tiistai 21. toukokuuta 2013

Joel Levy - Myrkky: Historia

Myrkky: Historia on ehkä oudoin kirjaostokseni, mutta jostain syystä se kutsui minua kirjakaupassa. Lupaukset tosielämän tarinoista sekoitettuna tieteelliseen tekstiin houkuttelivat.

Kirja koostuu kahdeksasta luvusta. Ensimmäisessä kerrotaan yleisesti myrkyistä ja tieteestä. Tämä kappale osoittautui hyvin raskaaksi ja lukeminen meinasi tyssätä siihen. Myös seuraava luku, joka käsitteli myrkkyä luonnossa oli aika raskassoutuista. Sen myötä kylläkin selvisi esim., että Botox on itseasiassa myrkkyä:

Tuotemerkkinä Botox botuliini A:ta käytetään
halvaannuttamaan kasvojen pieniä lihaksia
ja siten silottamaan ryppyjä. Sen käyttö
vaatii suurta tarkkuutta. (s.49)

Kolmannessa luvussa keskitytään myrkyn historiaan. Tästä luvusta alkoivat myös ne kaipaamani tosielämän tarinat. Kliseisesti kirja palaa aina antiikin aikoihin asti ja kuvailee Heraklesta, joka voitti "kaikkien hirviöiden äidin", Hydran:
Sitten hän kastoi nuolensa hydran vereen luoden länsimaisen 
kirjallisuuden ensimmäisen biologisen aseen - - (s.73)

Kolmannessa luvussa aiheena on myös "Nuorten leskien myrkkyseura". 1500-luvulla vaimot myrkyttivät miehiään saadakseen elää vapaampaa elämää. Loppujen lopuksi myrkkyjen välittäjä kärsi seuraukset kun taas myrkyttäjättäret säästyivät. Minun miehenihän seurasi lukemistani vierestä ja kysyi lopulta, että pitäisikö hänen olla huolissaan. Ei pidä.

Neljäs luku, joka käsittelee myrkkyä teloituksissa, oli synkkää luettavaa. Ensimmäisenä tulee mieleen kuolemantuomio USA:ssa ja myrkkyruiskeet, mutta Levy kertoo, että myrkkyä on käytetty teloituksissa jo satoja vuosia. Sokrateen myrkkymalja on ehkä kuuluisin myrkyllä teloittaminen. Levy spekuloi sitä, mitä myrkkyä Sokrateelle lopulta annettiin ja miksi hän oli niin huoleton kuoleman edessä:

Sokrateen pitämä puhe oli - - kaikkea muuta kuin puolustava.
Hän hyökkäsi syyttäjiensä kimppuun ja puolusti uhmakkaasti 
omia näkemyksiään. (s.98)

Kamalinta neljännessä luvussa olivat kuitenkin kertomukset kaasukammioista ja natseista. Toisen maailmansodan hirveydet on käyty läpi useaan otteeseen niin kirjoissa kuin elokuvissa, mutta joka kerta tarinat kuitenkin järkyttävät:

Käyttämällä Zyklon B-pellettejä pelkästään Auschwitzin Birkenaussa
kaasutettin jopa 8000 ihmistä päivässä. Kesti noin 20 minuttia, kunnes
kaikki kammiossa olivat kuolleet. Tuuletusaukon lähellä olleet menehtyivät
nopeasti, mutta muut kärsivät kauhua ja sanoinkuvaamatonta tuskaa. (s.110-111)

Levy kuvailee tapahtumia suhteellisen objektiivisesti. Kaikesta tieteellisyydestä huolimatta kertomukset teloituksista koskettivat ja saivat ihmettelemään ihmisen raakuutta. 
Luvut viisi ja kuusi käsittelevät myrkkyä salamurhissa ja murhissa. Levy jatkaa viittaamalla tosielämän tapahtumiin. Käsiteltävänä ovat m.m. Rasputin, Markov ja Litvinenko. Markovista kertovan osion nimi on "Sateenvarjomurhaaja" ja kertomus onkin "kuin suoraan James Bond-elokuvasta" (s.129):

Tutkijat päättelivät, että sateenvarjo, jolla Markovia oli haavoitettu,
kätki sisäänsä ilmapaineaseen. Kahvassa oli laukaisin, joka aktivoi
paineilmasylinterin, jolloin kuula sinkoutui ulos sateenvarjon
päässä olevasta reiästä. (s.134)

Tuo kuula sisälsi loppujen lopuksi myrkkyä, joka tappoi Markovin. Murhia käsittelevä kappale sisälsi myös järkyttäviä tarinoita. Esim. Mary Ann Cotton surmasi lähes kaikki ympärillään, myös omat lapsensa. Tarina teekuppimyrkyttäjästä oli myös kamalaa luettavaa.

Seitsemäs luku käsittelee myrkkyä itsemurhissa. Kleopatralla ja käärmeellä on oma oikeutettu paikkansa tässä luvussa. Tarina on kuuluisa, mutta sen todenperäisyyttä epäillään. Sanottiin siis, että Kleopatra oli antanut käärmeen purra itseään ja sitten kuollut myrkytykseen. Tämä kuulostaa paljon romanttisemmalta, kuin joidenkin ehdottamat myrkkyvoiteet, hiusneulat tai ontot kammat. Levyn ote asioihin on kuitenkin puhtaasti tieteellinen. Hän hajottaa asiat osiin ja analysoi niitä eri teorioiden avulla. Pidin kuitenkin tästä lähestymistavasta koska kirjahan on loppujen lopuksi tietokirjallisuutta. 

Viimeinen luku käsittelee myrkkyä pelastajana ja eräällä tavalla sulkee kehän, jonka ensimmäinen (kuivahko) luku aloitti. Kuten sanoin aiemmin, olivat tosielämän tarinat sitä parasta antia ja viimeinen kappale meni jälleen hieman liian tieteelliseksi. Kaiken kaikkiaan Myrkky: Historia oli kuitenkin sekä viihdyttävää että opettavaa luettavaa, mutta se myös järkytti. Kirjan rakenne on selkeä. Lukujen seasta löytyy myös pieniä faktalaatikoita, jotka kertovat pikkutarkkaa tietoa eri myrkyistä.

Pisteet: 4/5

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...