keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Jane Austen - Emma

Lähde
Seuraavana kirjahyllyssä odotti Jane Austen ja Emma. Aloitin tämän lukemisen useita vuosia sitten, mutta se jäi kesken. Silloin kirja pitkästytti minua. Nyt kuitenkin halusin pitää kiinni lukuprojektistani, joten annoin kirjalle toisen mahdollisuuden.

Emma Woodhouse elää rauhaisaa elämää yhdessä isänsä kanssa. Perheen arki pyörii kirjavan seurapiirin ympärillä ja Emma nauttii vailla sitoumuksia olevasta elämästään. Muut menevät naimisiin ja hankkivat perheenlisäystä, Emma sen sijaan yrittää löytää onnea muille. 

Emma ystävystyy nuoren Harriet Smithin kanssa ja rupeaa järjestämään tämän rakkauselämää uuteen uskoon. Samalla hän torjuu itseensä kohdistuneet kosintayritykset. Rakkaus kuitenkin yllättää jopa Emman.

Austen kuvaili Emman henkilönä, josta vain hän itse pitäisi. Emma eroaakin esim. Elizabeth Bennettistä, ainakin tiettyjen luonteenpiirteiden kohdalla. Hän leikkii amoria harmillisin seurauksin ja välittää enemmän muiden tunne-elämästä kuin omastaan. Juuri kun lukija on varma, että Emma on itse ihastunut ja tavoittelemassa tiettyä miestä, käykin selväksi, että tämäkin mies on hänen silmissään tarkoitettu jollekin muulle. Turhauttavaa.

Luin kirjan alkuperäiskielellä, mikä oli sekä elämys että haaste. Dialogi on todenmukaista ja sellaista kuin se siihen maailmanaikaan olikin. Kirja on kirjoitettu sen ajan yleisölle, jolloin moderni lukija pitää kieltä vanhahtavana ja paikoin hullunkurisena. Samalla teksti oli välillä raskassoutuista. Erityisesti Miss Batesin selostukset olivat hermoja raastavia. Austen on onnistunut kuvaamaan hyvin Miss Batesin hölmöä (ja rasittavaa) luonteenpiirrettä. Ja tämän hän tekee dialogin avulla.

Kirjassa on runsaasti dialogeja, joista suurin osa koskee sairauksia ja säätä. 2000-luvun lukijan on vaikea kuvitella, miksi yhdestä flunssasta nousee moinen häly, mutta vilustuminen 1800-luvulla oli todennäköisesti vakavampaa kuin nykypäivänä. Samalla arvostellaan kaikkea sitä mitä nainen voi ja ei voi tehdä. Yhtenä esimerkkinä on Jane Fairfaxin skandaalinomainen kirjeidenhakureissu kaatosateessa. 

Kirjan henkilögalleria on täynnä ääripäitä. Itse päähenkilö, Emma, on minulle ristiriitainen hahmo, enkä ole varma pidänkö hänestä vai en. Tällä hetkellä kallistun positiivisemmalle puolelle. Muista hahmoista pidin Mr Knightleysta sekä Mr ja Mrs Westonista. Mr Knightley on se henkilö, joka voi sanoa Emmalle suorat sanat kuitenkaan loukkaamatta naista liian verisesti. Hän on kuin Mr Darcy, ilman ylimielisyyttä kylläkin. Mrs Weston taas on toiminut Emman kotiopettajattarena ja nai kirjan alussa Mr Westonin. Minusta tämä pariskunta oli ihastuttava ja Mrs Westonin luonteenpiirteet (ystävällisyys, kiltteys ja jämäkkyys) olivat sellaisia, joita arvostan.

Kaiken kaikkiaan, olen iloinen, että luin Emman. Vaikka se kielellisesti olikin raskas, sisälsi se kuitenkin sellaista kepeyttä, joka esti minua laskemasta kirjaa käsistäni. 1800-luvusta haaveilevalle kirja antoi myös totuudenmukaisen kurkahduksen aikakauteen.

Pisteet: 4/5

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...