Hitchcock

Lähde

Olen jo pitkään fanittanut Hitchcockia ja hänen elokuviaan. Elämäkertahuumassani etsin myös Hitchcockin elämäkertaa, mutta en muistaakseni onnistunut löytämään sitä paikallisesta kirjastosta. Eilisen myötä haluan kuitenkin lukea kirjan yhä kiihkeämmin. Kävimme nimittäin katsomassa ensi-illassa olleen elokuvan Hitchcock, joka nimensä mukaan kertoo jännityksen mestarista.

Anthony Hopkins esittää Hitchcockia vuosiin 1959-1960 sijoittuvassa elokuvassa. Ohjaaja on juuri saanut valmiiksi elokuvan North by Northwest ja etsii kuumeisesti uutta projektia. Kaikki ympärillä yllättyvät kun Hitch kertoo päätyneensä kirjan Psyko filmatisointiin. Kirja perustuu tositapahtumiin ja kertoo Ed Gein nimisestä sarjamurhaajasta. Muut pitävät kirjaa B-luokan kauhuna, mutta Hitch näkee vain edessään haasteen. 

Näyttelijäkastia valitessa, edessä vilisee kuvia mm. Grace Kellysta, joka vastikään on luopunut elokuvamaailmasta ja ruvennut ruhtinattareksi. Loppujen lopuksi rooliin valitaan Janet Leigh (Scarlett Johansson). Ed Geinia, joka saa elokuvassa nimekseen Norman Bates, näyttelee homoseksuaali Anthony Perkins (James D'Arcy). Kuvaukset voivat alkaa.

Näin itse Psykon ensimmäisen kerran parikymppisenä. Yksi elokuvan sokkielementeistä oli päänäyttelijättären kuolema jo ensimmäisen puolentunnin aikana. Tapa, jolla nainen poistettiin pelistä, aiheutti myös sen, etten hetkeen voinut käydä suihkussa kurkkimatta vähän väliä suihkuverhon taakse. Elokuva oli ahdistava, pelottava ja yllättävä. Se ei muistuttanut mitään aikaisemmin Hitchcockilta näkemääni leffaa. 

Hitchcockin näkeminen fanin silmin oli uskomatonta. Oli mukavaa vihdoinkin ymmärtää lukuisat viittaukset, joita tämäkin leffa kuhisi. Erityisen suurta nautintoa aiheuttivat roolivalinnat. Anthony Hopkins on nappivalinta Hitchcockina, ei pelkästään ulkonäöllisesti, vaan kaikki toimii. Usean Hitchcock esittää-jakson nähneenä, alun ja lopun juoniselitykset osuivat ja upposivat. Hopkinsin eleet ovat niin sanotusti "spot on". 

Hitchcockia nimitetään rakkaustarinaksi. Tätä se osittain onkin. Se kertoo ainakin minulle jotain uutta Hitchcockin ja hänen vaimonsa Alman suhteesta. Alma tuki ja kannusti Hitchia kaikessa, miehen pakkomielteistä huolimatta. Helen Mirrenin roolisuoritus on jälleen varmaa tekemistä ja erityisen koskettava oli kohtaus, jossa Alman pinna lopulta täyttyy ja Hitch saa kuulla kunniansa. 

Pelkäsin Scarlett Johanssonin astumista kuvaan, koska hän tuntui mielestäni liian sensuellilta Hitchcockista kertovaan elokuvaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en tiedä miksi tämä oli mielipiteeni. Onhan tunnettua, että Hitchcockilla oli pakkomielle vaaleita näyttelijättäriään kohtaan, joten miksei hänen elokuvansa tähtönen olisi sensuelli törröhuuli. Loppujen lopuksi Johanssonin roolisuoritus oli kuitenkin vaatimaton, hyvällä tavalla. Hän onnistui vaikuttamaan yllättävän viattomalta.

Tämän elokuvan nähtyäni, odotan entistä innokkaammin tilaamaamme jättimäistä Hitchcock-boksia saapuvaksi. Tahdon taas nähdä Psykon ja kaikki ne muutkin leffat, joiden ansiosta Hitchcockia kutsutaan jännityksen mestariksi. 

Pisteet: 5/5