N.J.Stevenson - Muodin vuosikymmenet 1800-luvulta nykypäivään

Olen kiinnostunut monista eri asioista, muoti on yksi niistä. En pahemmin seuraa nykymuotia enkä pukeudu sen mukaisesti, mutta minua kiinnostavat erilaiset yhdistelmät ja värien yhteensopivuus. Kun aloin noin puoli vuotta sitten pukeutua mekkoihin ja hameisiin farkkujen sijasta, koin eräänlaisen heräämisen; arkipukeutuminen voi olla inspiroivaa. Niinpä myös kirjahyllymme on täyttynyt erilaisista muotia käsittelevistä kirjoista, tässä niistä yksi.

Stevenson on jakanut kirjansa kappaleisiin, jotka käsittelevät eri aikakausia, esim. varhaisviktoriaanista kautta, art decoa sekä glamrockia. Muodin lisäksi kirja tarkastelee yhteiskuntaa yleensä ja näkee yhtymäkohtia muodin ja eri elämänalueiden välillä. Asiat kuten sota ja musiikki ovat vaikuttaneet muotiin.

Kirjan jokainen kappale sisältää tyypillisimmät vuosikymmenen lookit, infoa yhdestä tuon ajan suunnittelijasta sekä muutaman sivun myös miesten muodista. Jaottelu on mielestäni selkeä, koska yhdellä aukeamalla käsitellään aina vain yksi kuriositeetti. Jokaisen uuden luvun aloittaessa tiesi täten mitä tuleman pitää.

Luen tällä hetkellä Jane Austenin Emmaa, joten oli mukava löytää yhtymäkohtia kirjaan Muodin vuosikymmenistä. Empiretyyli nimittäin on juuri samoilta ajoilta kuin Emma. Empiretyyli on mielestäni suloinen ja herkkä, eikä niin jäykkä kuin kuvittelin senaikaisen muodin olevan. Lukiessani tunnistin myös monia muita tyylejä, joita en kuitenkaan ollut koskaan osannut sijoittaa oikealla vuosikymmenelle.

Aina 1900-luvun alkuun asti muoti ei näytä muuttuvan paljoakaan suuntaan jos toiseenkaan. Asut olivat peittäviä ja häveliäitä. Olikin mielenkiintoista verrata kirjan alkuasetelmaa viimeiseen lukuun. Jo 60-luvulla minihame järkytti järjestystä. Kappaleessa "Provosointi 1964-1969" kerrotaan myös yläosattomista bikineistä, jotka eivät kuitenkaan nousseet suuren yleisön suosikiksi. Vanhoillinen minä sanon tähän, että hyvä niin. Pitkälle oltiin kuitenkin tultu 1800-luvun muodista. 

Osio, joka koski miesten muotia oli mukava lisä vaikkakin erot eri vuosikymmenten välillä eivät olleetkaan yhtä räikeitä kuin naisten muodissa. Miesten kohdalla muutokset koskivat lähinnä housun lahkeiden käärimistä tai hatun lierin muotoa. Suurempia muutoksia koetaan vasta 1990-luvulla. Voin kuitenkin kuvitella, että aikoinaan sellaiset pikkuseikat kuin kravatin leveys tai puvuntakin nappien määrä olivat tärkeitä pukeutumisessa. 

Kirjan värikkyys oli parasta antia. Viime vuosisadan muotikuvia katseli mielellään, samalla voivotellen vaatteiden epäkäytännöllisyyttä. Huomasin haaveilevani kirjan sivujen mekoista, erityisesti yhdestä punaisesta (vasemmalla olevassa kuvassa), josta kuvateksti kertoi seuraavaa: "Asua valmistettiin tilauksesta ja koska siinä käytettiin uudenlaista tekokuitumateriaalia, hinta oli päätähuimaava." Niinpä tietenkin. Huippumuoti ei todellakaan ole kaikkien ulottuvilla. Hinnat ovat pilvissä, mutta onneksi pelkkä katsominen on ilmaista.

Julkkisten bongaaminen kirjasta oli mukavaa, vaikkakin niitä minun tunnistamiani ei ollutkaan niin monta. Mukana olivat toki muotijumalattaret kuten Audrey Hepburn, Twiggy ja Marlene Dietrich. Jäin miettimään, kuka jääkään 2010-luvulta mieleen muodin edelläkävijänä. 

Loppua kohti muotisuuntaukset muuttuivat tutummiksi ja tuntui hassulta nähdä kuva ilmatyynyllisistä lenkkareista, jotka olivat kovaa huutoa joskus minun nuoruudessani. Eksoottisuus katosi hetkessä. Jokin minussa haikailee 1800-luvun muodin perään, vaikka käytännössä se ei varmastikaan ole yhtä romanttista kuin kirjan sivuilla. Farkut vaan ovat niin loppuunkulutettu juttu (kirjaimellisesti), joten kaipaisin kunnon ravistusta arkiseen pukeutumiseen. Empiretyyli voisi tehdä comebackin. Ilman jäykkyyttä kuitenkin. 

Kirjan tylsintä luettavaa olivat muotisuunnittelijoiden esittelyt. Jostain syystä minua ei jaksanut kiinnostaa miten kukakin muoti-ikoni nousi huipulle, poikkeuksena Coco Chanel. Mielipiteistäni huolimatta, esittelyt kyllä sopivat saumattomasti kirjaan ja ymmärrän, miksi ne on sisällytetty teokseen. Totuin vain äkkiä kirjan lyhyihin selostuksiin ja yhtäkkiä yhden aukeaman pituinen teksti sai minut haukottelemaan. 

Muotia pidetään pintaliitona eikä siinä koeta olevan mitään syvyyttä. Muotia ei kuitenkaan pidäkään ottaa liian vakavasti. Jos tämän päivän muotia vertaa esim. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun pukeutumiseen, olivat säännöt silloin hyvin jäykkiä, eikä kenenkään oma persoona tullut esille kaiken tyllin ja silkin alta. Mielestäni 2010-luvun muoti ei vielä ole näyttänyt mitään yhtenäisyyttä. On siis mielenkiintoista nähdä miten muodin historia tulee käsittelemään meidän aikaamme. 

Pisteet: 4/5