keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Elina Koivunen - Kuninkaalliset - Valtaa ja vallattomuutta

Tämän kirjan löysin kirjakaupan alelaarista. Maksoinkohan siitä viisi euroa. Kirjassa luetellaan kaikki modernit kuningashuoneet ympäri maailmaa (vaikkakin pääpaino on Euroopassa). Koivunen käy kuitenkin aina kappaleen alussa läpi myös historiaa ja esim. Britannian kuningashuoneen käsittely lähtee liikkeelle Egbertistä, joka eli 700-800-luvulla.  

Kirjan kiinnostavinta antia olivat muinaiset kuninkaalliset. Noin 1900-luvulta alkaen kuvaukset alkoivat käydä puiseviksi. Kuninkaallisten historia on todella värikästä kun ottaa huomioon juonittelut ja salamurhat. Nykypäivänä tällaista ei näe, mikä on tietysti positiivinen asia, mutta kyllä siinä samalla kiinnostavuus karisee. Mitä teen esimerkiksi sillä tiedolla että Alankomaiden kuningattaren Beatrixin sisko Christina on hyvä laulamaan? Kirjassa on paljon tämän kaltaista nippelitietoa, minkä en usko kiinnostavan kovinkaan monia.

Historiallisen näkökulman lisäksi pidin kappaleesta, jossa käsiteltiin Euroopan ulkopuolisia kuningashuoneita. Japani-osio oli mielenkiintoista luettavaa, samoin Etelä-Amerikan. Nämä ovatkin sellaisia kuninkaallisia, joista emme Euroopassa paljon tiedä. Myös osio kuninkaallisten läheisistä (ei-kuninkaallisista) ystävistä oli kiinnostava. Britannian kuningatar Viktoria joutui pahojen huhujen kohteeksi hänen tukeutuessaan skotlantilaiseen palvelijaansa John Browniin. Brown ei myöskään puhutellut kuningatarta samoin kuin muut vaan saattoi kutsua häntä pelkällä sanalla "woman". Britanniaan liittyy myös huomautus siitä, että Camilla (Charlesin nykyinen vaimo) voi olla sukua miehelleen:

Camillan väitetään olevan ylpeä railakkaasta 
esiäidistään; hänen kerrotaan jopa alkuaan
esittäytyneen Charlesille tokaisemalla:
"Isoäitini äiti oli isoisänne isoisän rakastajatar.
Mitäs siihen sanotte?!" (s.281)

Minulle ei tullut yllätyksensä, ettei muslimimaissa hyväksytä naispuolista hallitsijaa. Yllätyin kuitenkin siitä, että myös joissain Euroopan maissa on edelleen sääntönä se, ettei nainen voi hallita. Piste. Joissakin kuningaskunnissa poika menee tytön edelle perimysjärjestyksessä, mutta jos poikaa ei synny niin tyttökin voi nousta hallitsijaksi. Luulisi, että näin 2000-luvulla ei ihmisen sukupuolella enää olisi mitään merkitystä siihen voiko johtaa maataan. Lisäksi kuninkaallisten rooli yhteiskunnassa on muuttunut yhä enenevässä määrin seremonialliseksi joten olisiko se nyt niin kamalaa jos valtaistuimella istuisikin nainen? 

Tämä teos kuuluu varmasti niihin, jotka päätyvät kirjastoon raahattaviin kirjoihini. Jos minua kiinnostaa ottaa selville jotain esim. Belgian kuninkaallisista voin ihan hyvin kääntyä Googlen puoleen. Lukukokemuksena Kuninkaalliset - Valtaa ja vallattomuutta oli aika puuduttava tapaus sen pitkien listauksien vuoksi. 

Elina Koivunen: Kuninkaalliset - Valtaa ja vallattomuutta (Otava 2014), 319 s.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...