan kirjassa ja viimeisillä sivuilla poika puhuu itse Jumalan kanssa. Vaikka itse uskonkin Jumalaan, tuntui kirja siltikin paikoin tyrkyttävän uskontoa. En muista aiemmin lukeneeni samankaltaista kirjaa. Nyt en siis tarkoita kirjoja, joiden nimi jo lupaa sisällön olevan uskonnollista (esim. Paavi Johanna), vaan enemmänkin salakavaluutta, jossa uskonto piileskelee tieteen takana.
"Jos sinua odottaa hyvä, se on oleva mieluisa yllätys", näkijä oli sanonut.
"Jos sinua odottaa paha, kärsit jo ennen kuin paha on tapahtunut." (s.143)
Se, mistä pidin kirjassa, olivat sen jakamat elämänohjeet (joita olen ripotellut myös tähän tekstiin). Vaikka uskonto onkin pääosassa kirjassa, voi näitä ohjeita noudattaa ateistikin, sen verran yleismaailmallisia ne ovat.
Kirjan ulkoasusta täytyy mainita, että minun versioni teoksesta on kaunis kuin mikä. Kannen värimaailma ja toteutus ovat onnistuneet. Kirja sisältää myös kuvia, jotka ovat Claude Paradinin teoksesta Les devises héroïques (1556). Piirrokset luovat osaltaan kirjan ympärille mystiikkaa. Kuvien alta löytyy lainauksia tekstistä ja ajoittain ne sopivat kuviin, ajoittain eivät.
Pojalla oli paljon tuttuja sillä seudulla. Hän nautti kiertelystä juuri siksi, että sai
tutustua uusiin ihmisiin tarvitsematta olla päivittäin tekemisissä
heidän kanssaan. Kun näkee samat kasvot joka päivä - - niistä tulee
osa elämää. Ja kun niistä tulee osa elämää, oman elämänkin olisi muututtava
toisten toiveiden mukaiseksi. Ellei niin käy, ihmiset ärsyyntyvät.
Kaikilla tuntuu olevan selvä käsitys siitä miten muiden olisi elettävä,
vaikka he eivät tiedä itsekään kuinka eläisivät oman elämänsä. (s.37)
Alkemisti oli erilainen lukukokemus kuin olin olettanut. Coelho sekä ihastutti että vihastutti ja luulen, että minun täytyy vielä lukea häneltä muutakin jotta voin muodostaa oman mielipiteeni hänen teksteistään. Olen kuitenkin iloinen, että luin Alkemistin, sillä se antoi minulle myös paljon miettimisenaihetta.
"Sinä unelmoit lampaista ja pyramideista. Sinä ole erilainen kuin minä, sillä
sinä haluat toteuttaa unelmasi. Minä haluan vain haaveilla Mekasta.
- - pelkään pettyväni ja tyydyn sen vuoksi unelmoimaan." (s.82, 84)
Kommentit