John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa

Lähde

"'Minä olen löytöretkellä', hän sanoi. - -

'Oletko löytänyt jotakin?' poika kysyi.

'Hyvin vähän.'

'Etkö mitään?'

'No, löysinhän minä sinut', Bruno vastasi

hetken kuluttua. (s.103f.)

Olin päättänyt ottaa hieman etäisyyttä otsikossa mainittuun teokseen ennen kuin edes yritän kirjoittaa siitä minkäänlaista arvostelua. Luin kirjan loppuun eilen, joten etäisyys taitaa tässä tapauksessa tarkoittaa vajaata vuorokautta. En kuitenkaan halua, että unohdan kaikki ne tunneskaalat mitä koin kirjaa lukiessani, joten yritän nyt saada ajatukseni tekstiksi.

Poika raidallisessa pyjamassa kertoo tarinan yhdeksänvuotiaasta Brunosta, joka perheensä kanssa muuttaa Auswitchin keskitysleirin läheisyyteen. Brunon isä on sotilas ja vastuullisessa asemassa. Brunolla on isosisko, Gretel, jota hän kutsuu Toivottomaksi Tapaukseksi. Tarinan alussa perhe siis jättää Berliinin taakseen ja Brunon on vaikea sopeutua uuteen taloon, jossa on vain kolme kerrosta viiden sijasta, ja jonka lähettyvillä on aita, jonka takana ihmiset liikkuvat raidallisissa pyjamissa ympäri päivän. Bruno kuitenkin löytää ystävän aidan toiselta puolelta. Pojan nimi on Shmuel. 

Tämä kirja on kirjoitettu yhdeksänvuotiaan näkökulmasta, mutta (kuten takakansi sanookin), se ei ole yhdeksänvuotiaille. Brunon ajatukset ovat sellaisia mitkä yleensäkin liikkuvat alakouluikäisen mielessä: hän kinastelee siskonsa kanssa, hän löytöretkeilee, hän suree ystäviensä jättämistä, hän ei pidä siitä, että häntä sanotaan lyhyeksi ja hän tylsistyy helposti. Hän on naiivi ja kunnioittaa auktoriteetteja. Läpi kirjan, Isä ja Äiti kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, samoin Isoäiti ja Isoisä. Yhä uudelleen tulevat myös esille erilaiset säännöt, kuten esim. ettei Äitiä saa keskeyttää, Isän työhuoneeseen ei saa mennä ja talon sisällä ei saa huutaa. 

Isä on Brunolle korkein auktoriteetti, jota hän sekä ihailee että pelkää:

"Bruno nielaisi hermostuneena ja vilkaisi muutaman minuutin

hiljaisuuden jälkeen Isää, joka tuijotti häneen kasvot

kivettyneinä. Bruno nuolaisi huuliaan ja katsoi pois.

Hänestä tuntui että oli huono ajatus katsoa isää silmiin." (s.53)

Samalla Isä on hyvin etäinen ja kylmä, eikä hän esim. halaa Brunoa. Tämä ei olisi kovin miehistä:

"'Bruno', Isä sanoi, nousi ylös ja tuli pois pöydän takaa

puristamaan Brunon kättä lujasti, sillä Isä ei ollut mikään 

halailija, toisin kuin Äiti ja Isoäiti, jotka halasivat

vähän liiankin usein jotta se olisi ollut enää mukavaa, 

ja antoivat vielä hempeileviä suukkojakin." (s.48f.)

Samanaikaisesti vaikuttaa, ettei Bruno kaipaakaan hellyyttä Isänsä puolelta. Hänen mielessään tunteiden osoittaminen on naisellinen piirre. Kun Bruno esim. tahtoisi sanoa Shmuelille, että hänen tulee tätä ikävä, ei hän pysty siihen. Tämä olisi liian tunteellista pojan sanottavaksi.

Auswitch muuttuu Brunon sanomana muotoon Aus-vitsi ja Hitler on Hilleri. Kun taas vuorossa on natsien käyttämä tervehdys, kuvailee Bruno sitä seuraavanlaisesti:

"Hän sanoi: 'Heil Hitler', minkä hän uskoi tarkoittavan

samaa kuin: 'Näkemiin, hyvää päivänjatkoa.'" (s.56)

Sekä Bruno että Gretel ovat siis tietämättömiä natsien suorittamista vainoista. Hillerin käydessä vierailulla, Bruno näkeekin vain epämiellyttävän ihmisen ja leirillä tepasteleva luutnantti Kotler on inhottava, koska hän kutsuu Brunoa pikkumieheksi. 

Kun Bruno tutustuu puolalaiseen Shmueliin, joka elää aidan toisella puolella, valkenee hänelle seikkoja elämän epäreiluudesta. Hän alkaa pohtia asioita. Hän vertaa itseään Shmueliin. Kun Shmuel sanoo, että hänetkin on pakotettu pois kotoaan, pitää Bruno pojan tilannetta omansa kaltaisena. Kun Shmuel sanoo, että aidan sillä puolen on paljon poikia, on Bruno kateellinen, kun Shmuelilla on niin paljon leikkikavereita ja hänellä ei yhtään ainutta. Bruno tutustuu myös muihin juutalaisiin, tietämättä näiden olevan juuri juutalaisia. Bruno kuitenkin aistii, että jokin tässä ihmisryhmässä herättää negatiivisia tunteita muissa, ja päätyykin valehtelemaan luutnantti Kotlerille, kun Brunon ja Shmuelin ystävyys uhkaa paljastua. 

Bruno ei voi ymmärtää, minkä takia aita on pystytetty eikä hän myöskään näe mitään eroa aidan eri puolilla asuvien ihmisten välillä. Hän vertaakin itseään usein Shmueliin, ja näkee useita yhtymäkohtia. Kolme vuotta vanhempi Gretel taas alkaa ymmärtää natsien ideologiaa, tai luulee ymmärtävänsä. Bruno keskusteleekin Gretelin kanssa aidasta:

"'Minä haluan tietää, miksi se on siinä?'

Gretel pyörähti ympäri tuolissaan ja katseli häntä uteliaana.

'Tarkoitatko, että et tiedä?' hän kysyi.

'Ei, en tiedä', Bruno sanoi. 

'En ymmärrä miksi me emme saa mennä

sen toiselle puolen. Mitä vikaa meissä

oikein on, kun meitä ei päästetä leikkimään?' (s.173)

Gretel yrittää selittää Brunolle, että juutalaiset ovat erilaisia kuin he, mutta ei kuitenkaan osaa kertoa mitä hän ja Bruno sitten ovat. Gretelin mielestä on kuitenkin varmaa, että juutalaisia he eivät ole. 

Ensimmäiset 200 sivua aikuinen lukija voi olla besserwisser ja puistella päätään lapsen tietämättömyydelle, ymmärtää kaiken rivien välissä olevan. Viimeiset sivut taas mykistävät ja yllättäen sitä ymmärtää, ettei koskaan ole tajunnut mitään tästä kirjasta tai holokaustista. Tein muistiinpanoja samalla kun luin kirjaa, minkä vuoksi pystyin käsittelemään sitä hieman järkiperäisemmin. Mitkään analyysit eivät kuitenkaan voi purkaa tätä kirjaa palasiksi, sillä kaikki mitä siitä onkaan kuvitellut, hajoaa viimeisten sivujen aikana. Se siitä tekeekin niin vaikuttavan.

"Mutta mikä se ero oikeastaan oli? Bruno ihmetteli itsekseen.

Ja kuka päätti, ketkä käyttivät raidallisia pyjamia

ja ketkä käyttivät univormuja? (s.98)

Pisteet: 5/5