The Dark Knight Rises
Yön ritari vuodelta 2008 esittelee Batmanin kulta-ajallaan. Tuntuu kuin hän olisi täysin voittamaton. Yön ritarin paluussa Batman, eli Bruce Wayne, onkin haavoittuvainen ja täten ristiriitainen perinteisen supersankarin kanssa. Elokuvassa Lepakkomies kohtaa Banen, Darth Vaderin puhetapaa jäljittelevän lihaskimpun, joka osoittautuu luultua vahvemmaksi. Batmanin täytyy myöntää tappionsa. Ja sehän vasta kirpaiseekin. Erityisesti katsojaa.
Christian Bale, Gary Oldman, Tom Hardy, Joseph Gordon-Levitt, Anne Hathaway, Marion Cotillard, Morgan Freeman, Michael Caine... Yön ritarin paluun näyttelijäkaarti on vakuuttava. Eihän tällaisista tähdistä lähde kuin tähtisuorituksia. On sanomattakin selvää, että Christian Bale on upea. Tumma, komea ja vielä loistava näyttelijä. Elokuvan veteraanit taas eivät koskaan petä. Morgan Freeman on lyömätön. Hän luo ympärilleen luottamusta ja tunnen outoa rauhaa nähdessäni hänet valkokankaalla. Positiiviset yllättäjät olivat Joseph Gordon-Levitt sekä Anne Hathaway. Gordon-Levitt on osoittanut näyttelijäntaitonsa mm. Inceptionissa, mutta Yön ritarin paluussa hän on mahtava. Gordon-Levittin hahmo Blake on loppujen lopuksi Batmania suurempi sankari. Hathaway taas tuntuu luonnolliselta valinnalta Kissanaiseksi. Hän osoittaa kykenevänsä loistamaan missä tahansa roolissa. Ja eiköhän se Prinsessapäiväkirjat leima nyt ole lopullisesti poispyyhitty.
On siis sanomattakin seuraa, että näyttelijöiden suoritukset vakuuttivat minut. Mainita täytyy toki myös erikoistehosteet, koska eihän niitä voinut olla ihailematta. Hyvin paljon New Yorkia muistuttava Gotham kylpee tulessa ja savussa, Batman kiitää maalla ja ilmassa ja äänitehosteet (kliseisesti sanottuna) räjäyttävät tajunnan. Mikä hienointa, elokuva ei luota pelkkiin tehosteisiin, vaan siinä on (jälleen kliseisesti sanottuna) sielua. Toisin kuin esim. viimeisin Mission Impossible, Yön ritarin paluu vetoaa tunteisiin kaiken sen räiskinnän keskellä. Onhan se kieltämättä aika sykähdyttävää kun Lepakkomiehen logo syntyy tulesta sillan kylkeen. Huh huh.
Yön ritarin paluu nosti kylmiä väreitä ja sai kyyneleet silmiin. Se oli upea päätös Balen Batman-uralle ja jätti samalla tilaa toisenlaiselle jatko-osalle. Nyt vain katsomaan edelliset kaksi Nolanin Lepakkomies-spektaakkelia.
Pisteet: ****
On siis sanomattakin seuraa, että näyttelijöiden suoritukset vakuuttivat minut. Mainita täytyy toki myös erikoistehosteet, koska eihän niitä voinut olla ihailematta. Hyvin paljon New Yorkia muistuttava Gotham kylpee tulessa ja savussa, Batman kiitää maalla ja ilmassa ja äänitehosteet (kliseisesti sanottuna) räjäyttävät tajunnan. Mikä hienointa, elokuva ei luota pelkkiin tehosteisiin, vaan siinä on (jälleen kliseisesti sanottuna) sielua. Toisin kuin esim. viimeisin Mission Impossible, Yön ritarin paluu vetoaa tunteisiin kaiken sen räiskinnän keskellä. Onhan se kieltämättä aika sykähdyttävää kun Lepakkomiehen logo syntyy tulesta sillan kylkeen. Huh huh.
Yön ritarin paluu nosti kylmiä väreitä ja sai kyyneleet silmiin. Se oli upea päätös Balen Batman-uralle ja jätti samalla tilaa toisenlaiselle jatko-osalle. Nyt vain katsomaan edelliset kaksi Nolanin Lepakkomies-spektaakkelia.
Pisteet: ****
Kuva
Kommentit