maanantai 30. huhtikuuta 2012

Ian McEwan - Vieraan turva

Maryn ja hänen miehensä Colinin leppoisa Venetsia-loma
muuttuu toiseksi sinä hetkenä, kun he astuvat 
Carolinen ja Robertin palatsin ovesta.

Takakannen yhteen lauseeseen mahtuva selostus kattaa kirjan Vieraan turva juonen lyhykäisyydessään. Se on pahaenteinen ja jo kirjan ensilauseista lähtien on selvää, ettei kirja tule päättymään onnellisesti. 

Tämä oli ensimmäinen lukemani teos Ian McEwanilta. Sovitus on jo pitkään ollut lukulistallani, mutta en kuitenkaan ole sitä lainannut tai ostanut. Tällä kertaa tartuin tilaisuuteen ja hankin itselleni kaksi lyhyempää kirjaa kirjakaupan alekorista. Toinen näistä oli juuri Vieraan turva. 

Kirja on lyhyt, vain 138 sivua. McEwan onnistuu kuitenkin mahduttamaan sivuille syvää ahdistusta ja inhoa sekä läheisyyttä ja kaipuuta. 138 sivua ei kuitenkaan riitä luomaan syviä sympatioita hahmoja kohtaan. Maryn ja Colinin välit tuntuvat välillä hyisiltä ja seuraavassa hetkessä intohimoisilta. Nämä ääripäät ovat hieman hämmentäviä. Kirja kulkee hitaasti päin vääjäämätöntä loppua, joka kuitenkin yllättää inhottavuudellaan ja järjettömyydellään. 

Koska en lukenut kirjaa alkuperäiskielellä, olisi väärin kuvailla McEwanin kirjoitustyyliä. Sen sijaan huomio täytyy kohdistaa käännökseen, joka on Marja Alopaeuksen aikaansaannos. Kirjoitustyyliin tottuminen vei aikansa ja minua hieman ärsyttikin suomen kielelle epätavanomainen sanajärjestys:

Hän kumartui eteenpäin, irti Robertin käden otteesta. "Joten", hän seisomaan
nousten sanoi, "tämä on vanhoille hyville ajoille pyhitetty museo."

Pitkät lauserakenteet aiheuttivat sen, että minun piti useamman kerran palata lauseen alkuun ja yrittää löytää sen punainen lanka. Tämä oli hieman raskasta. Samalla se kuitenkin pakotti keskittymään tekstiin sataprosenttisesti mikä myös aiheutti täysin erilaisen elämyksen. Kirjan pitkät ympäristökuvaukset ovat aivan omaa luokkaansa. Aika ikäänkuin pysähtyy ja McEwan (Alopaeuksen kautta) kuvailee pikkutarkasti jokaisen yksityiskohdan, jonka hän löytää venetsialaisen rantakahvilan asiakaskunnasta. Ihan kuin olisin ollut itse paikan päällä.

Vieraan turva oli intensiivinen kokemus ja luinkin sen aika nopeasti (tapojeni vastaisesti). Siinä oli sekä ihastuttavia että ärsyttäviä piirteitä, mutta se sai minut janoamaan lisää. Hyllyssä odottaa vielä toinenkin McEwanin kirja. Ehkä voisin myös lopulta hankkia itselleni Sovituksen. 

Pisteet: ***

Kuva

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...