tiistai 30. tammikuuta 2018

Kirjat 2017

Tammikuu vetelee viimeisiään, joten paras tehdä pieni yhteenveto vuoden 2017 kirjoista ennen kuin ne vaipuvat unholaan. 

Vuotta 2017 hallitsi projektini saattaa loppuun keskeneräiset kirjat. Niitä oli kertynyt yllättävän paljon. Minulla on paha tapa aloittaa usea kirja samaan aikaan eikä sitten lukea yhtäkään niistä loppuun. Keskeneräisiin teoksiini kuuluivat Sinuhe egyptiläinen, Kaunis turhuus, Vadelmavenepakolainen, Puhevalta, Titanics undergång - En natt att minnas, Scottish words, Kiintymysvanhemmuus, Kleopatra, Kartanon vuosi - Downton Abbey, Noitavasara ja Sivistyksen käsikirja (kirjailijat löytyvät välilehdestä Kirjat 2017). Näistä erityismaininnan ansaitsee Noitavasara koska olen niin ylpeä itsestäni että sain kahlattua sen läpi. Kuulin kirjasta joitain vuosia sitten ja mieheni näki ison vaivan etsiessään teoksen minulle joululahjaksi. En kuitenkaan ollut käsittänyt, että kirja oli täyttä 1400-luvun lakitekstiä pitkine lauseineen ja monimutkaisine sanajärjestyksineen. Mutta niin minä sen vaan luin! Ja järkytyin siinä sivussa niistä hatarista argumenteista millä ns. noitia on vangittu, kidutettu ja tapettu. 

Esikoisen nukuttaminen oli aikamoinen projekti vuonna 2017 (ja on sitä vieläkin) joten päätin liittyä BookBeatiin, jotta saisin jotain järkevää tekemistä nukuttamisen aikana. Tytölle tärkeintä oli nimittäin, että joku oli vieressä niin pitkään että hän nukahti ja joskus siinä saattoi mennä tuntikin. Siinä tuli sitten kuunneltua monta äänikirjaa: Mielensäpahoittaja, Tulitikkuja lainaamassa, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike ja Lost in Suomi. Lost in Suomi sisälsi osuvia huomioita suomalaisesta kulttuurista. Erityisen kiinnostavaa (näin opettajana) oli kuunnella kommentteja suomalaisesta koulumaailmasta. Tulitikkuja lainaamassa taas koetteli. Jaarittelu otti välillä hermoille vaikka ymmärrän kyllä, että kyse on tyylistä.  

Kon Mari avasi silmäni. Onhan se meidän asunto aika sekainen. Onhan noita puseroita ihan liikaa. Eihän sitä aina tarvitse kirjoja ostaa, joskus voi lainatakin. Aluksi luin kappaleen kirjoista luopumisesta naureskellen; niin varmaan, en minä voi luopua yhdestäkään rakkaastani. Vähitellen kuitenkin kypsyin ajatukselle ja käsitin, että sen sijaan että haaveilen huoneesta, johon saan kaikki kirjamme, voisin sen sijaan hieman karsia kokoelmaa. Loppujen lopuksi meiltä muutti kolme kauppakassillista kirjoja lähikirjastoon. Se kirjasto on antanut minulle niin paljon vuosien varrella, joten oli aika antaa jotain takaisinkin.

Siinä joitain mainintoja vuodesta 2017. Olin äitiyslomalla ihan elokuuhun saakka, joten lasten päikkäreiden aikana sain luettua todella paljon. Tahti hiipui kun palasin töihin, joten vuosi 2018 ei ehkä ole näin tuottoisa. Yritys on kuitenkin kova ja haaveilen Helmet 2018 lukuhaasteesta. We'll see. 

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...