Andrew O'Hagan - Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe

Vuosi on 1960 kun Frank Sinatra lahjoittaa ystävälleen Marilyn Monroelle pienen maltankoiran, jonka Marilyn nimeää Mafia Honeyksi, Mafiksi. Maf filosofoi ja seuraa tarkkaavaisesti Marilynin elämää, sen ylä- ja alamäkiä.

Tämä on kirja, jota täytyy lukea avoimin mielin. Se sisältää elementtejä, jotka aluksi vaikuttavat oudoilta sekä irrelevanteilta. Puhuvia koiria, kissoja ja mehiläisiä, pitkiä selostuksia juhlista milloin Meksikossa ja milloin Amerikan länsirannikolla sekä lainauksia niin Aristoteleelta kuin Freudilta. Tämä on kirja, jota lukiessa kannattaa varautua tekemään hieman taustatutkimusta. Opus vilisee mainintoja 60-luvun tähdistä sekä entisaikojen filosofeista. Välillä minusta tuntui, että O'Haganin tarkoitus oli vain päteä tietämyksellään. 

Vaikka kirja oli välillä vaikeaselkoinen ja hieman hidastempoinen, en siltikään voinut laskea sitä käsistäni. Jokin tässä pienessä maltankoirassa vaan kiehtoi minua niin paljon, että onnistuin nauttimaan kirjasta sen viittausviidakosta huolimatta. Maf on hellyyttävä ja viisas. Sen huomio kiinnittyy kaikkeen Marilynin ympärillä ja se vaistoaa Marilynin mietteet. Maf on juuri sellainen, kuin koiraihminen kuvittelee (tai toivoo) oman koiransa olevan. O'Hagan tekee kuten kuka tahansa koiranomistaja; inhimillistää lemmikkinsä.

Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe tuotti sekä ilon että surun kyyneliä. Liikutuin kohdista, joissa Maf oli koiramaisimmillaan, kuten esimerkiksi Frank Sinatran auton takapenkillä:

Kaukainen yötaivas on usein lohdullinen: Se antaa uskoa, että me kaikki
olemme yhtä yksinäisiä. Auto kiisi kuin tukahdetun raivon vallassa
kohti Bel-Aria, ja vasta silloin annoin pitkän päivän painua manan majoille.
Kohtasin seikkailuni rauhallisin mielin, tyydyin kohtalooni ja päästin
pitkän, lämpimän lirun Frankin auton takapenkille.

Uskon, että kuka tahansa koiria rakastava, rakastuu myös tähän kirjaan. O'Hagan onnistuu luomaan pienen koiran, joka ansaitsee pääroolinsa kirjassa, joka sisältää myös yhden Hollywoodin valovoimaisimmista naisista. Samalla hän luo Marilynista toisenlaisen kuvan, älykön kuvan, pienen koiran silmien kautta. Kaikesta huolimatta, kirjan tähti on Maf; johan sen kertoo teoksen nimikin.

Pisteet: ****

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa

William Shakespeare - Hamlet

Paulo Coelho - Alkemisti