tiistai 30. tammikuuta 2018

Edgar Allan Poe - Arthur Gordon Pymin selonteko

Jostain syystä minulle tuli yhtäkkiä hirvittävä himo lukea Poeta. Viimeksi luin hänen kertomuksiaan lukioikäisenä. Paikallisesta kirjastosta löytyi Ajan ja avaruuden kartat, jota muistelen vieläkin kauhulla. Erityisesti tarina eloon heräävästä muumiosta oli karmiva. Nyt päätin palata samaan paikalliseen kirjastoon ja vilkuilla josko siellä olisi lisää Poen tuotantoa. Löysin kuin löysinkin jotain dekkaripuolelta: Arthur Gordon Pymin selonteko

Takakansi ilmoitti minulle, että kirja kertoi meriseikkailusta. Tarina alkaa Amerikasta, jossa nuori Arthur Gordon Pym haaveilee merimiehen elämästä. Hän piiloutuu valaanpyyntialukseen ystävänsä Augustuksen avulla. Laivalla kuitenkin puhkeaa kapina, joka monen mutkan kautta johtaa siihen, että hengissä selviävät vain Arthur ja hänen ystävänsä Augustus sekä kaksi muuta miestä (Richard Parker ja Dirk Peters). Hylky joutuu täysin meren armoille ja miehet ovat melkein täysin vailla juomaa ja ruokaa. Hengissä selviävät lopulta vain Arthur ja Peters, jotka Jane Guy nimisen aluksen miehistö pelastaa. 

Arthur ja Peters päätyvät lopulta Etelänavalle, joka ei muistuta meidän tuntemaamme napa-aluetta. Siellä asuu villi-ihmisiä keskellä runsasta kasvillisuutta ja mitä erikoisimpia eläimiä. Alkuasukkaat onnistuvat surmaamaan kaikki muut miehistön jäsenet paitsi Arthurin ja Petersin, jotka lopulta syöksyvät alas eriskummallista vesiputousta alkuasukkaiden kanootilla. Tähän kirja päättyy.

Hetkinen. Kirjan alussa Arthur kertoo miten hänet on ylipuhuttu kirjoittamaan selonteko seikkailuistaan. Eikö tämä tarkoita, että hänen täytyisi selvitä seikkailustaan hengissä? Kirjan päättää kustannustoimittajan huomio, joka on aito. Toimittaja pahoittelee viimeisten sivujen puuttumista sillä Arthur vei ne mukanaan hautaan. Peters on kyllä elossa jossain päin Amerikkaa, mutta häntä ei valitettavasti ole saatu kiinni. 

Osalle aikalaisista Arthur Gordon Pymin selonteko oli siis aito matkakertomus. Tuohon aikaan olikin ilmestynyt jo useita samantapaisia kertomuksia, muun muassa Cook oli kirjoittanut omansa. Kirja ei ollut fiktiota vaan Arthur oli oikeasti olemassa ja hän oli oikeasti kokenut kaiken kirjoittamansa. Kustannustoimittaja ei koskaan lukenut kirjaa kokonaan ennen julkaisua ja joutui täten noloon tilanteeseen kun koskaan ei selviä miten Arthur ja Peters selviävät takaisin kotiin.

Loppujen lopuksi Arthur Gordon Pymin selonteko oli kaikkea muuta kuin meriseikkailu. Oli se toki sitäkin, mutta siinä vaiheessa kun neljä eloonjäänyttä hylyllä ajelehtivaa miestä vetävät tikkua siitä kuka uhrataan ja syödään, tajusin taas lukevani Poeta. Tarina muuttuu scifiksi siinä vaiheessa kun aluksen keula kääntyy kohti Etelänapaa. Edes kaikki Poen aikalaiset eivät uskoneet tarinaa todeksi, mutta osa piti sitä aitona. Tämä herätti ajatuksia. Mitkä niistä asioista joita nykyään pidämme paikkansapitävinä ovatkin mullistuneet sadan vuoden päästä? Naureskelevatko ihmiset meille koska uskoimme olevamme ainoat tässä universumissa? Onko heistä huvittavaa, että Marsin asuttaminen tuntui meistä utopialta? 

Arthur Gordon Pymin selonteko oli samalla pitkästyttävä ja uskomattoman jännittävä. Se sisältää pitkiä kuvauksia laivoista, saarista ja eläimistä. Yllättäen tempo kuitenkin nousee ja tapahtumat etenevät huimaa vauhtia. Kannibalismista huolimatta halusin jatkaa kirjan lukemista sillä halusin tietää millä ihmeen ilveellä Arthur pääsisi kotiin. Loppuratkaisua ei kuitenkaan ole. 

Kirjasta on erilaisia analyyseja. Joidenkin mielestä Pym on Poe itse. Loppuratkaisua ei ole, koska Poe ei tiennyt miten hänen elämänsä päättyisi. Joidenkin mielestä Pym on itseään etsivä nuori Amerikka. Oli miten oli, ei tarina ole vain meriseikkailu. Siinä on syvempi merkitys, joka ehkä selviäisi minullekin useamman lukukerran jälkeen. Olen kuitenkin pinnallinen enkä lue kirjaa enää uudestaan juuri sen lyhyen kannibalismikohtauksen takia. Se jää kummittelemaan mieleeni samalla tavalla kuin alussa mainitsemani henkiin heräävä muumio. 

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...