P.C. Cast & Kristin Cast - Merkitty - Yön talo 1

Pohjois-Korean kurjuuden jälkeen halusin uppoutua hetkeksi johonkin kevyempään. Vampyyrikirjojen metsästäminen jatkuu ja jostain syystä näitä löytyy yllin kyllin nuorisolle suunnatusta kirjallisuudesta, esimerkkinä aiemmin lukemani Blue Bloods-sarjan ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) osa. Seuraavana vuorossa oli äidin ja tyttären kirjoittama kirjasarja, Yön talo. Kirja kertoo 16-vuotiaasta Zoeysta, joka elää maailmassa, jossa vampyyrit käyvät kaikkien tuntemaa yksityiskoulua. Aika ajoin niin kutsuttu Etsijä vaeltaa kaupungeissa valitsemassa ne nuoret, jotka valikoituvat Yön taloon. Heistä tulee vampyyreja. Kun Zoey valitaan, jättää hän siis taaksensa perheensä ja ystävänsä ja astuu tuntemattomaan. Pian sekä Zoey että muut ympärillä huomaavat, että Zoey on erityislaatuinen.

Haluan nyt muistuttaa, että tässä on kyseessä nuorille suunnattu kirja. Itsehän vihaan arvioita, joissa keski-ikäinen mies lyttää viimeisimmän Hannah Montana-elokuvan. Kertoohan sen nyt järkikin, että mies ei kuulu kohderyhmään ja ettei hänen ole tarkoituskaan löytää elokuvasta mitään sen syvällisempää. Toimin tässä postauksessa kuitenkin vastoin omia sääntöjäni ja arvioin tämän kirjan ottamatta lainkaan huomioon, etten kuulu sen kohderyhmään. Ajatuksia se kuitenkin herätti.

Se mikä pistää pahasti silmään Merkityssä, on asioiden helppous. Kirjan tapahtumat jakautuvat neljän päivän ajalle, mutta jollain ihmeen ilveellä Zoey onnistuu käymään läpi tapahtumasarjan, joka vastaisi kokonaista vuotta normaaliteinin elämässä. Zoey siis merkitään, hän riitelee vanhempiensa kanssa, karkaa kotoa, pyörtyy pellolle, kokee ruumiista irtautumisen, päätyy Yön taloon, hankkii itselleen vihanaisen, ystävystyy neljän oppilaan kanssa, rakastuu poikaan (ja poika tietysti rakastuu häneen), saa itselleen kissan ja loppujen lopuksi huomaa olevansa maailmanhistorian vahvin tulokas (ja samalla myös vampyyri). Hengästyttävää. Tiedän, että kirja on fiktiota, mutta eikö uskottavuutta olisi voinut edes hitusen lisätä levittämällä tapahtumat pidemmälle kuin neljän päivän aikavälille?

P.C. Cast kiittää kirjan alussa Kristin-tytärtään, joka varmisti, että kirjassa käytettiin nuorten puhumaa kieltä. Tulin uteliaaksi siitä, miltä teos näyttää alkuperäisessä muodossaan, sillä sen suomennos on kaikkea muuta kuin luontevaa nuorisokieltä. Epäilen vahvasti, että kukaan suomea äidinkielenään puhuva nuori käyttäisi kieltään tällä tavalla. Tekstistä paistaa läpi englannin kielen vaikutus.

"Synnyin huhtikuussa vuonna 1902", professori Penthesilea aloitti

vangiten heti kaikkien huomion. Siis, pliis, hän näytti tuskin kolmikymppiseltä. (s.137)

Olimme päässeet salaattipöydän päähän ja hän käveli kanssani pöytään,

jossa Damien, Stevie Rae ja Kaksoset jo istuivat. Ja ei, he eivät edes

yrittäneet kätkeä sitä tosiasiaa, että toljottelivat meitä kahta 

ihan totaalisesti. (s.246)

Lukiessani edelliset kohdat, näin edessäni englanninkieliset vastineet: oh, please sekä totally. Teksti ei yksinkertaisesti sopisi suomalaisen puhujan suuhun minkä vuoksi se myös särähtää korvaani pahasti. 

Merkityn henkilögalleria on nuortenkirjojen tavoin hyvin mustavalkoinen. Sankaritar on ensin tavallinen pulliainen, josta kuitenkin kasvaa kaunis ja vahva tyttö kirjan edetessä. Hänen ystävänsä ovat sekalainen seurakunta, mutta oleellisinta on kuitenkin, että sankaritar on heitä kaikkia kauniimpi, parempi ja taitavampi. Unelmien prinssiä verrataan tässä kirjassa Teräsmieheen, joten hän on luonnollisesti sekä komea että älykäs. Tämän kirjan prinssi lausuu jopa runoja. Perivihollinen taas on blondi, joka kuvataan lähes pirun ruumiillistumaksi. On sanomattakin selvää, ettei ketään kohtaan herää suurempia sympatioita. Myös henkilöiden nimet ovat naurettavia. Yön taloon saapuessaan, oppilaat saavat joko pitää oman nimensä tai valita uuden. Zoeyn sukunimi on Redbird. Hänen suuri rakkautensa on Erik Night. Perivihollinen taas on nimeltään Afrodite. Yhden henkilön nimi  lähentelee vanhempia Bond-elokuvia huonossa huumorissaan: Elizabeth Titsworth.

Räikein ero oman nuoruuteni nuortenkirjoihin oli karkeus. Asioista todella puhutaan omilla nimillä, eikä seksi ole mikään tabu. Kauas ovat jääneet viattomat Sweet Valley High-kirjat. Huomasin sisäisen kukkahattutätini heräävän eloon käännellessäni kirjan sivuja. Puhuvatko nuoret oikeasti noin karkeasti? Vieläpä nuoret tytöt? Vika on varmaankin minussa, olen liian vanhanaikainen.

En aio lukea seuraavia julkaistuja kirjoja. Tämän rinnalla jopa Blue Bloods oli älykäs ja oivaltava. Merkityn jälkeen kaipaan elämääni jotain syvällistä. Loppuun vielä ehkä yksi kirjan älykkäimmistä letkautuksista:

"- - Sinä olet liian vahva, ja Afrodite on liian utelias merkistäsi. Ja olet tarpeeksi

kaunis ollaksesi yksi heistä." "Hei, niin olet sinäkin!" - - 

"Enkä, minä olen vain söpö." (s.225)

 Pisteet: 1/5